Hej, jag har en hund, som heter Luffe och jag är en naturist!

Lovsjö, Ruotsi. Skandinaavinen puolipilvinen kesäkeli. Lämpötila 24 astetta. Lomafiilis 105%

Niin sitä vaan on taas lenkki Euroopassa heitetty. Perillä takaisin kotona ei toki vielä olla, vaan jäimme illalla levähtelemään jo menomatkalta tutulle stellplatzille Lovsjö-järven rannalle Jönköpingin seudulle Ruotsiin. Lauantaina heräsimme Schönböckenin leirintäalueelta Lyypekistä joskus seitsemän jälkeen ja normaalien ammutoimien jälkeen lähdimme ajelemaan rauhassa n. 20 kilometrin matkan Travemünden satamaan, mistä lähtisi lautta Malmöhön. Kävimme vielä lauttasatamassa tekemässä viimeiset ostokset Bernerin myymälästä, josta löysimme mm. edullista ja hyvää kesäjuomaa karpalolonkeroa.

Finnlinesin Nordlink-alus lähti aikataulun mukaisesti seilaamaan kohti Ruotsin eteläosia klo 11 aikaan. Kävimme heti laivan lähdettyä liikkeelle brunssilla ravintolassa, jonka jälkeen kelpasikin istuskella vatsat täynnä laivan kannella ihailemassa avaraa näkymää aurinkoiselle Itämerelle. Laivalla tuntui olevan varsin vähän matkustajia ja autoja, joten tungoksessa ei tarvinnut liikkua, vaan kaikkialla oli mukavan väljää. Jaana, Joonas ja Anuliina lähtivät aamuruokailun jälkeen saunomaan ja liottamaan itseänsä porealtaassa, kun taas itse jäin siksi aikaa koirien kanssa hyttiin lepäilemään. Yhdeksän tunnin laivamatkan aikana ehtii hyvin tapahtua monenlaista ja niinpä, kun muu porukka palasi tyytyväisenä saunareissulta ja olimme ottaneet porukalla pitkät päiväunet, päätin itsekin lähteä saunomaan.

Miesten saunaosastolle saapuessa porealtaassa tuntui kuitenkin olevan sinne kuulumatonta porukkaa, sillä siellä köllötteli erään ikääntyneemmän ja näyttävästi harmaantuneen herran lisäksi myös jo keski-ikäisyyden tovin aikaa sitten ylittänyt rouvashenkilö täysin aatamin asussa tai siis tässä tapauksessa Eevan syntymäkostyymeissä kaikkine suloineen. Nainen tosin häipyi pois altaasta pyyhkeen kera ja poistui kannelle, kun huomasi minut.

Pukuhuoneen ainoan toimivalta vaikuttavan kaapin lukkoa rassatessani paikalle saapui toinen hieman nuorempi rouvashenkilö, joka kaikessa rauhassa tiputti ainoan vaatteensa eli yllään olleen pyyhkeen penkille ja marssi naama peruslukemilla myös suoraan miesten poreammeeseen. Kun kysäisin rouvalta, että eikös tämä pitäisi olla ainoastaan miehille tarkoitettu saunaosasto, rouva vaan tyynesti hymyili ja pyyteli minua itsensä ja jo altaassa olevan harmaanuneen herrasmiehen seuraan. Hetken aikaa ihmettelin toki, että olinko itse tullut vahingossa väärälle saunaosastolle, mutta kun ammeessa istuskeleva herra kertoi, että olin aivan tarkoituksenmukaisesti miesten osastolla, ja että häntä ei ollenkaan haittaisi, vaikka rouvat myös viruisivat siinä samassa altaassa kanssamme täysin alastomina. Kertoipa vanhempi mies vielä viettäneensä nyt päättymässä olevan lomansa Kroatiassa naturistileirillä, joten munasillaan heiluminen alastomien rouvien kanssa oli siis hänen mielestään vähintäänkin asiaankuuluvaa. Kiitin kohteliaasti tarjouksesta, mutta päätin saman tien poistua saunaosastolta, sillä loppuloman perhesovun säilymiseksi olisi ehkä suotavaa, jos Jaana ei saunaosaston viereisellä kannella siideriä juodessaan nielaisisi kesäjuomaa väärään kurkkuun, kun bongaisi meikäläisen ruotsalaisten ja saksalaisten rouvien kanssa samasta porealtaasta nakuilemasta. Rouvat kun halusivat välttämättä kylveskellä miesten osastolla vielä siten, että verhot olivat auki kansiravintolan ulkotilaan. Ilmeisesti naturistit kaipaavat yleisöä jopa laivalla? :)

Illalla seitsemän jälkeen laivan jo lähestyessä Malmötä, kävimme syömässä 15 euron päivällisen. Ruoka-annosta nautiskellessamme tämän reissun eräs ympyrä tavallaan sulkeutui, sillä nyt alitimme laivalla saman komean sillan, mitä pitkin olimme menomatkalla ajelleet kohti Tanskaa ja muuta Eurooppaa. Nordlink-alus saapui aikataulun mukaisesti kahdeksan aikaan satamaan ja pääsimme hetken päästä posottelemaan pitkin Skånen rannikkoa kohti pohjoista.

Nyt ollaan siis yönyli-parkissa Lovsjössä ja aamulla startataan kohti Kapellskäriä. Lautta kotimaahan lähtee maanantaiaamuna, joten kesälomareissu alkaa vetelemään kirjaimellisesti viimeisiään. Vaan mukavaahan tuo on kodin suuntaankin ajella. Loma on kyllä tehnyt tehtävänsä ja muutamaan viikkoon ei ole työasiat käyneet mielessä. Kun nyt vielä saataisiin tuo helle tuotua mukanamme sinne kotimaahan edes loppukesäksi!

