Päivä päivältä kuumenevaa

Marone, Iseo-järvi, Italia. Keliä piisaa. Lämpötila 31,5 astetta. Lomafiilis 139%

Tässä sitä nyt ollaan jo kotiuduttu varsin mukavasti Maronen pieneen ja viehättävään kylään Iseo-järven itärannalle. Lauantaipäivä kului tosin jo edellisessä blogipäivityksessäkin mainitsemastani SUOMI-teemaillasta toipuessa. Yli kolmenkymmenen asteen keli ei tosiaankaan ole aivan paras lämpötila kohmelon viettoon, mutta uiminen, jäätelön syönti ja ilmastoinnin viilentämässä autossa levähtely tunnetusti auttavat voimien palautumisessa. Ja viimeistään kunnon krapulapizzan avulla paluu normaaliin lomailemiseen onnistuu taatusti.

Asuinosan ilmastointi on kyllä taas jälleen kerran osoittanut tarpeellisuutensa. Meillä alkoi tänne Iseolle tultuamme olla Karppasen jääkaapin kylmänä pysymisen kanssa ongelmia, varsinkin kun emme pitäneet asuinosan ilmastointia koko aikaa päällä. Vaikka vaihdoimme jääkaapin energianlähteeksi kaasun, niin lämpötila jääkaapissa alkoi vähitellen kohota kohti kymmentä astetta. Onneksi ongelmasta päästiin eroon sillä, että annamme ilmastoinnin auton sisällä hyristä päällä koko päivän, jolloin jääkaapin koneiston ei tarvitse tehdä niin paljon töitä jäähdyttäessään kaappia ympäristön lämpötilasta. Yöksi ilmastoinnin on ainakin tähän saakka pystynyt kytkemään pois päältä, sillä pimeän laskeuduttua ulkolämpötila on laskenut miellyttäviin noin 23-24 asteen lukemiin. Kaikki kattoluukut ja tuuletusräppänät on tosin pitänyt aukoa, jotta ilma vaihtuu ja nukkuminen onnistuu turhaa hikoilematta. Nämä taitavat olla niitä ihania etelän lempeitä öitä ;)

Lämpötila-asioista täällä Italiassa ei ehkä kannattaisi kauheasti valittaa, varsinkin kun katselee kotimaan lämpötilalukemia ja sääennusteita. Jussilla ja Tarjalla ei autossa ole asuinosassa ilmastointilaitetta, mutta sellainen kuulemma tulee hankintaan varsin nopeasti tämän reissun jälkeen. Aamulla kävi nimittäin hieman sääliksi Happy Hobbyn sänkyosastolta ulos kömpiviä matkakavereitamme, kun he hikisinä ja hieman huonosti nukkuneina astelivat ulos aurinkoon. Maggiorelta lähtiessämme Happy Hobbyn yksi kattoikkunoista meni rikki, eikä sitä enää saa avattua, joten heidän autossaan päivän aikana kuumentunut sisäilma ei yölläkään ehdi jäähtyä kovasti alle 30 asteen. Hikistä hommaa toisinaan tämä karavaanaritouhuilu!

Lauantai-iltana kävelimme iltakävelyn Maronen kylälle, missä nautimme auringon laskua ihaillen illallista eräässä rantaravintolassa. Jos olivat maisemat Maggiore-järvellä kohdillaan, niin samaa voi ehdottomasti sanoa täälläkin. Iseo-järveä ympäröivien vuorten jylhä kauneus yhdistettynä vanhoihin kauniisiin rakennuksiin ja Italian kuuman kesän vehreyttämään vihreään luontoon tarjoaa sellaisen ympäristön, jossa silmä taas lepää. Eikä ruokakaan pahalta ole täällä maistunut. Seurueen naisväki nautiskeli järven rantaravintolassa sardiineista, polentasta, lampaanpaistista ym. samalla, kun me Jussin kanssa mätimme pizzaa kiduksiimme. Eikä ollutkaan mitä tahansa pizzaa ainakaan Jussilla. Vai oletteko ennen maistaneet pottupizzaa? :D

