Bütte kurvaa kotiin

Oulu, Suomi. Pilvipouta. Lämpötila 22 astetta. Lomafiilis 100%

Perjantaina heräilimme Pärnusta kahdeksan maissa ja kasailimme leirin kokoon ennen kymmentä, jotta ehtisimme käydä vielä viimeisillä edullisemmilla ostoksilla pärnulaisissa suurissa marketeissa ennen paluuta Suomen totutusti korkeampaan hintatasoon. Lautta starttasi Tallinnasta vasta kello 17, joten aikaa jäi vielä käydä myös tekemässä viime hankinnat Tallinnan satamasta ennen laivaan ajamista. Jotain pientä, kuten lippiksiä, yhdet kristallilasit ja karamelliä tarttuikin vielä mukaan, mutta kyllä Büten tavaratilat alkoivatkin olla aika täynnä matkan tässä vaiheessa.

Lauttamatka sujui muuten totutusti kotimaahan palaavia kalja- ja lonkerokoreja kanniskelevien matkailijoiden touhuja seuratessa, mutta hieman hikeä ja jännitystä aiheutti Eckerölinen tekemä muutos käytäntöihinsä. Olimme nimittäin juuri ehtineet laivan ravintolaan ja asettuneet ruokien kanssa pöytään, kun henkilökunta kuulutti Büten rekisterinumeroa ja kehotti ottamaan yhteyttä laivan infoon. Ihmeissäni meninkin paikalle ja sain yllätyksekseni kuulla, että autokannen henkikökunta oli havainnut sen, että autossamme on sisällä koira, ja että se ei siellä matkan aikana saisi olla.

Olin tietysti ihmeissäni, koska nimenomaan olimme valinneet kyseisen laivan ja yhtiön sen takia, että koirat saisivat lyhyen laiva-matkan ajan olla sisällä autossa, eikä niiden kanssa tarvitsisi lähteä konkoilemaan laivan ruuhkaisille käytäville ja portaikkoihin. Meille nimenomaan luvattiin koirien saavan olla sisällä autossa, eikä niille koetusti isossa asuntoautossa juomamahdollisuuksineen ole ollut koskaan aiemmin mitään ongelmaa, eikä näin ollut kolme viikkoa aiemmin mennessäkään, jolloin oli vähintään perjantain kaltainen lämpötila. Selvisiväthän ne usean päivän oleskelusta 36 asteisessa Kroatiassa, kunhan vain vettä oli riittävästi tarjolla, mikseivät siis kymmentä astetta kylmemmästä kolmituntisesta matkalla kotimaahan?

Onneksi Eckeröline sentään tarjosi veloituksetta meille hytin, mihin saimme talutella koirat matkan ajaksi. Tosin koirien hytissä oleminen vaati sitä, että meidän itsemme oli myös oltava paikalla, sillä fiksuina otuksina koiramme kyllä olisivat osanneet avata hytin oven, jos emme olisi paikalle jääneet. Samoin saimme hyvityksesi toiset ruoka-annokset niiden tilalle, jotka jouduimme nauttimaan jäähtyneinä sen jälkeen, kun toiset olivat syöneet ja toiset jääneet hyttiin vahtimaan koiria. Eli aikamoinen tarpeeton ja tyhjänpäiväinen show, mutta ilmeisesti laivayhtiön mielestä välttämätön, koska olivat käytäntöjään kesken kaiken muuttaneet? Liekö jollain kuollut lemmikki kesän helteiden aikana henkilöautoon laivan autokannelle? Muuten en kyseistä käytäntöä oikein ymmärrä?

Helsinkiin saavuttuamme ajelimme muutaman kymmenen kilometriä Orimattilaan, missä asetuimme jo menomatkalta tutulle lepopaikalle unille. Aamulla herättyäemme jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja kotia. Parin ruokailupysähdyksen jälken olimme illan kähmässä kotipihassa, missä odottikin kohtuullisen pitkä nurmikko leikkaajaansa ja postit läpikävijäänsä. Pikaisen auton tyhjennyksen jälkeen Joonas ja Anuliina pakkailivat omaisuutensa omaan autoonsa ja suuntasivat kotiinsa levähtelemään. Itse löimme saunan lämpiämään ja sen verran olo tuntui ryytyneeltä, että kauheasti ei jaksanut suunnitella suurempaa ohjelmaa illaksi.

11 maata ja lähes 7000 kilometriä on takana. Vaikka olo onkin kotona melkoisen väsynyt, niin loma on tehnyt tehtävänsä ja paljon on tullut nähtyä ja koettua. Büttekin pelasi reissussa luotettavasti ja kuljetti meitä ympäri Europpaa turvallisesti ja mukavasti. Lastutetun moottorin kasvattama voima oli tarpeen varsinkin Alppien mäkisissä maastoissa, mutta muutenkin matkanteko oli helppoa vääntävällä koneella. Tässä vaiheessa en ole vielä ehtinyt tehdä tarkempia laskelmia kulutuksesta ja matkan kustannuksista, mutta sama näppituntuma, mikä matkaan lähtiessä oli, on säilynyt reissun kuluessakin. Eli uskoisin kulutuksen pysyvän tasaisella maalla ja maltillisesti noin max. 90 km/h matkanopeuksilla alle 10 l/100 km ja siitä se sitten kasvaa vaihtelevasti, kun nopeus tai maaston rasitus kulkuun pääsevät vaikuttamaan. Esimerkiksi Slovenian Alppien hitailla ja hurjia nousuja ja laskuja (esim. 12%) sisältävillä ajo-osuuksilla keskikulutus nousee helposti 14-15 litraan satasella ja jopa ylikin.