Palataanpa kotimaassa vielä asiaan jonkinmoisen loman lopputiivistelmän muodossa.

Vaan nyt se on taas moro!

Durch, für, gegen, ohne, um...

Lyypekki, Saksa. Jaffaa siniseltä taivalta. Lämpötila 25 astetta. Lomafiilis 110%

Sitä on nyt pari päivää laitettu Saksaa halki, pinoon ja poikki. Keskiviikkoaamuna starttasimme Alppien juurelta Schwangausta hieman ennen puoltapäivää. Navigaattoriin olimme laittaneet liikkeelle lähtiessämme jo viime vuoden reissulta tutun Reimon suuren karavaanivarustekaupan koordinaatit hieman Frankfurt am Mainin eteläpuolella. Tarkoituksena oli ehtiä shoppailemaan vielä keskiviikon aikana hieman lisävarusteita Büten seuraaville reissuille. Ajomatkaa ei sinänsä ollut Saksan moottoriteiden päivämatkaksi ihan käsittämättömiä eli ainoastaan alle 600 km ja navigaattorikin esitti sellaisia positiivisia arvioita, että olisimme perillä hyvissä ajoin illalla ennen kello seitsemää, milloin kauppa sulkeutuisi.

Ajomatkan edistyessä ja tovin aikaa muutamassa staussa töröttäessämme alkoi kuitenkin vähitellen näyttämään siltä, ettemme välttämättä ehtisikään kaupan aukioloaikana perille, joten noin 50 kilometriä ennen perille pääsemistä jälleen eräässä ruuhkajonossa seisoessamme päätimme, että ajamme suosiolla sivuun ja etsimme yöpymispaikan joltain läheiseltä leirintäalueelta. Onneksi satuimme tuolloin olemaan juuri erään ulosmenon kohdalla, joten kurvasimme seisovasta jonosta pois ja tulla tupsahdimme Heppenheimin pieneen viinikaupunkiin.

Navigaattori kertoi, että kylän vieressä rautatien takana olisi lertsu, minne ajaisimme hetkessä. Muutaman yrityksen jälkeen kuitenkin selvisi, ettei meillä ollut mitään asiaa tuon rautatien alettaville teille, sillä ainoa riittävän korkea radan alittava alikulku oli remontissa ja muut liian matalia. Niinpä pysähdyimme miettimään tilannetta eräälle isolle parkkipaikalle, missä yllätykseksemme huomasimme isot kyltit, joissa mainostettiin Heppenheimin kunnan tarjoavan tuolla paikalla kaikille asuntoautoilijoille ilmaisen yöpymisen: "Freie stellplatze für reisemobile" tai jotain sinne päin. Kun paikka vielä vaikutti kohtuullisen asialliselta ja vessakin oli siisti ja huollettu, niin päätimme lopulta jäädä tuohon yöksi. Hetken päästä paikalle saapui toinen karavaanariporukka eli sveitsiläinen perhe matkalla Ruotsiin lomalle ja hekin päättivät jäädä laillamme paikalle yöksi.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme torstaiaamuna Heppendorfin juomamarketissa ostamassa hieman paikallisia oluita kotiin viemisiksi ja sitten olimme valmiita ajelemaan lyhyen matkan Reimon Megastoreen. Aamulla yhdeksän maissa ei edellisillan ruuhkista ollut tietoakaan, vaan saimme ajella rauhassa väljillä teillä normaalin liikennevirran mukana. Reimon Megastoressa pysähdyimme noin tunnin shoppailun ajaksi ja lomabudjettiin tuli taas pikku kolo. Yhden jo edellisenä kesänä hieman rikkoutuneen hanan tilalle ostimme uuden ja mukaan tarttui myös muuta pientä tarviketta, kuten ruokailuvälineitä, juomalaseja ja sen sellaista karavaaniaiheista tauhkaa.

Torstain "virallisena" päämääränä meillä oli Lyypekki Itämeren rannalla, missä ajattelimme viettää loman pari viimeistä päivää ennen takaisin Skandinaviaan siirtymistä. Onneksi liikenne oli torstaina ja pohjoisemmaksi siirryttäessä huomattavasti väljempää, joten ajelu Kasselin, Hannoverin ja Hampurin ohi sujui notkeasti ilman yhtäkään pidempää stau-pysähdystä.

Nyt sitä sitten ollaan jo täällä Lyypekissä. Vaikka laulussa niin väitetään, niin montaa pitkää ei tosin ole ehditty vielä juoda, mutta kävimme kyllä päivällisellä vanhan kaupungin legendaarisen raatihuoneen kellarissa. Ruoka oli kyllä tosi hyvää ja olut maukasta, mutta tarjoilijanamme ollut "Gertrud" oli joko noussut väärällä jalalla aamulla ylös tai oli muuten vaan sitten kyllästynyt elämäänsä. Sen verran innotonta ja hymytöntä asiakaspalvelu ainakin meillä oli. Onneksi yksi murjottava tarjoilija ei onnistunut pilaamaan muuten hienon Hansakaupungin tunnelmaa, vaan ihailimme ilta-auringon painuessa horisontin taakse rauhassa vanhan kaupungin upeita rakennuksia ja miljöötä.