Nyt tätä kirjoitellessa on jo sunnuntai. Kesäloman tahti on nyt se, että päivä rytmittyy muutamiin perusasioihin. Koirien lenkitys ja uittaminen, oman itsensä uittaminen, varjossa tai ilmastoidussa sisätilassa lepäily kenties vaikka kirjaa lueskellen. Ehkä vähän valokuvaamista. Kylmää juomaa jääkaapista. Ehkä pikku jäätelöt. Ja sitten taas uimaan tai soutelemaan kumiveneellä. Hikihän tässä tulee! :D

Että semmoista. Me kyllä viihdytään täällä Maronessa. Jussi ja Tarja aikovat mahdollisesti lähteä pistäytymään Milanossa junalla maanantaina, jos aikataulut sopivat. Ja me Jaanan ja koirien kanssa jäädään pitämään leiriä pystyssä. Mikäs täällä on ollessa, kun aurinko paistaa ja tarkenee helposti ilman välihousuja. Nyt tosin viimeisin sääennuste lupaa tänne yhä kuumentuvaa keliä siten että joka päivä elohopea kohoaa lähes asteen verran. Loppuviikosta mittarissa olisi siten jo yli 35 astetta. Saapa nähdä pitääkö sitten alkaa katselemaan jo vilpoisempia maisemia?

Halavatun kuumaa, helevatan komiaa ja huluvattoman hauskaa!

Marone, Iseo-järvi, Italia. Kolmekymppiä rikki. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 135%

Torstaina pääsimme lopulta Maggiorella yhdelle koko reissun tärkeimmälle retkelle. Jaana oli jo vuosia sitten pongannut television kulttuuriohjelmien italialaisia puutarhoja käsittelevästä ohjelmasarjasta Isola Bella-nimisen saaren, jonne oli kuulemma pakko päästä, kun kerran näillä hoodeilla oltiin liikkeellä.

Pakko on jälleen pyytää anteeksi hieman omaa laiskuutta, sillä tämän blogipäivityksen tekemiseen meni vähän luvattomankin kauan aikaa, sillä tätä kirjoitellessa olemme jo ajelleet noin 200 kilometriä Maggiorelta itään Iseo-järvelle, mistä löysimme aivan meille uuden ja paratiisinomaisen huikean hienon lomakohteen. Mutta siitä siis lisää myöhemmin.

Torstaina hyppäsimme siis aamutoimien jälkeen Cannero-Rivieralta etelään kulkevan reittilaivan kyytiin, joka keskiviikon ilmeisten viikottaisten huoltotoimien jälkeen taas kulki normaalin aikataulunsa mukaisesti kohti järven keskiosia.

Lähes parituntisen laivamatkan aikana ehdimme ihailla järveä reunustavien pikku kylien ja kaupunkien hiljaiseksi vetävää kauneutta. Tässä vaiheessa reissua on varmaan taas varmaankin tuhannen kerran todettava, että keskivertoihmisellä on todennäköisesti paljon helpompaa ihailla ja ihastua sellaiseen maisemaan, johon hän ei ole syntynyt. Meillä Jaanan kanssa ei nykyään oikein tahdo erityisempiä hurraa-huutoja irrota missään suomalaisissa maisemissa, vaikka muualta maailmalta tulevilla turisteilla takuulla on paljonkin hämmästeltävää ja ihailtavaa aivan meille suomalaisille tuntuvissa lähimaisemissa, kuten Koillismaalla tai muualla Pohjois-Suomessa.

Jep, jep. Ja ne maisemat ja näkymät reittilaivalta, joka seilaa täällä Maggiore-järven halki, ovat kyllä yksinkertaisesti huikeita. Joka puolella vuoret kohoavat majesteetillisina horisontin ylle ja pienet kylät ja kaupungit reunustavat helteen hyväilemää mahtavaa rantaviivaa. Oivallisia eläkkeenviettopaikkoja siis koko järvi täynnä?