Nyt on sitten alettava vähitellen siistimään autoa ja siirtämään ajatuksia takaisin arkeen. Huomenna itselläni odottaa paluu töihin, mutta Jaanalla onneksi jatkuu loma vielä viikon verran.

Mölökkypalikka lentää ja runosuoli pulppuaa

Pärnu, Viro. Helle. Lämpötila 29 astetta. Lomafiilis 128%

Keskiviikon epäviralliseksi ohjelmaksi olimme jo etukäteen suunnitelleet pienimuotoisia loman lopettajaisia. Perjantaina edessä on paluu kotimaahan, joten keskiviikko oli sopiva päivä koota ajatuksia ja tunnelmia menneiden kolmen viikon reissun meiningeistä siten, että torstaiksi jäi vielä aikaa tointua pahimmista lopettajaishöyryistä.

Hyvä ruoka ja juoma saa tunnetusti jopa jurojen suomalaisten kielenkannat laulamaan, joten maukkaan evästarjoilun jälkeen olimme mukavassa lomatunnelmassa. Illana viihtyisään ohjelmaan kuului mölökyn peluuta, kitaran soittoa ja lauleskelua. Mölökky-peli, jonka melkein jo unohdimme takakonttiin, osoittautuikin varsin mukavaksi ajanvietteeksi, jonka parissa muutama tunti kului aivan kuin huomaamatta.

Hiljaisuuden jo laskeuduttua siirryimme Büten sisätiloihin jatkamaan iltaa ja matkan epäviralliseksi tiivistykseksi aloimme pyörittää pientä runorinkiä. Hommahan toimii siten, että aluksi sovitaan kirjoitusjärjestys ja sanojen määrä. Sitten vuorotellen aletaan synnyttämään runomuotoista vapaan ajatuksen virtaa, jonka annetaan kulkea omia polkujaan. Jokainen siis lisää oman rivinsä runoon. Lopputulos voikin siten olla kaikkea kauhean ja mielenkiintoisen väliltä... Joten tässäpä eilisen illan ajatusten virtaa aiheesta:

MATKALLA

Kun omaan itseeni katson,
kauneutta, rumuutta, kenet näen?
Tyhjää, täyttä, miksi vatvon,
kun näen tämän kaiken,
hetkittäin mietin miksi jatkaa?

Kuitenkin kun aamuun herään,
näen kuinka auttaa uni.
Menneisyys poistuu, tulevaisuus vaihtuu,
koska tänään matka jatkuu.
Se jatkuu sun kanssas.

Kurkistat itseesi, pääset pidemmälle,
pidemmäs kuin koskaan ennen.
Hyväksi toiselle ja itselle.
Kun jatkat matkaa etenet,
kohti sitä mikä antaa,
onnellisuuden, syyn, miksi jatkaa.

Kun kannat sydäntä sylissäsi,
kohtaat lopulta kuitenkin itsesi.
Älä valehtele, tiedät omasi.
Pidät sen salassa, kohtalosi,
joka lopulta naulaa elämäsi.

Copyright: Büten porukka 2010

Nyt sitten toivutaan runoilusta ja huomenna startataan kohti koti-Suomea. Olo on hieman haikea, mutta kotiinhan on aina kiva palata. Itse asiassa matkan jälkeen kotia parempaa paikkaa on vaikea keksiä. Siksi mieli on hyvä ja loma on tehnyt tehtävänsä. Kertaakaan ei työasiat ole käyneet mielessä. Se onkin harvinaista. Ilmeisesti loma on ollut onnistunut ja paikallaan. Näillä eväillä pitäisi taas jaksaa pitkään ja seuraavaa matkaa voi hyvillä mielin alkaa suunnittelemaan.

Bütte palaa Baltiaan

Pärnu, Viro. Aurinko paistaa ja hellettä. Lämpötila 27 astetta. Lomafiilis 122%

Tätä kirjoitellessa ollaan vietetty muutama raju matkantekopäivä. Tsekeissä Cesky Crumlovissa päätimme seuraavien päivien sääennusteita katsellessa aloittaa tehokkaan siirtymisen kohti Baltiaa. Sääennusteiden mukaan keski-Euroopassa sää oli muuttumassa sateisemmaksi ja Puolasta pohjoiseen taas oli luvassa helteitä ja yli 26 asteen lämpötiloja. Niinpä sunnuntaista alkaen aloitimme hurjat siirtymätaipaleet kohti Baltiaa, jossa vielä ehtisimme nauttia muutaman päivän ajan kuumista keleistä ennen laivamatkaa koti-Suomeen.