Perjantaina on vuorossa koirien käyttö eläinlääkärissä, jotta ne saavat merkinnät passeihinsa annetusta matolääkityksestä. Sen jälkeen teemme Lyypekin kaupoissa viimeiset shoppailut ja huomenna on vuorossa laivamatka Ruotsiin Malmöhön. Ja laivakyyti Kapellskäristä kotimaahankin alkaa jo häämöttämään muutaman päivän päässä. Niinpä loma Keski-Euroopassa alkaa vetelemään viimeisiä metrejään. Melkoista menoahan tämä on ollut ja paljon on taas nähty sekä koettu. Toivottavasti hellekelit seuraavat mukanamme täältä kotimaahan saakka, sillä vielä ei mieli tekisi pitkiä housuja jalkaan laittaa. Sillä shortsit jalassa tässä on reilut kolme viikkoa menty ja lämmintä on tälläkin lomalla riittänyt vähintäänkin ihan kotitarpeiksi.

Mutta katsellaanpa, jos täältä vielä jostain raosta pientä päivitystä ehtisi kirjoittamaan. Viimeistään kotimaasta ainakin.

Mutta se on moikka taas vähäksi aikaa!

Baijerin kunkun linnassa

Schwangau, Saksa. Keski-Eurooppalainen kesäsää. Lämpötila 25 astetta. Lomafiilis 117%

Tiistaina nukuimme lähes kymmeneen saakka, joten lähtö Baijerin kuninkaan linnalle venyi väkisellä iltapäivän puolelle. Joonas ja Anuliina kävivät ennen linnalle lähtöä juoksulenkillä läheisillä poluilla ja me Jaanan kanssa kävimme koirakävelyllä komeassa maisemassa Baijerin niityillä. Camping Bannwaldseessä on se ehdottoman hyvä puoli, että täällä majoituksen hintaan kuuluu myös ilmaiset bussimatkat Schwangauhun, Füsseniin ja tietysti näihin lähellä sijaitseviin linnoihin ja nähtävyyksiin. Bussiin mennessä täytyy vain vilauttaa leirintäalueen korttia lukulaitteessa ja näin matka tulee maksettua.

Bussikyyti lertsulta Baijerin kuninkaan linnojen lipunmyyntipisteen läheisyyteen kestää ainoastaan noin kymmenen minuuttia, joten olimme hieman ennen yhtä iltapäivällä Hohenschwangaussa, missä liityimme muun kansainvälisen porukan sekaan jonottamaan lippuja. Väkeä tuntui olevan paikalla aivan käsittämättömästi ja niinpä jonotuskin alkoi kestämään odotettua pidempään. Lopulta liki tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme sisälle lipunmyyntitoimistoon, missä huomasimme, että seuraavat opastetut ryhmät Neuschwansteinin linnaan, mihin ehtisimme mukaan, olisivat vasta viiden jälkeen iltapäivällä. Niinpä teimme vauhdissa ohjelmamuutoksen ja päätimmekin mennä tällä kerralla vähemmän suosittuun Hohenschwangaun linnaan, mihin pääsisimme sisään ainoastaan vajaan tunnin odotuksen jälkeen. Odotellessamme ehtisimme myös haukata hieman bratwurstihodareita välipalaksi, jotta jaksaisimme varmasti kiipeillä linnan muureilla ja saleissa.

Hohenschwangaun linnahan on legendaarista Neuschwansteinin linnaa vanhempi, joten sielläkin riitti nähtävää ja ihmeteltävää. Linnakierroksella näimme mm. upeita seinämaalauksia ja kuulimme tarinoita siitä, kuinka Neuschwansteinin linnan rakennuttamisen aloittanut Baijerin kuningas Ludvig oli kasvanut noiden romanttisten ritariaiheisten maalausten ja muutenkin hyvin epärealistisen kuninkaallisen loiston maailmassa, joten ei ihme, että hänestä kasvoi hyvin erikoisluonteinen ja huikentelevainen tyyppi. Noissa linnoissa ei saa valokuvata sisällä, joten kuvia sieltä ei siis ole valitettavasti näyttää, mutta ulkopuolelta sentään on muutamia tarjolla ja kuvasin linnan muureilta myös panoraaman, josta saa taas varmaan parhaiten käsityksen paikan maisemista.

Linnassa kuulimme myös tarinoita Baijerin kuninkaallisten kohtaloista. Ludvig-raukkahan tuhlasi kaikki omat ja kansansa rahat Neuschwansteinin linnan ja parin muunkin linnan rakennuttamiseen, eikä onneton edes koskaan päässyt ihailemaan rakennuttamaansa "Prinsessa Ruususen linnaa", vaan mies ehti kuolla ennen huikean rakennusprojektin valmistumista. Eräässä linnan huoneessa näimme kaukoputken, minkä avulla Ludvig eläessään ehti kuitenkin seurata linnan valmistumista läheiselle vuoren kalliolle. Hohenschwangaun linna on kuulemma ollut myös kovassa käytössä Baijerin kuninkaallisten kesänviettopaikkana ja mikäpä tuolla olisi lomaillessa. Joistakin ikkunoista voi katsella näkymää komealle alppijärvelle Alpseelle tai jopa Itävaltaan ja toiselta puolelta linnaa voi seurata alamaisten elämää sekä arkista aherrusta Baijerin pelloilla. Linnakierroksen aikana lohduttelimmekin Joonasta ja Anuliinaa sillä, että vaikka he eivät päässeetkään näkemään Neuschwansteinin linnaa sisältä päin, niin tämä vanhempi linna oli vähintään yhtä kiinnostava ja hyvin samantyylinen kuin uudempi linna. Ja parasta uudemmassa linnassa onkin sen upea ulkoasu, mitä pääsee parhaiten ihailemaan hieman kauempaa.