Turha näitä näkymiä siis lienee yrittää selittää sen enempää? Oheisista valokuvista saa todennäköisesti parhaan käsityksen siitä, kuinka huikealta Borromerojen aatelissuvun satoja vuosia sitten rakennuttamalla palatsi- ja puutarhasaarella Isola Bellalla näytti. Aika komeaa, vai mitä?

Paattikyyti Isola Bellalta takaisin Cannero Rivieralle kulki jo aamupäivästä tuttuun tapaan muutaman Maggiore-järveä reunustavan kaupungin kautta kohti pohjoista. Pelkän aamupalan voimilla liikkeellä ollessamme olisimme mielellämme syöneet takaisin Cannero-Rivieralle saavuttuamme vaikkapa pizzat joissakin sataman lähikulmien trattorioissa, mutta hämmästykseksemme yksikään paikka ei suostunut valmistamaan meille lättyä ennen ilmeisen maagista kello 18 rajaa, jolloin kuulemma kaikki ravintolan tulisivat avaamaan ovensa. No, he saivat pitää tunkkinsa ja me kävelimme takaisin leirintäalueelle, missä seurueen näisväki taikoi jääkaapin kätköistä nopeasti mukavat ja edulliset ateriat. Tulipahan siinäkin säästöä kotiin päin ;)

Illalla kasailimme jo kamoja kokoon perjantaita varten, sillä olimme jo aiemmin päättäneet, että viisi yötä Cannero-Rivieralla olisi sopiva  aika ja perjantaina siirtyisimme seuraavaan lomakohteeseen. Kotimaassa ennen matkaan lähtöä olimme suunnitelleet yhdeksi matkan kohteeksi Como-järveä, mutta kun täällä iltaa istuskellessamme mietimme eri vaihtoehtoja, niin Comon ja Venetsian lisäksi mieleen nousi myös hieman yllättäen Iseo-järvi, josta bongasimme juuri sellaisen leirintäalueen, joka olisi sopiva tällaiselle kahden koiran kanssa matkaavalle rymysakille. Aivan ennen auringonlaskua innostuin lennättämään myös kamerakopteriakin hetken ajan, josta ohessa yksi ilmakuva leirintäalueelle päin.

Tätä kirjoitellessa sitä siis makoillaan pienessä kankkusessa Lombardian puolella Iseo-järven rannalla, mihin perjantaina ajelimme Milanon esikaupunkeja halkoen. Maisemat eivät kyllä ole muuttuneet yhtään sen kehnommiksi, oikeastaan päinvastoin, mutta niistä lisää seuraavissa päivityksissä. Nyt päällä jylläävä lievä kankkunen johtuu nimittäin perjantai-iltana viettämästämme railakkaasta SUOMI-illasta, jossa nautimme uuden italialaisen alppijärven huimien maisemien ympäröivinä jo kotisuomesta mukaan ottamiamme muutamia karpalolonkeroita, jotka maistuivat suorastaan taivaallisen hyviltä grillissä käristettyjen Wilhelmi- ja Kabanossi-makkaroiden kyytipoikina. Siihen kun lisättiin hieman pakasteesta sulatettua ruisleipää, niin lähes autenttinen suomalainen suvitunnelma oli käsillä. No, rehellisyyden nimissä lämpötila oli kotimaasta tutun maksimin 13 asteen sijasta noin 25 astetta jo pimeydenkin laskeuduttua ja ihoa kuppaavat itikat ja sääsket puutuivat kokonaan. Elämän sietämätöntä silkkoa nautintoa siis ;)

Mutta nyt on keskityttävä tutustumaan Iseo-järveen. Maisemat täällä ovat jylhempiä kuin Maggiorella. Aivan leirintäalueen edessä on saari, jossa on pieni linna. Ja vieressä on iso komea suurempi saari. jossa näyttää olevan kaikenlaista nähtävää. Joten loma jatkuu ja kelit sekä pidot paranee. Täytyy vain toivoa, että kesä lopulta löytäisi myös sinne kotisuomeenkin!