Sunnuntaina ajelimme Tsekkien läpi Prahan seudun ohittaen ja navigaattoriin oli asetettuna Puolan puolelta Jelenia Gora-kaupungista löytyvä leirintäalue. Ehdimmekin mukavasti muutaman shoppailupysähdyksen voimin ajella ennen pimeäntuloa Puolan puolelle läpi pienten vuoristokaupunkien ja kylien. Hieman on päässyt käymään niin, että sinänsä komeat vuoristomaisemat, joita tuolta Tsekin ja Puolan rajaseudulta löytyy, eivät enää tunnukaan ihan niin upeilta, kun on päässyt ihailemaan Slovenian, Itävallan ja Saksan Alppien maisemia. Mutta kyllä ne kaikki vuoristotonäkymät Limingan lakeudet taitavat silti vaihtelevuudessaan voittaa ;)

Jelenia Gorassa nukuimme pikaiset yöunet ja maanantaina ennen kello kymmentä starttasimme kohti Puolan pääkaupunkia Varsovaa. Kartalta katsottuna lyhin reitti olisi ollut aivan muu, kuin minkä navi-ohjelma valitsi, mutta kun kyseessä on Puolan kaltainen maantiehelvetti, päätimme luottaa navigaattorin suosituksiin ja ajelimme Katowicen kautta jo parin viikon takaiselle tutulle reitille Varsovaan. Illan pimeydessä saavuimme Wok-leirintäalueelle, missä jälleen pikaisten suihkujen, ruokailun ja iltaoluiden jälkeen asetuimme yöpuulle.

Tiistaina päätimme kokeilla kunnon siirtymätaivalta ja asetimme päivän tavoitteeksi niinkin hurjan siirtymän, kuin 894 kilometrin matkan Varsovan campingiltä Viroon. Parin ruokailu- ja shoppailupysähdyksen ja yhden tankkauksen voimin tuo tavoite toteutuikin, mutta hieman alkoi kuulemma jo kyytiläisiä tympimään kolmentoista tunnin ajourakka läpi tärisyttävien teiden. Täytyy myöntää, että jonkin verran alkoi itselläkin häntäluuta kolottamaan viimeisten ajotuntien aikana, mutta ennen pimeän laskeutumista kirjauduimme sisään meille entuudestaan tuttuun Lepanina-hotellin leirintään heti Viron puolella Latvian rajan ylitettyämme. Yllätykseksemme tuolla suoraan rannalle olevalla leirintäpaikalla ei ollut ketään muita karavaanareita lisäksemme, mutta syykin selvisi seuraavana aamuna.

Lepanina, johon olemme kovasti tykästyneet aiempien reissujemme aikana, kärsii nykyään valitettavasti samasta vaivasta, mikä näköjään vaivaa kasvavassa määrin yhä useampaa Virolaista rantapaikkaa. Itämeren huonosta kunnosta johtuen rannat peittyvät mätänevän leväkasvuston mössöön, joka varsin luotaantyöntävän tuoksuisena ei kyllä houkuttele viihtymään noilla rannoilla. Kävimme kuitenkin Jaanan ja koirie kanssa aamu-uinnilla kauempana lertsusta, mutta näkymä ja haju ei todellakaan houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Niinpä päätimme yön nukuttuamme vaihtaa paikkaa ja siirryimme reilun 40 kilometrin matkan Pärnuun, Konsen lertsulle. Täällä ei ole puhettakaan rauhasta tai yksinäisistä rannoista, mutta toisia suomalaisia kyllä sitten taas riittää senkin edestä. Toisaalta eipä tuolla matkan aiemmissa yöpymiskohteissa ole oikeastaan paria poikkeusta lukuunottamatta muihin maanveljiin törmäilty, joten eiköhän tässä tämäkin käy mukavasta vaihtelusta :)

Joonas ja Anuliina lähtivätkin jo tutustumaan polkupyörillä Pärnun kaupunkiin. Jaanan kanssa nautiskelemme markiisin alla kylmiä juomia ja keräämme ajatuksia menneistä parista viikosta. Paljon on reissussa taas tullut näettyä ja koettua. Menee varmasti oma aikansa, ennen kuin kokemansa osaa käsitellä ja asiat sisäistää. Kuusituhatta kilometriä tuli jo täyteen Pärnua lähestyttäessä ja ennen kuin kotipihalla ollaan, alkaa mittarissa olemaan jo liki 7000 kilomerillä lisääntynyt lukema verrattuna kolmen viikon takaiseen.

Keskiaikaista tunnelmaa ja votkua

Cesky Krumlov, Tsekki. Aamulla aurinkoa, illalla sadetta ja ukkonen. Lämpötila 27 astetta. Lomafiilis 134%

Lauantaina heräilimme lomalle sopivaan tyyliin vasta yhdeksän aikoihin ja aloimme suunnittelemaan lähtöä muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Cesky Krumlovin keskikaikaiseen kaupunkiin. Paikka on yksi harvoista toisen maailmansodan tiimellyksissä täysin pommittamatta säilyneistä keskieurooppalaisista keskiajalla rakennetuista kaupungeista ja tuosta syystä Unescon suojeluksessa. Taksilla kaupunkiin ajellessamme huomasimme pian, että vaikka Tallinna tai Tukholman vanhakaupunki ovatkin historiallisena kaupunkeina ihan komeita, on Cesky Krumlov hieman toisella tasolla tunnelmassaan.

Keskiaikainen keskusta sijaitsee pienellä Vlatava-joen saarella ja on paikkana todella viehättävä. Pienet kapeat kadut kulkevat mutkitellen ikivanhojen kivitalojen väleissä. Rakennusten tyyli vie vierailijan hetkessä satoja vuosia taakse päin ja siksi olikin mukava istahtaa kylmälle tsekkioluelle keskiaikaisen majatalon baariin, kun tiesi, että samoilla penkeillä on olutta nautittu jo vähintäänkin viisisataa vuotta aiemminkin! Ihan kokonaan ei tosin aikamatkalle päässyt uppoamaan, sillä ympäristössä suurina laumoina kameran sulkimet naksuen kulkevat japanilaisturistit pitivät kyllä huolen siitä, että side nykyaikaan säilyi. Ohessa panoraama kaupungin keskusaukiolta.