Linnakierrokselta palasimme takaisin leirintäalueelle viimeisellä bussilla noin viiden aikaan ja istahdimme vielä muutamille olusille lertsun viehättävään Biergarteniin. Ruokailun jälkeen aloimmekin miettiä loppuloman kuvioita, sillä lomapäivät hupenevat vääjäämättä ja paluu kotiin häämöttää jo edessä muutaman päivän päässä. Vielä pitäisi ehtiä shoppailla kotiin viemisiksi monenlaisia asioita. Ja karavaanikaupassakin pitäisi ehtiä käydä varustelemassa Bütteä vastaisuuden varalle. Koiratkin pitäisi ehtiä käyttää eläinlääkärissä madotuksen passeihin merkitsemistä varten, joten meillä taitaa olla jo huomenna edessä siirtymätaival ylemmäksi Saksaan.

Joten katsotaanpa mistä seuraava päivitys tulee. Jostain Frankfurt am Mainin tienoilta veikkaisin...

Jos vaikka Baijeriin?

Schwangau, Saksa. Vilvoittavaa hellettä. Lämpötila 26 astetta. Lomafiilis 118%

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meillä oli tarkoitus viettää muutama päivä Pohjois-Italiassa Gardajärvellä ennen Saksaan paluuta. Sunnuntaina Venetsiasta starttaillessamme katselimme kuitenkin sääennusteita ja huomasimme, että Gardan pohjoisosiin, minne halusimme, oli luvassa hieman epävakaista säätä seuraaviksi päiviksi. Päätimme kuitenkin käydä kurkistamassa paikan päällä maisemia, joten laitoimme navigaattoriin Malcesinen kylän koordinaatit ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista.

Yritimme tovin aikaa etsiä Venetsian seudulta ruokakauppaa, josta olisimme saaneet täydennystä kanaalikaupungin pysähdyksellä huvenneisiin varastoihin, mutta ilmeisen tiukan katolisen maan tapojen mukaisesti ei yksikään löytämämme italialainen marketti ollut auki. Niinpä lähdimme navigaattorin ohjastamana muutaman kummallisen kiemuran jälkeen moottoritielle kohti Milanoa ja lopulta Gardajärveä.

Gardajärveä lähestyessämme alkoi paljastumaan karu totuus. Vettä alkoi putoamaan taivaalta siihen malliin, että välillä osa autoilijoista pysäytti autonsa moottoritien varteen kokonaan. Ja liikenteessä tuntui tosiaankin olevan muitakin kuin me. Gardan alue vaikuttaa olevan tähän aikaan vuodesta erityisen suosittu sekä italialaisten että saksalaisten keskuudessa, joten vastaantulevien kaistat olivat kymmenien kilometrien matkalta täysin jumissa viikonloppulomalta palaavia matkailijoita. Kaistat Gardalle päin kyllä vetivät kohtuullisesti, mutta melkoisen tarkkana sai olla kapenevilla teillä, sillä vastaantulevat moottoripyöräilijät ohittelivat muuta liikennettä siihen malliin, että muutaman kerran motoristin kypärän ja Büten peilien väliin ei montaakaan millimetriä jäänyt. Kapealla ja mutkaisella tiellä kun laitetaan rekka, moottoripyörä ja asuntoauto rinnakkain, niin se motoristi siinä kuitenkin heikoimmilla on vastaantulevien kaistalla. Kummallista oman hengen kanssa pelleilyä!

Saavuimme ennen illan sarastusta Malcesineen, missä ihmettelimme hetken täyteen ahdettuja leirintäalueita ja niiden ahtaita sisäänajoväyliä. Lopulta päädyimme yöpymään Malcesinen kunnan ylläpitämälle stellplatzille, missä parilla kympillä saimme nukkua yön yli varsin komeissa maisemissa. Maanantaiaamuna tosin meille tuli paikalta varsin nopea lähtö, sillä heti seitsemän jälkeen alue alkoi täyttymään surffaajista, jotka parkkeerasivat autonsa alueelle siten, että pääsimme lähtemään ulos juuri viime tingassa, ennen kuin viimeinenkin sellainen aukko tiheäoksaisten puiden väleissä olisi ollut täynnä, mistä pääsisimme hätäisesti oksien hieman raapiessa kattoa poistumaan ulos alueelta. Alueelle majoittuneet muut karavaanarit tuskin pääsivät enää sieltä ulos ennen iltaa, sillä heidän autonsa olivat Bütteä korkeampia alkovimallisia autoja, joilla tuskin pääsi siitä ainoasta aukosta puiden alta mistä me vielä ehdimme ulos.

Maanantaina päätimme jatkaa kohti pohjoista ja siellä Schwangaun tienoille, missä me Jaanan kanssa olimme käyneet pari vuotta sitten. Sääennusteet lupasivat tuonne seudulle aurinkoisempaa keliä, joten samalla Joonas ja Anuliina pääsisivät tutustumaan Alppien juurella sijaitsevaan Neuschwansteinin linnaan. Ajomatkaakaan ei ollut Itävallan kapeimman kohdan yli kuin reilut 300 kilometriä, joten laitoimme rampan kalkattamaan ja suuntasimme komeamaisemaisen Brennerin solan läpi Itävaltaan. Matkalla ulos Gardajärveltä jumituimme tosin puoleksi tunniksi ruuhkaan, mutta tällä kerralla syynä oli kapealla tiellä edessämme ajettu kolari. Itävallan puolelta siirryimme Baijeriin Fernpassin läpi ja aika mukavissa alppimaisemissa tuollakin reitillä pääsimme ajelemaan.

Saksan puolella kävimme ensin Füssenissä marketissa ostamassa auton täyteen ruokaa ja juomaa ja ajelimme sitten muutaman kilometrin matkan takaisin Schwangauhun Alppien juurelle. Valitettavasti tuttu leirintäalue Brünnenissä oli täynnä, mutta onneksi viereiselle Bannwaldseen järven kämppärille mahtui vielä vaivatta.