Bongiorno!

Kapeita kujia ja maailman parasta pizzaa

Cannero Riviera ja Cannobio, Italia. Kesä kauneimmillaan. Lämpötila 28 astetta. Lomafiilis 122%

Keskiviikkona heräilimme jo tutuksi tulleeseen auringon kuumuutta lupailevaan hehkuun. Cannero Rivieran silhuetin korkein rakennus lienee kylän kirkon kellotorni, mistä kuuluukin säännöllisen epäsäännöllisesti kirkonkellojen kajahduksia ympäri vuorokauden. Toisinaan ne kumahtelevat ihan järkevän tuntuisesti esim. seitsemän kertaa aamulla kello seitsemän aikaan, mutta toisinaan tornista kantautuu omituista ja epäloogista kellojen kumahtelua, joka ei täsmää mihinkään järkevään aikaan tai tapahtumaan. Olemmekin ristineet kellojen soittaja Canneron hullunhumalaiseksi kellonsoittajaksi. Varsinkin yöllä kolmen aikaan ei olisi niin välttämätöntä alkaa kokeilemaan mitä kaikkia ääniä tornin kelloista irtoaa ;)

Koirien lenkityksen ja aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään kohti läheistä Canneron satamaa, missä olimme edellisenä päivänä kuulleet lipunmyyjiltä, että pääsisimme reittilaivan kyydissä Isola Bellalle ihailemaan Borromeen suvun aikoinaan sinne rakennuttamia barokkipuutarhoja. Päivän matkasuunnitelma oli muuten mahdottoman hyvä ja toimiva, mutta ainoa ongelma ilmaantui satamassa, missä kuulimme, että olimme nyt keskiviikkona menossa Isola Bellalle sinä ainoana viikonpäivänä eli keskiviikkona, jolloin laiva ei sinne kulje.

Satamassa kohtaamamme pienen yllätyksen takia päätimme vaihtaa suunnitelmaa vauhdista ja siirtää Isola Bellan puutarharetken päivää myöhäisemmäksi eli torstaille. Sen sijaan aloimmekin suunnitella retkeä viereiseen Cannobion kaupunkiin, josta meillä oli jo muutaman vuoden takaa tosi mukavia kokemuksia. Niinpä kysäisimme satamasta taksiveneen hintaa Cannobioon, mutta koska hintaa olisi tullut koko seurueelle lähes satanen, niin päätimme tilata leirintäalueelle perinteisemmän kumirenkailla kulkevan taksin, joka hetken päästä kuljettikin meitä kohti Cannobiota vain kahdenkymmenenviiden euron hinnalla.

Cannobiossa kävelimme ja ihastelimme tovin aikaa kaupungin ikivanhoja kapeita kujia ja teimme muutamia ostoksia. Jussi ja Tarja katselivat vaikuttuneina viehättäviä vanhoja rakennuksia ja katuja, eikä meillä Jaanankaan kanssa tuntunut ollenkaan hankalalta kierrellä samoja historiallisia paikkoja uudestaan. Oheisista kuvista saa varmaan parhaiten käsityksen miltä Cannobiossa näyttää, tosi viehättävä vanha italialainen kaupunki.