Nettipäiväkirjan päivityksessä on ollut pakostakin muutaman päivän katkos, koska tsekkiläiset ovat jostakin kumman syystä estäneet useimmissa paikoissa youtuben ja blogspotin kaltaisten palvelujen käytön. Vietin keskiaikaisessa kaupungissa parisen tuntia etsien toimivaa nettiyhteyttä, jolla olisin päässyt noihin palveluihin, mutta minun oli pakko lopettaa etsintä, koska oluet alkoivat nousta päähän. Aluksi kuljin info-pisteestä saamani Wifi-yhteydellä olevien ravintoloiden listan kanssa baarista toiseen, mutta pian huomasin, että mikään noista "ilmaisen" nettiyhteyden tarjoavista ravintoloista ei päästä läpi noihin edellä mainituihin palveluihin. Muutaman vahvan oluen ja nettiyhteyden testauksen jälkeen annoin periksi ja keskityin nauttimaan paikan tunnelmasta. Sama ongelma oli lertsun ilmaisen langattoman yhteyden kanssa ja lopulta kuulinkin, että muutamat jenkkituristit ovat aiheuttaneet noiden palveluiden estämisen sillä, kun ovat lomallaan vieneet kaiken kaistan chatatessään, ircatessaan tai videoita siirrellessään. Kuulostaa silti vähän Kiina-meiningiltä?

Nettiyhteystestailuiden aikana Jaana, Joonas ja Ansku ehtivät shoppailla pieniä ostoksia kaupungin pienten kujien kaupoissa. Varsin edullinen hintataso innostaa helposti pieniin hankintoihin ja ainakin nahkaista käsilaukkua, silkkihuivia, t-paitaa ja muuta pientä tavaraa näytti mukaan tarttuneen.

Kävimme myös lounaalla U Hroznu ravintolassa, jonka viehättävällä sisäpihalla nautimme edulliset, mutta uskomattoman maukkaat pizzat kylmien tsekkioluiden kera. Hintatasokin tuntui Itävallan jälkeen taas olevan kohdillaan ja pahasti ei voi valittaa, kun alle kuudella eurolla saa ison ja hyvän pizzan lisäksi puolen litran oluen. Katuvarsien kahviloissa oluen hinta tuntui myös olevan kohdillaan ja ison tuopin sai noin 90 sentillä. Kun vielä ottaa huomioon ympäristön, missä noita nautittiin, niin hintahan tuntuu suorastaan halvalta!

Aikamme pikkukujia kierreltyämme aloimme olemaan sopivan väsyneitä ja päätimme tilata taksin, joka veisi meidät supermarketin kautta takaisin leirintäalueelle. Kävimme siis paluumatkalla läheisessä Tesco-marketissa täydentämässä ruoka- ja juomavarastoja. Edullisia oluita ja viinejä tarttuikin mukaan laatikkotolkulla ja taksikuski taisi hieman hämmästellä nostellessaan niitä Opelinsa takapoksiin. Jostakin kumman syystä unohdimme ostaa illan snapsipullon, joten taksikuski käytti meitä vielä toisessa pienemmässä kaupassa, mistä kuljettajan asiantuntevalla opastuksella valitsimme iltajuomisiksi pullon kirkasta paikallista paloviinaa tai votkua, niinkuin taksikuski ainetta nimitti. Hyväähän tuo oli, eikä näkökään silmistä ole lähtenyt, vaikka koko pullon illalla tuhosimme.

Pian lertsulle palattuamme alkoi taivaalle kertyä tummia pilviä ja ukkonen jyrähteli horisontissa uhkaavasti. Hetken päästä päällämme olikin aikamoinen sade ja myräkkä, joten illan vietto siirtyi pakostakin sisätiloihin. Vaan eipä hätää, karaokevehkeet päälle ja laulua kolmannella. Suomihittien säestämänä nautiskelimme Staropramen olutta 1,5 litran pulloista ja siinä se votkupullokin hupeni kyytipoikana. Ukkonen jytisi päällämme rajun kuuloisena ja me nostimme karaokevehkeden voluumia, koska ei ollut pelkoa, että naapurit häiriintyisivät tuossa metelissä. Lopulta lauleskelu oli kuitenkin pakko lopettaa, koska sähköt katkesivat kokonaan ja läppärin akun loputtua loppui karaokekin. Niinpä panimme nukkumaan ja aloimme suunnittelemaan huomisia kujeita.

Alunperin tarkoituksenamme oli viettää Cesky Krumlovissa parikin yötä, mutta sääennusteiden takia päätimme aikaistaa aikatauluamme ja lähteä karaokehöyryjen haihduttua sunnuntaina eteenpäin ja paluumatkalle kohti kotimaata. Niinpä hyvää yötä Tsekeistä. Huomenna matka jatkuu.