Eli nyt tässä köllötellään Bannwaldsee-järven rannalla Baijerissa. Takana on Alpit, edessä iso Saksanmaa ja lomaa vielä jäljellä muutama päivä, ennen kuin aletaan nousemaan kohti Travemündeä, mistä paatti kuljettaa meidät Malmöhön.

Joten me taidetaan pistää nyt nukkumaan, että jaksetaan huomenna lähteä ihmettelemään Prinsessa Ruususen linnaa tuossa vieressä. Komeahan se on ja helposti siellä voi visiteerata toisenkin kerran. Joten palataanpa vaikka huomenna asiaan. Öitä!

United Colours of Burano

Venetsia, Italia. Huh hellettä. Lämpötila 30 astetta. Lomafiilis 122%

Jo perjantain Venetsian reissulla olimme panneet Jaanan kanssa merkille, että samalta Zatteren laiturilta, mistä veneet kulkevat Venetsian ja Fusinan leirintäalueen välillä, lähtee myös risteilyaluksia läheisille Venetsianlahden pienille saarille. 20 euron lipulla pääsee tutustumaan opastetusti kolmelle kuuluisalle saarelle eli Muranolle, Torcellolle ja Buranolle. Niinpä päätimme lauantaina lähteä kahdestaan iltapäiväohjelmaksi tekemään tuon risteilyn sillä aikana, kun Joonas ja Anuliina lähtisivät omille teilleen tutustelemaan Venetsian kaupunkiin toiseksi päiväksi.

Vajaa viisi tuntia kestänyt risteily osoittautuikin ehdottomasti hintansa arvoiseksi. Itse Venetsian kaupunkia pääsi nyt katselemaan eri suunnista mereltä päin ja varsinaiset tutustumiskohteet olivat tietysti ilman muuta vierailun arvoisia. Ensimmäinen noin tunnin pysähdys oli Muranon saarella, joka on kuuluisa lasinpuhallusperinteistään. Pääsimme katsomaan tuolla mm. lasinpuhallusnäytöstä, joka taatusti on tällaisella yli 30 asteen helteellä kohtuullisen kuumaa hommaa. Jo lasinpuhaltajien taitavaa työskentelyä katsoessa tuli hiki, joten voi vain kuvitella miltä tuntuu työskennellä koko päivä monisataa-asteisten uunien läheisyydessä!

Muranolta risteilypaatti ajeli Torcellon saarelle, missä kävelimme kymmenen minuutin matkan saaren keskusaukiolle. Saarella ei nykyään asu kuin kourallinen ihmisiä, mutta aikanaan siellä on ollut kirkko luostareineen, mutta malarian takia saari on jossain vaiheessa tyhjentynyt ja jäänyt nykyiseksi turistikohteeksi.

Venekiertoajelun ehdoton kohokohta oli kuitenkin Buranon saari ja siellä oleva vanha kalastajakylä, missä saimme ihailla kaikissa mahdollisissa pastelliväreissä maalattuja vanhoja rakennuksia. Jo kotimaassa olimme nähneet tv-dokumentin, josta saaren omailmeinen tunnelma välittyi kiinnostavana, joten olipa mahtava päästä paikan päälle katselemaan ja kulkemaan tuossa erikoisessa maisemassa. Jokaisella talolla on oma tarkalleen määrätty värinsä, jota ei saa mennä muuttamaan, joten paikassa vallitsee jännä pysähtyneen ajan tunnelma. Tunnelmaa lisää vielä se, että kaduilla ja kanavien varsilla istuskelee paikallisia vanhoja muoreja ja vaareja, jotka keskustelevat verkkaisesti keskenään aivan kuin vierestä käveleviä turisteja ei olisi paikalla ollenkaan. Kuvasin tuolta pari panoraamaa, joista saa ainakin jonkinlaisen käsityksen paikan tunnelmasta: Panoraama 1, Panoraama 2.

Illalla palasimme takaisin leirintäalueelle ja satuimme samalle lautalle Joonaksen ja Anuliinan kanssa, jotka olivat kierrelleet pitkin Venetsian saaria samalla pieniä ostoksia tehden. Paitaa, kenkää ja mekkoa oli tarttunut mukaan, joten matkabudjettikin oli kokenut pienen loven.

Sunnuntaina olemme suunnitelleet jälleen maiseman vaihtoa. Olisikohan Gardajärvi seuraava määränpää. Pohjoiseen keula kuitenkin suunnataan ja jonnekin Alppijärvien rannalle mieli tekee. Eli palataanpa asiaan sieltä. Soon moro!

Romantiikkaa gondolinkyydissä

Venetsia, Italia. Kova helle. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 118%

Se on kuulkaa moro nyt täältä Italiasta. Venetsiassa ollaan jälleen ja kesäkelit ovat tosiaankin kohdillaan. Viime torstaina ajelimme vajaan 600 kilometrin matkan pohjoiseen Kroatiasta Slovenian läpi ja saavuimme illalla noin yhdeksän aikaan edellisvuodelta tutulle Fusinan leirintäalueelle Venetsianlahden rannalle. Matkalla pysähdyimme ainoastaan kaupassa käyntiä, lounasta ja tankkaamista varten.

Tätä kirjoitellessa olemme jo viettäneet kaksi kokonaista päivää Venetsian kaupungissa ja melkoisen komeita päiviä ne olivatkin. Päivitykset matkablogiinkin ovat hieman jääneet taka-alalle, kun nähtävää ja koettavaa on ollut niin paljon.

