Saksaa halki, pinoon ja poikki

Bad Feilnbach, Etelä-Baijeri, Saksa. Lämmintä ja kosteaa. Lämpötila 23 astetta. Lomafiilis 97%

Perjantaiaamuna koitti kesäkuun ensimmäinen päivä ja Büten hilpeä matkaseurue heräili Hampurin pohjoispuolelta rekkojen ja muutamien muiden karavaanarien seurasta taukopaikan parkkiruudusta hieman harmaaseen aamuun. Vesisade oli yön aikana onneksi loppunut ja tie kuivuxnut, joten pikaisten aamutoimien jälkeen olimme valmiita jatkamaan ajoa kohti etelää.

Motarille päästyämme asetimme vakionopeudensäätimeen matkanopeudeksi noin 110 kilometriä tunnissa, mikä tuntuu olevan oivallisen sopiva matkanopeus Büten teho- ja vääntökäppyrät huomioiden. Ajaminen tällä nopeudella tuntuu Saksan moottoriteillä helpolta, auto kulkee tukevan turvallisesti eteenpäin ja nousee pikku mäet kevyesti, sekä tarvittaessa voi vielä kiihdyttää helposti lisää nopeutta, jos edessä tuntuu olevan liikaa matkatekoa hidastavia rekkoja tai muuta liikennettä. Lyhyesti sanottuna matkanteko on tuolla nopeudella kaikista vaivattominta ja suorastaan leppoisaa.

Mukavan vauhdikkaassa matkanteossa on myös se hieno puoli, että maisemat alkavat vaihtumaan silmien edessä varsin hulppeaan tahtiin. Jo edellisiltä reissulta tutuksi tullut takapenkkiläisten äänekäs voihkinta alkoikin pikkuhiljaa kuulua voimakkaampana, sillä hyvin nopeasti Leila totesi, että maisemat Saksan moottoriteillä olivatkin aivan erilaisia kuin mitä hän oli etukäteen kuvitellut. Tylsän tasaisen peltomaiseman sijaan moottoritie halkookin kumpuilevia ja vehreän vihreitä kukkuloita ja viimeistään Kasselin mäkiin saavuttaessa Uuuuu-huudot toistuivat säännöllisesti aina uusien upeiden näkymien avautuessa metsien, mäkien ja laaksojen vehreään maisemaan.

Jossain keski-Saksassa parin-kolmen tunnin ajon jälkeen päätimme pysähtyä täyttämään auton ruoka- ja juomavarastot. Laitoin moottoritien lepopaikalla navigaattoriin lähimmän Aldi-marketin osoitteen ja hetken päästä ajelimme pienen saksalaisen kaupungin ostoskeskukseen. Jaana jäi kokkaamaan muulle seurueelle lounasta sillä aikaa, kun me muut lähdimme Aldiin shoppailemaan. Vaikka Saksan ja Suomen välinen hintaero onkin jo vanhastaan tuttua, jaksaa Saksan edullinen hintataso joka reissulla yllättää positiivisesti viimeistään siinä vaiheessa, kun saa kassalta ostoskuitin, jossa lukema viivan alla on korkeintaan noin puolet siitä, mitä samanlainen lasti maksaisi kotimaassa. Kaksi kukkuraista ostoskärryllistä ruokaa tuoreine lihoineen, leipineen ja vihanneksineen sekä 12 pulloa viiniä, 24 pulloa olutta ja muutaman vodka-, likööri- ja muu väkevämpi alkoholipullo kustansivat iloisen positiivisesti vain alle 120 euroa! Mikä kumma sen hinnan nostaa, kun sama tavara tuodaan Suomeen?

Auton kaapit täytettyämme ja lounaan nautittuamme jatkoimme matkaa kohti Baijeria. Olimme jo jonkin aikaa suunnitelleet kuskin vaihtoa ja niinpä Heikki päätti viimein hypätä rattiin ja pienen totuttelun jälkeen ajaminen alkoikin sujua leppoisasti. Hieman Heikkiä tosin arvelutti aluksi auton isot ulkomitat ja ulottuvuudet, mutta luulisi miehen tuollaisen "pienen eurooppalaisen kauppakassin" kanssa pärjäävän, jos kerran on tottunut sompaamaan suurilla jenkkimaantieristelijöillä, kuten '59 Cadillacilla.

Olin jo kotimaassa laittanut navigaattoriin valmiiksi useita potentiaalisia leirintäalueita suunnitellun reitin varrella ja niinpä jatkoimme matkaa päämääränä Tendan leirintäalue hieman Münchenin eteläpuolella. Ajomatkaa perjantaille tulisi tuolloin käytännössä lähelle 900 kilometriä, mutta koska matkateko tuntui helpolta ja tarkoitus ei ollut tällä reissulla tai ainakaan tässä vaiheessa tutkia sen enempää Saksaa, totesimme yhteen äänen, että antaa palaa perille saakka, kun on auto kerran liikkeelle saatu.

Münchenin kohdilla navigaattori opasti meidät uusiutuneiden tiejärjestelyjen ja kenties vanhan karttatiedon takia melkoisen keskellä kaupunkia, joten hetken aikaa meinasi kuljettajalla ja jopa muullakin seurueella jo pulssi kiihtyä, kun huomasimme olevamme miljoonakaupungin iltaruuhkassa keskellä tietyömaan sekoittamaa risteystä, jossa ajolinjat risteilivät sikin sokin ja ristiin rastiin erisuuntiin. Vierellä tuntui menevän autoja vähintään kuutta kaistaa molempiin suuntiin, ja kaistat mutkittelivat aivan mielivaltaisien tuntuisesti kapeina väylinä. Mutta siitäkin selvittiin rauhallisella ajolla ilman mitään kommelluksia ja onneksi navigaattori osasi lopulta ohjata meidät kaupungilta pois takaisin Insbruckin suuntaan vievälle moottoritielle.

Saavuimme illan jo hämärtyessä Bad Feilnbachiin ja koska leirintäalueen vastaanotto oli jo mennyt kiinni, ajelimme respan seinästä löytämiemme ohjeiden mukaisesti Büten sisälle alueelle ja laitoimme leirin pystöön. Olipa mukava avata jääkapista kylmä olut ja laittaa kaasugrilli tulille. Bratwurstien, pekonivartaiden ja juustotomaattien grillaantuessa katselimme vierellä silmiemme eteen nousevien Alppien korkeita silhuetteja. Vaikka vuorten huiput alkoivatkin jo verhoutua pimeyteen, saattoi vielä nähdä korkeimpien huippujen yläosissa lumipeitteen. Onneksi etelään päin laskeuduttaessa on lämpötilakin alkanut vähitellen nousemaan, joten pimeässä illassakaan ei enää palellut, vaan lämpötila oli yhä noin 20 astetta.

Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksetaan huomenna jatkaa ajomatkaa kohti Välimerta. Jossain tuolla Alppien takana se Italia odottaa!