Aikamme käveltyämme päätimme istahtaa Cannobion rantakadulle pitseriaan nauttimaan lounasta. Vaikka yleensä Italiassa pizzat eivät ole olleet mitenkään erityisen erikoisia, niin nyt satuttiin kyllä hyvään paikkaan. Hetken päästä tilauksesta ympäriltä kuului ainoastaan tyytyväistä ja ihastunutta hyminää ja mussutusta, kun koko seurueemme nosteli onnesta mykkyräisenä herkullista pizzaa suuhunsa. Varsinkin Jussi tuntui olevan erityisen vaikuttunut tilaamastaan Seafood-pizzasta, joka oli kuulemma kevyesti maailman tähän saakka parasta pizzaa, mitä mies oli päässyt missään nautiskelemaan.

Cannobioon meidät kuljettanut taksikuski oli ajellessaan neuvonut meille edullisen ja mukavan paluukyydin. Lounastettuamme ja hieman aikaa vielä kaupungilla kierreltyämme menimme kuskin neuvomana Cannobion satamaan, missä pääsisimme hyppäämään Maggiore-järvellä kulkevan reittilaivan kyytiin, joka kuljettaisi meidät parin pienen pysähdyksen kautta takaisin Cannero Rivieralle.

Aina ei siis suunnitelmat mene lomallakaan kuten ennakkoon ajateltiin. Joskus voi olla liikkeellä juuri sinä ainoana viikonpäivänä, kun kyyti ei kuljekaan. Onneksi päivästä tuli kuitenkin toisella tavalla loistava ja nautinnollinen. Illalla Karppasen markiisin alla grillaillessa ja hieman Limoncelloa maistellessa kaikki tuntuivat olevan todella tyytyväisiä päivän retkeen Cannobiossa.

Ja huomenna torstainahan laivat Isola Bellalle taas jälleen kulkevat. Joten sinne siis huomenna. Nyt otetaan vielä pienet Limoncellosiivut ;)

Hyvää yötä!

Honteloa oloa, hellettä ja pieni vedenpaisumus

Cannero Riviera, Italia. Myrskyn jälkeen poutasää. Lämpötila 26 astetta. Lomafiilis 115%

Sunnuntaina perille Cannero Rivieran pikkukaupunkiin saavuttuamme ja saatuamme leirin pystyyn pääsimme vihdoinkin viettämään kunnolla lomaa. Meillä loman aloittajaisiin on perinteisesti kuulunut pitkä illallinen hyvien grillissä valmistettujen herkkujen parissa ja tietysti myös hieman mainioista juomista nauttimista. Niinpä ilta venähtikin ensin Karppasen markiisin alla ruokaa mussutelleen ja sitten hiljaisuuden leirintäalueelle tultua vielä rauhallisemmin rupatellen Jussin ja Tarjan Happy Hobbyssä.

Lomankäynnistysjuhlinnan seurauksena maanantaina olikin sitten hieman hontelo olo itse kullakin, joten ensimmäinen kokonainen lomapäivä Cannerossa kului lähinnä välillä auringosta nautiskellen ja sopivasti varjossa lepäillen. Toisaalta olikin mukava makoilla ja levähdellä, sillä pitkän ja vauhdikkaan ajomatkan jälkeen keho tuntui muutenkin kaipaavan hieman rentoutumista.

Illalla teimme suunnitelmia lähipäivien varalle, sillä Maggiorella tuntuu riittävän nähtävää ja koettavaa. Edellisen kerran järvellä vierailtuamme emme juurikaan ehtineet tutustua järveen Cannobion viehättävää kylää laajemmin, joten nyt seuraavien päivien aikana päätimme käydä ainakin pienellä vuoristokävelyllä Cannero Rivieran yläpuolisilla rinteillä sekä tietysti tutustumassa ainakin Isola Bellan saarella.