Lähdimme perjantaina klo 11.30 aikaan lertsulta ja ehdimme sopivasti puolen päivän aikaan kaupunkiin menevään paattiin. Puoli yhdeltä olimme jo tallustelemassa pitkin Venetsian upeita katuja ja siltoja. Joonas ja Anuliina, joille käynti täällä oli ensimmäinen, huokailivat ihastuksesta vanhoja rakennuksia ja kanavasiltoja nähdessään, emmekä mekään Jaanan kanssa voineet näkymiä moittia. Kuumuus tosin meinasi välillä alkaa jo ahdistamaan, sillä elohopea kohosi reilusti yli 30 asteen, joten mielellään aina tilaisuuden tullessa etsi kävelyreittiä kadun varjoisammalta puolelta.

Välillä oli pakko istahtaa kadunvarren kahvilaan nauttimaan viilentäviä juomia ja jäätelöitä. Markuksen aukiolla piti tietysti käydä ihmettelemässä muun turistimassan seassa huikeita näkymiä ja edellisvuoden reissulla käymättä jääneellä Rialton sillalla päätimme myös käydä. Söimme lounaaksi hieman hinnakkaat, mutta maukkaat pizzat aivan Rialton sillan kupeessa, jonka jälkeen päätimme lähteä etsimään gondolikyytiä.

Tovin aikaa helteessä tallusteltuamme ja melkein jo toivosta luovuttuamme löysimme onneksi erään pienemmän kanavan varresta paikan, missä pääsimme hyppäämään gondolierin kyytiin. Onneksi kyyti lopulta löytyi, sillä Joonaksella oli ollut jo kotimaasta lähtien pieniä taka-ajatuksia Venetsiaa varten. Nuori mies onnistuikin yllättämään Anuliinan täysin gondolin kyydissä suoritetulla kosinnalla ja niinpä veneretkestämme tuli yhtäkkiä paljon normaalia juhlallisempi tilaisuus. Kun kerran vastauskin oli myönteinen, niin eihän siinä auttanut kuin asetella sormus sormeen ja tirautella muutamat liikutuksen kyyneleet. Paljon onnea vaan nuorelle parille. Eipä tule juuri montaakaan romanttisempaa paikkaa mieleen, missä voisi nuorikkoaan kosia!

Päivän kierreltyämme ja helteestä uuvuttuamme palasimme paatilla noin seitsemän aikaan takaisin leirintäalueelle, missä campingalueen ravintolassa nautitun illallisen jälkeen painoimme päät tyynylle ja vaivuimme untenmaille. Kuuma päivä, suuret tunteet ja hieno tunnelma oli imaisut ylimääräiset mehut pois matkaajista.

Saarihyppelyä mummoja väistellen

Betina, Murter-saari, Krotia. Huh hellettä. Lämpötila 30 astetta. Lomafiilis 115%

Tiistaiaamuna helteet tuntuivat jatkuvan jo totuttuun tapaan. Yöllä olimme pitäneet kaikki räppänät avoinna autossa,  mutta siltikin tuppasi tulemaan kuuma ihan vaan köllötellessä. Ilmastointia emme sentään vielä pitäneet yöllä päällä, mutta aika lähellä senkin tarve nyt on.

Tiistain ohjelmana on lähinnä löhöilyä, uintia ja pyykkihuoltoa, sillä tässä vaiheessa reissua alkavat puhtaat vaatteet käydä vähiin. Niinpä kävimme laittamassa leirintäalueen pyykkikoneen laulamaan siksi aikaa, kun häivyimme itse uiskentelemaan lertsun viereiselle rannalle. Joonas ja Anuliina kävivät myös iltapäivällä pyöräretkellä Betinan ja Murterin kaupungeissa ja hakivat samalla lisää kivennäisvettä, koska kovan helteen takia juomaa on alkanut kulumaan varsin vauhdikaasti.

Kuumat kelit aiheuttavat omat ongelmansa myös jääkaapin kylmänä pysymiselle. Edellisellä reissulla Kroatiaan oli vähän samaa ongelmaa, sillä kaappi itsessään pysyisi kyllä kohtuullisen kylmänä, mutta kun sitä tällaisella helteellä koko ajan auotaan kylmän juoman takia, niin eihän se aivan optimaalisissa lukemissa pysy. Onneksi kaasulla teho riittää parhaiten, joten päivän kuumimpien tuntien aikana olemme pitäneet sen suosiolla aina kaasutoimisena, eikä ruokia ole päässyt kuitenkaan pilaantumaan.

Mutta sitten asiaan ja keskiviikon laivareissulle. Olipa taas hieno meripäivä Kornatin kansallispuistossa. Maanantaina varaamamme laivareissun järjestäjä kävi noutamassa meidät leirintäalueen portilta puoli yhdeksän aikaan. Ajelimme noin kymmenen minuutin matkan Murterin satamaan, missä pääsimme saman tien hyppäämään risteilypaatin kyytiin. Aluksi kuvittelimme, että laivassa on tosi mukavasti tilaa, mutta valitettavasti juuri viittä minuuttia ennen laivan lähtöä ilmestyi rantaan bussillinen äänekkäästi möliseviä paikallisia mummoja, jotka tuntuivat valtaavan laivan jokaisen kolon ja sopen. Onneksi laiva lähti heti mummoarmeijan saapumisen jälkeen nopeasti liikkeelle ja olimme itse saapuneet ajoissa kyytiin, joten saimme istuskella varjossa suojassa pahimmalta paahteelta.