Yhdestoista maa ja yli neljätuhatta kilometriä

Cesky Krumlov, Tsekki. Aurinkoista. Lämpötila 26 astetta. Lomafiilis 133%

Perjantaina heräilimme Berchtesgadenista Camping Mühlleitenin leirintäalueelta kohtuuaikaisin, tai siis sopivasti aktiiviselle lomalle eli noin kello 8-9 aikaan. Olisimme varmaan nukkuneet pidempäänkin, mutta koska päivälle oli suunnitelmana sekä nähtävyyksien katselemista että kohtuullinen siirtymätaival, oli hyvä starttailla hyvissä ajoin, jotta olisimme Tsekeissä ennen pimeää.

Leirin kasaamisen ja pikaisten suihkujen jälkeen ajelimme kohti läheisiä vuoria noin 15 km matkan, missä jouduimme etsimään tovin parkkipaikkaa, jotta pääsisimme hyppäämään bussin kyytiin, joka kuljettaa turisteja viimeiset vajaat 10 kilometriä Adolf Hitlerin Kotkanpesälle. Löysimme onneksi viimeiseltä eli kolmannelta parkkipaikalta varjoisan metsänreunan, minne jätimme ilmaiseksi auton sekä koirat siksi aikaa, kun kävisimme ylhäällä Aatun suojaisaa turvapaikkaa ihmettelemässä. Kahdella ensimmäisellä parkkipaikalla oli kaikki paikat varattuja ja pysäköiminen oli myös maksullista. Kolmosparkki oli siis ilmainen, mutta vastineeksi jouduimme kävelemään n. 800 metrin matkan bussien lähtöpaikalle.

Bussimatka Kotkanpesälle maksoi 15,10 euroa aikuiselta ja kesti reilun vartin. Maisemat muuttuivat vuoren rinteitä kipuavaa kapeaa tietä isolla bussilla ajettaessa yhä hurjemmiksi ja välillä ikkunasta näkyi alaspäin vain satojen metrien pudotus lähes pystysuoria rinteitä. Lopulta bussi pysähtyi n. 1600 metrin korkeudella, minne meidät jätettiin Hitlerin bunkkerin sisäänmenotunnelin eteen. Paluumatkan ajankohta piti varata ennen tunneliin menoa, joten päätimme viettää tuolla huipulla reilun puolitoista tuntia ennen paluumatkaa ja sitten astelimme sisään kostean kylmään luolastoon. Pienen kävelymatkan jälkeen tulimme kupolikattoiseen hissin odotussaliin, josta elävästi tuli mieleen Wolfestein-peli. Kellanruskeat kiviseinät, joissa monihaaraisia kynttelikköjä, ovat varmasti tuttuja peliä joskus pelanneille?

Nopea hissi, johon mahdutettiin kymmeniä ihmisiä, kuljetti meidät viimeiset 124 metriä ylös vuoren huipulle, missä sijaitsee Martin Bormanin Adolf Hitlerille 50-vuotislahjaksi lahjoittama rakennus. Hitler käytti alppikartanoa lähinnä diplomaattien kestitsemiseen ja poikkeuksellisiin juhliin, minkä voi kyllä ymmärtää, kun paikalta avautuvaa maisemaa pääsi katselemaan. Ohessa on myös panoraama tuolta huipulta. Tuolla yli 1800 metrin korkeudessa lähihuipuilla näkyi lunta ja jäätä ja oli upeaa katsella, kun haukat kiertelivät rinteillä ruokaa metsästäen.

Aikamme uskomattomia alppimaisemia ihailtuamme palasimme takaisin samaa reittiä ja odottelimme hetken bussikyytiä alas. Pikaisen pastalounaan jälkeen lähdimme ajelemaan jälleen takaisin Itävaltaan ja kohti matkan yhdettätoista maata, Tsekkiä. Jaana oli ennen reissuun lähtöä tutustunut Karavaanari-lehden juttujen kautta Cesky Krumlovin kaupunkiin, joka kuulemma olisi hyvin säilyneenä keskiaikaisena kaupunkina mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen kohde. Onhan jopa Unesco valinnut kaupungin maailman kulttuurisuojelukohteekseen, joten kun tuo sopivasti reitille sattui, niin mentävähän sinne oli.

Illan kähmässä saavuimme Cesky Krumloviin ja majoituimme noin 3 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalle Petraskuv Dvurin leirintäalueelle. Olipa ensimmäisen kerran tällä reissulla mahtavaa ajaa sisään lertsulle, missä saattoi valita vapaasti paikan asuntoautolle ilman että tunsi olonsa survotuksi kuin sillit purkissa. Tilaa oli paljon ja väkeä vähän. Vieressä virtasi pieni puro, mihin koirat pääsivät polskimaaan kuuman ajopäivän päätteeksi ja samoin lähistöllä riitti peltoja koirien juostavaksi. Hieno mesta siis!

Illalla olimmekin kaikki umpiväsyneitä, joten muutaman oluen jälkeen uni maistui ja nukkumatti kutsui kulkijoita. Eli huomenna lisää Cesky Krumlovista.

Ilmojen halki ja vähän mantujenkin

Berchtesgaden, Saksa. Aurinkoista. Lämpötila 27 astetta. Lomafiilis 128%

Tätä kirjoitellessa olemme jo vaihtaneet kovastikin sijaintia helteisestä Slovenian alppijärvimaisemasta hieman vähemmän kuumaan saksalaiseen alppimaisemaan. Eilen ajelimme Itävallan läpi lukuisten tunnelien kautta Saksaan saakka. Parhaimmat tunnelit kulkivat lähes kymmenen kilometriä vuorten sisällä, joten silmiä sai aina siristää, kun pullahdimme takaisin maanpinnalle vuortenpeikkojen valtakunnasta. Ja itävaltaiset tuntuvat osaavan rokottaa turisteilta rahaa teittensä ja tunneliensa käytöstä. Moottoritievinjetin lisäksi ainakin kahdessa paikaa piti maksaa vielä lisämaksuja, jotta pääsi huristelemaan suorinta reittiä.