Maanantain ja tiistain välisenä yönä Cannero Rivieran ylle alkoi kerääntyä tummia pilviä, mikä ei tosin ollut yllätys, sillä jo kotimaassa sääennusteita katsellessa olimme huomanneet, että jossain vaiheessa alueen ylitse tulisi kulkemaan ukkoskuurorintama. Onneksi sadekuurot eivät olleet ihan sitä luokkaa, mitä ensimmäiset lukemamme ennusteet lupailivat, sillä vielä viisi päivää sitten alueelle näkyi varoituksia mutavyöryistä ja rankkasateesta.
Sen verran reippaasti aamuyön aikana vettä taivaalta kuitenkin pudotti, että aamulla autosta ulos asteltuani huomasin välittömästi, että Happy Hobbyn markiisiin oli kertynyt vettä melkoinen määrä siitäkin huolimatta, että laitoimme saavuttuamme Jussin kanssa markiisiin toisen reunan reilusti alemmaksi kuin toisen pään. Onneksi markiisi ei ollut revennyt eikä suurempaa vahinkoa ollut päässyt tapahtumaan, mutta olipahan pieni opetus uusille karavaanareille. Karppasen markiisin kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sillä vesi tuli alas samantien tarpeeksi kallistetulta markiisilta ja maahan lujasti ankkuroitujen myrskyliinojen ansiosta tukijalatkaan eivät antaneet veden painolle yhtään periksi.

Tiistain ohjelmana oli siis kävely koirien kanssa merkittyä reittiä pitkin ylös Carmine Superiorin pieneen ikiaikaiseen kylään. Kävimme menomatkalla hakemassa Canneron turistitoimistosta kartan, johon oli merkittynä useampia erilaisia ja -pituisia sauvakävelyreittejä ylös vuorille. Itse reitit olivat kyllä merkitty karttaan kohtuullisen selvästi, mutta meillä meni tovin aikaa, ennen kuin löysimme lähes olemattoman kokoisilla kylteillä merkityn valitsemamme kävelyreitin lähtöpaikan kaupungin pohjoiskulmalta.

Itse kävelyreitti kulki kohtuullisen vaativassa maastossa kivetyillä poluilla  ylös kohti Carmine Superiorin kylää. Noin tunnin puuskutuksen ja muutamien hengentasauspysähdysten jälkeen saavuimme ylös ikivanhalle kivikirkolle. Carmine Superior sijaitsee naapurikunnan Cannobion puolella, minkä huomasimme vasta ylös päästyämme. Kuumassa helteessä olimme myös juoneet lähes kaiken mukaan varaamamme veden, joten oli pienoinen pettymys huomata, ettei ylhäältä löytynyt mitään paikkaa mistä olisimme saaneet ostettua juomatäydennystä, tai ainakaan emme sellaista sieltä uuvuksissamme onnistuneet bongaamaan.

Niinpä päätimme laskeutua rinnettä alas Carmine Inferioren kylään, mistä navigaattorin mukaan pitäisi löytyä ainakin muutama ravintola, jossa pääsisimme nauttimaan lisää juotavaa. Alas kavuttuamme istahdimmekin varsin tyytyväisinä rantaravintolan pöytään, missä tarjoilija nosteli eteemme jääkylmät Birra Moretti-tuopilliset. Kävimme tietysti hakemassa ravintolan tiskiltä juotavaa myös helteessä läähättäville koirille, jotka asettuivat helpottuneina makoilemaan varjoon juotuaan pahimpaan janoonsa.

Palauttavat janojuomat nautittuamme päätimme, ettemme enää kapuaisi takaisin ylös vuorille, vaan Jussi ja Tarja aikoivat kävellä rantatien varta takaisin leirintäalueelle. Me Jaanan kanssa emme halunneet lähteä todella kapealle ja ilman pientareita kulkevalle tielle seikkailemaan taluttimessa läähättävien koirien kanssa, joten tilasimme paikalle tilataksin, jolla hurautimme takaisin Cannero Rivieralle.

Lounaan jälkeen lepäilimme ja nautiskelimme leppoisasti pikkukaupungin lomatunnelmasta. Jaana, Jussi ja Tarja kävivät uimassa ja nautiskelivat auringosta rantanurmikolla ja itse keskityin tovin aikaa jahtaamaan hyönteisiä kamerallani.

