Antibes, Ranska. Kepeää kesäkeliä. Lämpötila 28 astetta. Lomafiilis 128%
Täällä sitä taas tiedon valtateillä surffaillaan ja kovasti koitetaan blogia kirjoitella ja kaikkien kaverina olla. Itse asiassa tätä kirjoitettaessa ollaan jo muutama päivä nautittu eteläisen Ranskan lämmöstä ja auringosta.
Kevään korvalla päätimme viime vuotisten reissukaveriemme Tarjan ja Jussin kanssa, että kunhan kesä koittaa ja lomat alkavat, niin suuntaamme jälleen asuntoautojen keulat kohti etelää ja lämpöä.
Ideoita mukavista ja meille sopivista matkakohteista tuntui löytyvän helposti ja kevään keskusteluissa harkittiin useita eri eteläisen Euroopan maita. Muutaman suunnittelupalaverin jälkeen suunnaksi alkoi kuitenkin rajautua Ranska, joka Tarjalle ja Jussille oli ennen käymätön maa ja mekään Jaanan kanssa emme varsinaisesti olleet siellä suuremmin pyörineet.
Niinpä toukokuun alussa noin kuukautta ennen kesälomien alkua vaihtoehdoiksi olivat muodostuneet joko Normandian seutu pohjoisessa tai sitten Ranskan eteläinen Välimeren rannikko eli Riviera. Päätimme jättää lopullisen matkakohteen valinnan aivan viime tinkaan ja tehdä lopullisen valinnan vasta laivan keulan kolahdellessa Saksassa Travemünden satamaan. Pientä lisäjännitystä Ranskaan matkustamiseen toi vielä toukokuun puolella maassa alkaneet lakot ja mielenosoitukset, jotka vaikuttivat esim. polttoaineen saantiin ympäri Ranskaa.
Kesäkuun ensimmäisenä perjantaina 3.6. illalla töistä päästyämme starttasimme Oulusta nelostielle kohti etelää. Ajelimme keski-Suomeen Vaajakoskelle, missä yövyimme ABC-huoltoaseman vieressä rekkaparkissa romanialaisten mustalaisten telttojen vieruskavereina. Lauantaina ajelimme ilman suurempia kiireitä Vuosaaren satamaan, missä pääsimme Finnlinesin Finnlady aluksen kyytiin. Laivamatka sujui perinteiseen tapaan ylensyömisen ja -juomisen merkeissä. Sunnuntaina lepäilimme ja saunoimme edellisillan väsymykset pois ja illalla yhdeksän jälkeen ajelimme laivasta ulos kohti Hampuria. Ensimmäisen yön nukuimme muutaman kymmenen kilometrin ajomatkan jälkeen jo edellisiltä reissuilta tutuksi tulleessa rekkaparkissa Hampurin lähistöllä.
Maanantaina heräilimme seitsemän maissa ja hyppäsimme melkoisen rekkarallin sekaan saksalaiselle moottoritielle. Päivän ajoreitti kulki Hannoverin ohitse Kasselin mäkien kautta kohti Frankfurt am Mainia, minkä jälkeen teimme jo kotimaassa suunnitellun shoppailupysähdyksen karavaanivarusteita myyvässä Reimo Superstoressa Egelsbachissa. Tarja oli nimittäin jo kotimaassa päättänyt hankkia uuden pöytäryhmän tuoleineen ja tuolta Reimoltahan noita saa hankittua mukavasti edullisemmin kuin kotimaisista kaupoista. Kaupassa ei meillä kauaa nokka tohissut, sillä Tarja oli jo valmiiksi katsonut halumansa kaluston, joten vajaan tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa kohti etelää. Päivä alkoi kuitenkin muutamien lyhyiden staujarrutteluiden jälkeen painua kohti iltaa, joten jossain Mannheimin ja Karlsrühen välillä päätimme etsiä Acsin kännykkäohjelmalla seudulta sopivan yhden yön lertsun. Ehdimme mukavasti majoittumaan Walldorf Astoria Campingille ja laitoimme Jussin muurikkapannulla tuhdin lihaisat iltapalat.