Maisemat ja näkymät eivät tosin ole oleellisesti muuttuneet Sloveniaan verrattuna, korkeita vuoria ja vuoristopuroja riittää samaan tyyliin. Ja kyllä täälläkin tarkenee. Lämpötila oli eilen saapuessamme 28 astetta, joten pilvistä, pienistä sadekuuroista ja lyhyistä ukkosen jyrähdyksistä huolimatta ei vilu ole päässyt ahdistelemaan. Itävallassa kesken eilisen ajelurakan pysähdyimme syömässä ja maan perinteitä kunnioittaen nautimme sommerschnitzhelit, jotka kyllä maistuivat todella hyviltä, mutta edullisempiin maihin tottuneille käytännössä suomalainen hintataso tuntui yhtäkkiä taas huimalta.

Eilisaamuinen kuumailmapallolento sujui mukavasti ja oheisista kuvista ja videosta saanee jälleen pienen käsityksen millaista ylhäällä oli. Itselleni oli pieni yllätys, kuinka rauhallista ja hiljaista tuollainen kuumailmapallolentäminen on. Koska pallo liikkuu ilmavirtausten mukana, ei edes tuulen suhina häiritse, joten ajoittaisia polttimien suhahduksia lukuunottamatta touhu on vaikuttavan hiljaista. Siihen kun lisää uskomattoman upeat maisemat ja näköalat, niin hommahan alkaa lähestymään liki hengellistä kokemusta. Eli eilinen kuumailmapalloilu oli kyllä ehdottomasti yksi loman kohokohdista. Kävimme parhaimmillaan yli 2,5 kilometrin korkeudessa ja lentomatkaakin kertyi kokonaisuudessaan lähes 50 km. Lennon päätyttyä tarjotut shampanjat, kuumailmapalloilijakaste ja myönnetty Bledin paronin arvonimi tietysti olivat oma huvittava lisänsä muutenkin hauskaan touhuun :)

Perjantain suunnitelmanamme on käydä mahdollisuuksien mukaan tutustumassa lähellä sijaitsevaan Hitlerin vuoristolinnoitusmuseoon eli Kotkanpesään, jonka jälkeen tarkoituksena on siirtyä jälleen takaisin Itävallan puolelle ja ajella sieltä Tsekkeihin. Illaksi jos ehdittäisiin Cesky Krumlovin kaupungin tienoille, niin olisimme kovasti tyytyväisiä.

Loma jatkuu, aurinkokin hyppäsi taas täysillä esille ja sininen taivas aukeaa vuorten takaa. Loma jatkuu ja maistuu mukavalle!

Bled kirkastaa lomankin

Bled, Slovenia. Lämpötila varjossa 31 astetta. Kuumaa ilmaa ja viileää vettä. Lomafiilis 125%

Hyvän loman peruselementit ovat tietenkin jokaiselle erilaiset omien mieltymysten mukaan. Meille Jaanan kanssa ne muodostuvat useimmiten silmiä hivelevän kauniista maisemista, maukkaasta ruoasta ja juomasta sekä mukavista uusista asioista, joita tekee ja ihmisistä, joita tapaa lomansa aikana. Slovenian Bled on tarjonnut parin viime päivä aikana juuri sitä, mitä lomaltamme olemme lähteneet hakemaan.

Tiistaipäivä alkoi upeasti aurinkoisena ja kävimme pyöräilemässä koirien kanssa pitkän lenkin pitkin järveä reunustavia kapeita vuoristoteitä. Maisemat muuttuvat aina vaan komeammiksi, mitä ylemmäksi pääsimme ja oheiset kuvat jälleen kertovat toivottavasti enemmän kuin tuhannetkaan sanat.

Iltapäivällä päätimme hypätä järveä kiertävän minijunan kyytiin, joka kolmella eurolla kuljetti meidät itse Bledin kaupunkiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä toisella puolella vesistöä, kuin missä leirintäalue sijaitsee. Kaupungissa kävimme syömässä maukkaat pizzat, jotka näinkin lähellä Italian rajaa tuntuivat olevan erityisen hyvän makuisia. Samalla kävimme kaupassa ostamassa kassit täyteen evästä, jotta selviäisimme muutaman päivän majoittumisen ajan Camp Bledissä. Samalla kolmen euron tiketillä pääsimme sitten raskaiden ruokakassien kanssa takaisin leirintäalueelle, jonne saavuttuamme alkoikin melkoinen vesisade. Viikon hillittömän kuumuuden jälkeen raikas sade tuntui lähinnä ihanalta vilvoitukselta, joten emme pahoittaneet mieltämme pienestä kosteusannoksesta, vaan nautimme ilman raikkaudesta kuuman kuivuuden jälkeen täysillä.