Leppoisaa lomanviettoa siis. Tätä vartenhan tänne tultiin. Toivottavasti kelit kotimaassakin ovat parantumaan päin. Keskiviikkona meillä on suunnitelmissa laivareissu läheiselle Isola Bellan puutarhasaarelle. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt nautitaan kesästä!

Löytyihän se kesä!

Cannero Riviera, Italia. Alakaapi tarkenemmaan. Lämpötila 28 astetta. Lomafiilis 110%

Sunnuntaiaamuna heräilimme hieman koleasta ja sateisesta Baijerista heti seitsemän jälkeen, sillä olimme päättäneet, että emme jää turhaa mähkimään sadepilvien valtaamaan Saksaan, vaan ajelemme mahdollisimman nopeasti kohti Italiaa ja siellä toivottavasti odottavaa aurinkoa ja lämpöä.

Aamupäivä kului sateisen harmaan Etelä-Saksan läpi kiitäessä. Ajomatkaa Baijerista Maggiorejärvelle Pohjois-Italiaan oli jäljellä enää reilut 500 kilometriä, joten kohtuullisen aikaisella startilla halusimme varmistaa myös sen, ettei meidän tarvitsisi ajella viimeisiä kilometrejä järven kapeilla ja mutkaisilla rantateillä yön pimeydessä. Edellisen kerran Maggiorella vieraillessamme teimme nimittäin sen virheen, että saavuimme järvelle vasta pimeyden laskeuduttua ja toista kertaa emme ihan vapaaehtoisesti aikoneet samaa hurjaa kokemusta nautiskella.

Liikenne Alppeja kohti ajellessa oli rauhallista, koska pahin Saksan rekkaralli oli sunnuntaina pois jaloista. Itävallan rajalla ostimme molempiin autoihin sekä Itävallan että Sveitsin vinjetit ja jatkoimme matkaa kohti juustomaata. Välillä ajelimme ihan vaan huvin vuoksi tovin matkaa Liechtensteinin läpi ja Sveitsin rajalla heilautimme passeja rajaviranomaisille EU:sta poistuessamme.

Näkymät auton ikkunoista alkoivat nopeasti komistumaan Alppien lähestyessä ja varsinkin Jussille ja Tarjalle kokemus oli takuulla ainutlaatuinen, koska he eivät aiemmin olleet ajelleet näissä huimissa maisemissa. Reittimme Sveitsistä Italiaan kulki joiltain edellisiltä reissuiltakin tuttuun tapaan San Bernhardin solan kautta ja kyllähän se täytyy jälleen kerran itsekin rehellisyyden nimissä todeta, että kyllä näissä maisemissa hieman mieluummin ajelee, kuin Rantsilan kitukasvuisissa pajukoissa!

Lämpötila alkoi myös nousta samalla kun kipusimme kohti San Bernhardin solaa. Vihdoinkin alaspäin Italiaan laskeuduttaessa oli lopulta pakko napsauttaa ilmastointi päälle, sillä sadepilvet jäivät kuin taikaiskusta Alppien pohjoispuolelle ja edessä odotti aurinkoinen Italia.

Saavuimme Maggiorejärven rannalla sijaitsevaan Cannero Rivieran pikkukaupunkiin iltapäivällä hieman ennen viittä ja leirintäalueelle sisään kirjautuessamme alkoi vihdoinkin tuntua siltä, että kesä ja kelit olivat jälleen kohdillaan. Lämpötila varjossa oli yli 28 astetta ja heti saatuamme autot parkkiin oli pakko vaihtaa pitkät housut shortseihin.