Päivän laiva-ajelulla oli varsin kunnioitettavasti pituutta. Risteilimme Adrianmeren petrolinsinisillä aalloilla noin 80 kilometrin lenkin. Laiva pysähtyi ensimmäisen kerran rauhaisaan poukamaan, missä halukkaat saivat käydä uimassa. Jaana, Joonas ja Anuliina kävivätkin hakemassa vilvoitusta suolaisista aalloista sillä aikana, kun itse kapusin ylös saaren kallioille ottamaan valokuvia ja kuvaamaan panoraamoja. Ylhäältä aukesikin huikeat näköalat ja vaikka kapuaminen tuonne ylös oli melkoisen vaikeaa terävien kivien ja jyrkän rinteen takia, niin ylhäällä kaikki vaiva palkittiin moninkertaisesti.

Toinen laivaristeilyn pysähdys tehtiin pienessä viehättävässä kalastajakylässä, missä nautimme lounasta. Jo lähtiessä meiltä oli kysytty, halusimmeko syödä kalaa vai kanaa ja yhdessä päätimme, että tällaisena merellisenä päivänä ja kalastajakylässä ainoa järkevä vaihtoehto oli kala-ateria. Paikallisten kalastajien paistama tuore kala maistuikin kaalisalaatin kera loistavalle ja sitä oli tarjolla onneksi ihan syödä asti, sillä koko porukka santsasimme heti toiset annokset, kun meille sitä tarjottiin.

Lounaan jälkeen muu porukka lähti etsimään kylmää juotavaa ja itse kapusin jälleen kylää reunustavalle kukkulalle, mistä avautui jälleen huikean komea näköala kalastajakylään ja sen suojaiseen lahdelmaan. Kuvasin tuolta ylhäältä myös panoraaman, mistä varmaan saa ainakin kalpean käsityksen paikan upeista maisemista.

Laivaristeily kulki mutkitellen noin 25 kilometriä pitkän Kornatin saaren ja sitä ympäröivien pienempien saarten lomitse ja välillä ohitimme melkoisen mielenkiintoisen näköisiä kallioita ja näkymiä. Eräs kallio muistutti ihan selvästi koiran naamaa, ja tuolloin tietysti havahduimme miettimään sitä, miten koirat asuntoautolla pärjäilivät. Onneksi niillä oli ilmastoidussa autossa lokoisat oltavat, joten siltäkin osin päivä kului huolettomasti.

Viimeinen pysähdys tehtiin avomerellä erään pienen saaren suojassa, missä kaikki halukkaat pääsivät mereen uimaan. Aamulla laivaan saapunut mummolauma alkoi tuossa vaiheessa olla hilpeästi huppelissa lukuisten laivalla nautittujen oluiden ansiosta, joten uintireissusta tuli melkoisen meluisa mummojen pärskäytellessä kaikkine runsaine suloineen poikkeuksellisen vapautuneina alas mereen. Onneksi emme itse jääneet meressä yhdenkään mummon alle, vaikka heitä tuntuikin läsähtelevän Adrianmeren pintaan laivan kannelta sangen tiiviiseen tahtiin. Parinkymmenen minuutin uimisen jälkeen ja kun viimeiset humalaiset mummotkin oli saatu hinattua ylös merestä, pääsimme jatkamaan matkaa takaisin Murterin satamaan, minne saavuimme noin kuuden aikaan illalla.

Ajelimme samantein laivayhtiön kyydillä lertsulle, missä onneksi koirat olivat viettäneet päivänsä ongelmitta auton viileydessä. Joonas ja Anuliina lähtivät lenkittämään koiria sillä aikaa, kun me Jaanan kanssa aloimme valmistamaan päivällistä. Tässä vaiheessa reissua olikin mahtavaa nakata grilliin kotimaasta mukaan ottamamme kotimaiset herkulliset Eetvartti-grillimakkarat, joita popsimme perunoiden ja kastikkeen kera onnellisina sisuksiimme hienon meripäivän nälkiinnyttäminä. Makkarat olivat säilyneet jääkaapin pakasteosassa umpijäässä mainiossa kunnossa, joten ihan mielissään niitä nyt vaihtelun vuoksi pääsi maistelemaan paikallisten luonnonsuolituoremakkaroiden jälkeen.

Illalla ei tarvinnut unta paljon houkutella. Uiminen, kukkuloille kapuilu ja monta tuntia merellä keinuvassa paatissa oli vienyt mehut meistä matkalaisista ja petiin asettautuessa meinasi jopa hieman keinuttaa tasapainoaistia, mutta uni tuli kyllä hetkessä.

Torstaina aiomme sanoa moikat Kroatialle. Suunnitelmissa on siirtyminen noin 500 kilometriä ylemmäksi Italiaan, missä aiomme tutustella muutaman päivän ajan Venetsiaan ja kenties myös Gardajärveen.

Että ollaanpa linjoilla seuraavan kerran sieltä päin. Moikka!

Welcome to EU, Croatia!

Betina, Murter-saari, Krotia. Hellettä pukkaa. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 112%

Sunnuntaina heräilimme auringon alkaessa porottaa täysin siniseltä taivaalta. Edellispäivien puolipilvinen sää oli yön aikana kadonnut jonnekin kauas horisontin taakse, mikä tietysti sopi meille loistavasti. Päivän suunnitelmana oli kirjautua ulos Autocamp Marinasta  Lozovacista ja siirtyä muutaman kymmenen kilometrin matka rannikolle ja siellä Murterin saarelle. Pakollisten vessantyhjennysten, vesien täyttöjen ja tyhjennysten jälkeen olimmekin liikkeellä kohti uusia maisemia jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Autocamp Marinan majoituksen hinta oli kyllä melkoisen edullinen, sillä kaksi yötä, jotka siellä vietimme maksoivat yhteensä koko porukaltamme 29 euroa, mikä ei todellakaan ole paha hinta neljän aikuisen ja kahden koiran kahden yön majoituksesta sähköineen ja ilmaisine nettiyhteyksineen.