Joonaksen ja Anskun päivä kului snorklaamalla, uimalla ja kaupungilla shoppailemalla. Slovenian hintataso tuntuu olevan vaatteiden ja monien tavallisten tavaroiden osalta aika lähellä Suomen hintatasoa, mutta rantaravintolan kahden euron oluen saa kyllä nautittua huomattavasti oululaista torinrantaa komeammassa maisemassa ja niinpä muutamat oluset ottaa hyvillä mielin, kun samaan hintaan saa lähes kolmet oluet verrattuna kaupunginteatterin harmaata betoniseinää tuijotellessa nautittuun kotikaupungin tarjontaan.

Tiistai-illan vietimme leffaa autossa katsellen ja rennosti löhöillen. Kuumailmapallolentoa en saanut sovittua keskiviikoksi, koska ljubljanalainen firma, joka lentoja järjestää, ei lennä Bledissä, kuin joka toinen päivä. Niinpä pääsen hämmästelemään alppimaisemia ilmasta vasta torstaina, joten päätimme jäädä alueelle vielä kolmanneksikin yöksi.

Keskiviikkona löhöilimme sängyissä lämpenevässä aamussa aika pitkään. Lomalla yksi nautinnollisista asioista on se, että ei tarvitse herätä kovin aikaisin eikä varsinkaan herätyskellon ääneen. Tällä lomalla olemme saaneet herätä liettualaisen kukon laulun lisäksi kroatialaisen vuoristokirkon kellojen soittoon ja nyt Bledissä järvenselältä kaikuviin kirkonkelloihin.

Koirien lenkityksen hoidettuamme päätimme Jaanan kanssa käydä jälleen Bledin kaupungissa ja sen jälkeen mennä veneellä järven keskellä sijaitsevaan kirkkosaareen. Koiria uitettaessa vihaiset joutsenet yrittivät käydä koiriemme kimppuun, mutta loppujen lopuksi molemmilla tappelun osapuolilla meinasi pokka loppua kesken nahinan. Joutsenet suhisivat erittäin kiukkuisen kuuloisesti ja märkä Lola meni niitä kohti kuin yleinen syyttäjä. Onneksi ehdimme väliin, sillä joutsenpariskunnan nokat alkoivat heilua siihen malliin, että jollakin olisi saattanut käydä kohta kipeää.

Bledin kaupungissa kiertelimme kauppoja ja katselimme muutenkin ympärillemme. Viehättävä kaupunki, jossa tulee mukavan varakas olo, vaikka ihan viiden tähden hotelliasukkaita emme olekaan. Tasokkuudesta päätimme kuitenkin nauttia sen verran, että nautimme kuuluisat Bledin kermakakut Capuccinon kera Panorama-ravintolassa, jossa eteemme avautui koko järven kauneus täydessä loistossaan.

Camp Blediin palattuamme vanha raihnainen papparainen, joka Suomessa olisi taatusti ollut jo sairaseläkkeellä, souti meidät toviksi aikaa saarikirkkoa katsomaan. Sinänsä tuolla saarella ei nyt mitään ihmeellisempää ollut, mutta Bledin upeita maisemia on tosi mukava katsella myös järveltä päin katsottuna. Ohessa on panoraama pienenä näytteenä tuolta saaren keskeltä kirkon sisäpihalta.

Joonaksen ja Anskun päivä kului Bledin kaupungissa kuntosalilla ja lertsun uimarannalla vesileikeissä. Iltapäivästä ruoalle kokoonnuttuamme ja uintipäivän jälkeen olimme kaikki aikamoisen väsyneitä, joten pyykkäystouhujen ja auton siivousten jälkeen ei enää oikeastaan muuta touhua kaivattukaan, vaan päätimme mennä aikaisin nukkumaan, koska torstaina olisi taas siirtymäpäivä uuteen maisemaan ja maahan. Vielä emme ole päättäneet varmasti pysähdymmekö seuraavaksi Saksassa vai Tsekissä, mutta ainakin Itävallan ja alppimaiseman läpi on huomenna tarkoitus lähteä Büten kyydissä suhailemaan.

Huomenna on muutenkin aikainen herätys. Hiemanhan tuo jännittää, kun pitää aamulla kello kuudelta hypätä kuumailmapallon kyytiin, mutta itsepähän sinne olen hinkunut. Toivottavasti maisemat vielä paranevat näistä täältä maanpinnalta nähdyistä. Upeiden maisemien lisäksi sattuu välillä eteen myös hienoja ötököitä. Viereinen korento istuskeli automme markiisin alla ensin tovin Biten selässä, siirtyi siitä sitten kamerani optiikan päälle, mutta onneksi lensi sitten läheiseen kuuseen, josta sain sen ikuistettua. Eikös ole mainion näköinen sininen lentopeto?

Postikorttimaisemasta toiseen

Bled, Slovenia. Lämpötila varjossa 28 astetta. Tarkenee. Lomafiilis 122%

Maanantaina päätimme vihdoinkin vaihtaa maisemaa. Adrianmeren rannikkoa hyväilevä lämpöaalto alkoi jo tuntua hieman turhan kuumalta, joten aloimme suunnitella maiseman vaihtoa erityyppiseksi. Sunnuntai-iltana kävimme vielä Baskan kylässä pyöräilemässä ja täyttämässä huvenneita ruokavarastoja. Baska ei oikeastaan eroa muista Välimeren tai muiden kuumien maiden rantalomakohteesta millään tavalla. Rantakadun läheisyyteen on kertynyt ravintoloita, jäätelöbaareja ja myyntikojuja, joissa vellova turistimassa kulkee pitkin ranta edestakaisin shoppaillen, syöden ja aikaa kulutellen. Ei siis loppujen lopuksi mitään meikäläisten lempimestoja, mutta kyllähän tuolla muutaman päivän vietti, koska Joonas ja Anuliina tuntuivat paikassa viihtyvän.