Kaupunki vaikuttaa tosi viehättävältä paikalta. Ehdimme jo nautiskella hieman auringostakin ja illan jo hämärtyessä grillailimme mukavaa evästä samalla kuin nautimme mahtavan leudosta ja leppeästä italialaisesta tunnelmasta. Jokseensakin nyt on sellainen tunne, että olemme tulleet oikeaan paikkaan. Eiköhän tästä ihan leppoisa loma ole kehkeytymässä ;)

Uffaffaa eli takaisin linjoille

Uffenheim, Saksa. Keula kohti kesää. Lämpötila 18 astetta. Lomafiilis 100%

Paljon on vettä Pilpaojassa lorissut sen jälkeen, kun edellinen päivitys tuli tehtyä tähän blogiin. Edellisissä päivityksissä vuoden 2014 kesällä viiletettiin Karppasen kyydillä Unkarissa ja Tsekeissä, mutta kirjoittelu ja kuvien julkaiseminen tyssäsi siihen, kun mukana ollut tietokone teki tenät ja tärkeimmät jutut sekä kuvat katosivat siinä samassa rytäkässä. Vian selvittämisessä kului kotiin paluun jälkeenkin aikansa ja kun lopulta läppäri saatiin takaisin henkiin moninaisten korjausten jälkeen, jotenkin ei enää työelämään palattua saanut itsestään irti sitä sopivaa lomafiilistä, jotta homman olisi saanut vietyä kunnialla loppuun.

Onneksi viime kesän reissusta jäi käteen myös paljon positiivisia juttuja. Tsekeistä mukaamme tarttui mahtava pieni hoffinpentu Víla, joka tätä kirjoitellessa on tosin jo yli vuoden ikäinen aikuisen kokoinen koirantohilas. Ja kun nyt liki vuoden päivät ollaan yhteiseloa opeteltu, niin täysiverinen karavaanarikoirahan Vílastakin on epäilemättä tullut.

Tätä uusinta päivitystä kirjoitellaan jälleen keskeltä Eurooppaa Baijerista, minne ajelimme juhannuspäivän kunniaksi Travenmündesta, johon juhannusaattoiltana saavuimme Finnlinesin lautan kyydillä kahden auton kolonnana Oulusta Helsingin kautta kulkien. 

Tällä reissulla meitä on siis porukkaa kahdessa asuntoautossa. Karppasella liikutaan me Jaanan ja koirien kanssa totuttuun tapaan, mutta nyt mukana reissussa on myös tuttavapariskuntamme Jussi ja Tarja, jotka ovat yhdessä ensimmäisellä reissullaan ulkomailla vastikään hankkimallaan asuntoautolla. Happy Hobby on näpäkkä kompaktin kokoinen matkakulkine, jolla Jussi ja Tarja nyt ovat aloittaneet Euroopan valloittamisen. Kahden autoporukan yhteistä matkantekoa on kovasti helpottanut vastikään hankitut Cobra-radiopuhelimet, millä olemme aina tarpeen tullen pitäneet yhteyttä autosta toiseen ilman ylimääräisiä puhelinkuluja. Erinomainen laite, jota voi suositella kaikille karavaanareille.

Melkoista haipakkaa on tähän saakka ollut. Starttasimme siis keskiviikkoiltana eli juhannuksen aatonaattona Oulusta ja nyt juhannuspäivän iltana olemme jo Baijerissa Etelä-Saksassa, mistä aiomme huomenna jatkaa kohti Italiaa. Eli jälleen on tähtäimessä vähintäänkin Pohjois-Italian järvet. Kelit Suomesta lähtiessä olivat kylmän kalseat eikä Pohjois-Saksassakaan juuri sen lämpimämpää ollut, mutta kyllä me optimisteina uskomme että viimeistään Alppien ylityksen jälkeen vastaan tulee aurinko ja lämpö.

Joten pysykää taas linjoilla. Toivottavasti tänä kesänä läppärin kiintolevyn ohjauskaapelit pysyvät kunnossa, jotta pääsemme aina sopivan tilanteen tullen päivittämään tunnelmia ja valokuvia täältä tien päältä. Eiköhän tästä taas monenlaista tarinaa saada kasaan.