Tiistai oli meille melkoinen ajopäivä. Olimme hieman puolitosissamme jo kotimaassa suunnitelleet, että emme jää vatuloimaan turhaan matkalle, vaan ajelemme perille varsinaiseen lomakohteeseemme mahdollisimman rivakasti. Jussilla ja Tarjalla on nimittäin jälleen tänä vuonna vain reilut kaksi viikkoa aikaa olla reissussa, joten näin perilläoloon jäisi heillä mahdollisimman paljon aikaa. Niinpä tiistai kuluikin Saksan, Sveitsin, Italian ja Ranskan läpi toistasataa kilometriä tunnissa posotellen. Onneksi liikennettä oli Saksan ja Ranskan rajaseutujen ohitse päästyämme varsin kohtuullisesti, joten hieman hullu suunnitelmamme tuntui toimivan. Sveitsin puolelle päästyämme puottelimme Baaselista Luzernin kaupungin vieritse kohti Gotthardin solaa. Lukuisten lyhyempien ja varsinaisen lähes 17 kilomerin Gotthardin tunnelin läpi päästyämme olimmekin jo hetken päästä ajelemassa Italian tasangoilla Milanon seuduilla. Milanosta tipahdimme Ligurianmeren rannalle Genovaan, mistä jatkoimme Italian puolen rannikkoa pitkin kohti Ranskan Rivieraa.
Perillä Antibeksen lähellä Villeneuve Loubetin kylässä olimme joskus yhdeksän aikaan illalla hieman reilun 900 kilometrin päivätaipaleen jälkeen. Kyllähän tuollainen repäisy jo alkaa jossain tuntumaan, mutta olimmepahan ainakin noudattaneet omaa alkuperäistä hullua suunnitelmaamme. Valitettavasti leirintäalue Les Frenes, jolle olimme suunnitelleet majoittuvamme, oli suljettuna vastoin kaikkia Acsi-nettisivuston ja kirjan tietoja. Muutenkin Villeneuve de Loubetissa näytti siltä, että luonnonvoimat olivat lähimenneisyydessä kohdelleet aluetta hieman kaltoin. Kävimme iltahämärissä yrittämässä sisään toiselle Acsin oppaassa mainostetulle leirintäalueelle eli Le Rossignolille, mutta saimme sieltä tylyt lähdöt yön selkään, joten päätimme palata puskaparkkiin kadulle Les Frenesin eteen. Yritimme sisään myös samalla kadulla Les Frenesin kanssa sijaitsevalle Le Sequoialle, mutta vaikka paikka oli toiminnassa, ei sieltä enää puoli kymmenen aikaan illalla löytynyt ketään, joka olisi päästänyt meitä sisään. Niinpä aloimme koisimaan kadun varressa ja päätimme jättää leirintäalueen etsimisen seuraavaan aamuun.
Nyt tätä kirjoitellessa olemme jo nukkuneet pari mukavaa yötä Le Sequoia leirintäalueella. Pieni, perheen pyörittämä leirintäalue vaikuttaa olevan yksi niistä harvoista, jotka tällä alueella yleensä ovat avoinna ja toiminnassa. Puskaparkissa ollessamme paikalla kävi useita muita eri maiden karavaanareita yrittämässä sisään Les Frenesiin, mutta vaikka kaikki näytti olevan ulkoisesti kunnossa, ei sisällä näkynyt mitään elämää. Viime syksynä lokakuussa kuulemma paikallinen joki oli tulvinut todella pahasti, joten iso osa täkäläisistä leirintäalueista oli kärsinyt eri luokan vaurioita. Esimerkiksi Les Frenesiä vastapäätä olevalla tontilla sijaitseva Camping Pylone oli kuulemma suljettu pysyvästi, eikä ihme, sillä sen verran karmeassa kunnossa alue vaikutti olevan. Mökit olivat tulvan voimasta siirtyneet sinne tänne ja osa murskautunut täysin rikki ja kaikki muutkin alueen rakenteet, aidat ja kasvillisuus olivat erittäin huonossa hapessa.
Mutta nyt on siis saatu loma kunnolla käyntiin ja seuraavien päivien ajan tutustellaan Ranskan Rivieran nähtävyyksiin. Tässä lähiseudulla on lyhyen juna- tai paikallisbussiyhteyden päässä todella paljon nähtävää, kuten esimerkiksi Antibesin vanha kaupunki, Nizza, Monaco ja Cannes. Joten eiköhän tässä juttua ja kuvia synny, kun hieman lomastellaan :)