Matkalla Murterin saarelle pysähdyimme parissakin eri marketissa ostoksilla. Ruokavarastot olivat jälleen huventuneet siihen malliin, että leivän ja lihan lisäksi ostimme kaikenlaista pientä purtavaa varastoon, jotta voisimme viettää muutaman huolettoman päivän Murterilla ilman, että ihan joka päivä tarvitsisi ajella kauppaan täydennyksiä hakemaan.

Murter on siinäkin mielessä vaivaton saari vierailla, että sinne pääsee ajelemaan siltaa pitkin, joten näin säästyimme lautta-ajeluilta. Olimme laittaneet lähtiessämme navigaattoriin Murterin kaupungin kupeessa olevan Camping Slanican koordinaatit. Vehje opastikin meidät perille ihan vaivattomasti, mutta viimeiset muutama sata metriä ennen lertsun porttia rantaviivaa pitkin mutkitteleva tie meni niin kapeaksi, ettei siinä mahtunut auton lisäksi kulkemaan samaan aikaan edes yhtä ihmistä saatikka muita ajoneuvoja. Pääsimme kuitenkin sompailemalla ja jollakin kumman tuurilla alueen portille ilman peruutteluita, missä huomasimme nopeasti, että alue oli aivan tupaten täynnä matkailijoita. Kysymällä selvisi, että meille olisi ollut vielä yksi sähköllinen paikka tarjolla aivan rannalla, mitä kävimmekin katsomassa ja laitoimme auton jopa hetkeksi siihen paikalleen, mutta hyvin nopeasti meille tuli ahdistava tunne koko alueesta ja päätimme lähteä nopeasti pois moisesta perhehelvetistä. Vaikka näkymä asuntoauton ovelta heti viiden metrin päässä aukeavalle Adrianmerelle olisi kieltämättä ollut ainutlaatuinen, niin koiria ei olisi voinut uittaa kallioisen ja jyrkän rannan takia siinä ollenkaan ja muutenkin tunnelma tuolla sillipurkkiahtaudessa ja kiljuvien lapsiperheiden keskellä oli jotain sellaista, mitä emme todellakaan ole tulleet hakemaan lomaltamme.

Onneksi Murterilla oli tarjolla muitakin leirintäalueita ja niinpä laitoimme seuraavan lertsun koordinaatit tabletin navigointiohjelmaan. Ja hetken päästä muutaman kilometrin päästä löysimme väljän ja viihtyisän Autocamp Matijan, missä ajelimme Büten oliivipuulehtoon suojaisaan paikkaan ja asetuimme leiriksi muutamaksi seuraavaksi päiväksi. Matija sijaitsee myös aivan rannalla, mutta tällä puolella saarta lertsun ja rannan välillä kulkee rauhallinen tie, minkä ylittämällä pääsee heti pikkukivirannoille tai laitureille. Rannalta näkyy kauniisti viereinen Betinan pikkukaupunki, mistä löytyy kauppoja, ravintoloita, pankkiautomaatti ja viehättäviä kapeita keskiaikaisia pikkukatuja, mitä pitkin on mielenkiintoista käveleskellä ja ihailla ikivanhoja rakennuksia.

Olemme nyt siis olleet täällä Betinassa jo lähes pari päivää. Sunnuntai-iltana yritimme kysellä leirintäalueen henkilökunnalta siitä, että onko missään lähistöllä minkäänlaisia juhlallisuuksia liittyen Kroatian liittymiseen EU:hun, mutta aihe tuntuu olevan täällä sellainen, mikä ei herätä tavallisessa kansassa varsinaisesti hurraahuutoja. Työttömyyden, köyhyyden ja korruption keskellä tavallista elämää viettävät kroatialaiset eivät siis koe paljoa EU-jäsenyydestä kostuvansa, joten asia ei suuresti tuntunut heitä kiinnostavan. Päädyimmekin sitten viettämään omat juhlat asuntoautolla, missä avasimme Karaoke-Bar Büten ja hoilottelimme porukalla kaiken maailman kappaleita pitkälle aamuyön puolelle.

Maanantai kuluikin tämän takia hieman honteloa oloa potiessa ja kun ulkona vielä lämpötila kohosi yli 30 asteen, niin hikeähän se meinasi pukata. Joonas ja Anuliina pumppasivat iltapäivällä kumiveneen toimintakuntoon ja kävivät seilaamassa sillä Murterin saaren ja mantereen välisessä salmessa. Kävimme Jaanan kanssa pyöräilemässä ja tutustumassa Betinaan. Koirat pääsivät myös uimaan ja illalla päätimme lähteä Betinaan syömään krapulapizzat. Eräässä rantaravintolassa pääsimmekin sitten mättämään reissun tähän saakka maukkaimpia pizzoja, mitkä tuntuivat vievän suorastaan kielet mennessään.

Pyöräilyreissullamme Betinassa varasimme samalla koko porukalle keskiviikoksi laivaretken Murterilta alkavalle Kornatin kansallispuistoalueelle. 38 euroa hengeltä maksavalla laivaretkellä pääsemme käymään alueen luonnonsuojelualueen saarilla ja kolmen pysähdyksen aikana myös uimaan alueen kirkkaissa vesissä. Hintaan kuuluu myös lounas eräässä saaressa pienessä kalastajakylässä. Joten toivottavasti odotettavissa on mukava päivä merellä. Koirat jätämme veneretken ajaksi suosiolla leirintäalueelle ilmastoituun autoon, missä niillä on miellyttävimmät oltavat viileässä sisätilassa.

Reissu jatkuu siis leppoisissa merkeissä ja kelit ovat kyllä kohdillaan. Mikäs tässä on lomaillessa, kun Kroatia tarjoaa parhaita puoliaan? We like it!