Leiriä purkaessamme ja hieman rauhallisempaa sekä vähemmän kansoitettua leirintäaluetta seuraavaksi majoituspaikaksi miettiessämme saimme yhden vinkin naapurin ruotsalaispariskunnalta. He olivat Adrianmerta kohti tullessaan viettäneet yön Hitlerin Kotkanpesän läheisyydessä sijaitsevalla campingillä, jossa kuulemma maisemat ovat kohdallaan ja ilmasto ihanan sopivaa. Saksan ja Itävallan rajalla sijaitseva paikka vaikuttaisi olevan sopivasti paluureitillämme, joten otimme vinkin kiitollisina vastaan ja panimme hyvään talteen korvan taakse.

Vieressämme pari päivää leiritelleet slovenialaiset tahtoivat myös antaa omat vinkkinsä ja onneksi heidän neuvonsa osoittautuivatkin aivan huippuhyviksi. Tätä kirjoitelessa olemme viettäneet yhden yön käsittämättömän komeassa maisemassa Slovenian alpeilla aika lähellä Itävallan rajaa. Paikan nimi on Bled ja maisemat ovat kuin suoraan postikorteista. Planican lentomäki sijaitsee myös jossain lähiseudulla.

Oheisista kuvista saanee jonkinmoisen käsityksen miltä täällä näyttää, mutta kyllä tämän näköisissä alppilaaksoissa sielu lepää ja silmä viihtyy. Bledin kaupunki sijaitsee vuorten reunustaman alppijärven rannalla, vesi on kristallinkirkasta ja järven keskellä saaressa on upean näköinen kirkko. Vastakkaisella puolella kaupunkia näkyy uljaalla kallion kielekkeellä vanha linna ja taustalla häämöttävät majesteetillisina Alppien huiput.

Matkalla Krk:lta Blediin kävimme syömässä maittavat pihviannokset hieman ennen Rijekaa sijaitsevassa lahdenpoukaman ravintolassa. Ajomatkaa Adrianmeren rannalta naapurimaahan ei tullut onneksi kuin reilut 200 kilometriä, joten päivän ajourakka oli varsin kevyt. Paluu takaisin EU-alueelle sujui myös helposti ja pikaisten passien vilauttamisien jälkeen olimme reissun kahdeksannessa maassa. Oman vaivansa aiheutti Sloveniassa pakollinen moottoritie-vinjetti, mitä emme meinanneet löytää mistään, vaikka kävimme kysymässä sitä rajalta tultaessa useammalta huoltoasemalta. Onneksi viidennellä asemalla tärppäsi ja saimme viikon voimassa olevan 15 euron maksulapun ikkunaan, jotta voimme huoletta posotella pitkin Slovenian moottoriteitä.

Nyt sitten nautitaan ihanan viileistä alppijärven uimavesistä ja maisemista. Hyvällä tuurilla lähden huomenna kuumailmapallolennolle järven ylle, jos vain saan lennon vielä varattua. Tuolta korkeuksista saattaisi olla aika makeat näköalat? Jaanaa en mukaan taida saada houkuteltua, koska korkeuksissa kuulemma huimaa, mutta näissä maisemissa tuollainen lento on kyllä paras tapa nähdä ympärilleen, joten menen sitten tarvittaessa vaikka yksin. 

Vesileikkejä ja viilennystä

Krk, Kroatia. Lämpötila varjossa 33 astetta. Kuuuuuma. Lomafiilis 120%

Täällä todellakin tarkenee. Parin päivän ajan Baskan kylä on tarjonnut meille hillitöntä hellettä. Itse-asiassa eilen meinasi käydä vanhanaikaisesti, kun saapumisillan juhlinta venyi hieman pitkäksi ja olo oli hutera vielä pitkälle iltapäivään. Onneksi meri on lähellä, joten viileään veteen pääsee helposti jäähdyttelemään kuumuuden pahimpina hetkinä. Juomaa on kyllä kulunut hurjaa tahtia, mutta onneksi Unkarista mukaan hamstraamamme vishyt, oluet ja vedet ovat vielä riittäneet.

Zablacen leirintäalue, jolle olemme majoittuneet, on julman kokoinen kansainvälinen campingalue, missä saksalaiset, slovenialaiset ja monet muut kansallisuudet sulassa sovussa nauttivat Adrianmeren lämmöstä ja syleilystä. Suomalaisia matkailijoita emme ole juurikaan täällä tavanneet yhtä autoa lukuunottamatta, mutta ruotsalaisia ja tanskalaisia näkyykin jo hieman enemmän. Jos rehellisiä ollaan, niin paikka on jo vähän turhan iso minun makuuni, mutta kyllä tässä paikassa muutaman yön saattaa levähdellä, mutta eiköhän tästä kohtapuoliin aleta jälleen suuntaamaan tien päälle ja kohti uutta maisemaa.

Zablacessa leirinnän hintaan kuuluu myös oikeus käyttää viereisen Baska-hotellin uima-altaita sekä kuntosalia. Joonas kävikin salilla puntteilemassa, mutta kyllä turkoosin värinen merivesi on houkuttanut meitä uima-altaita enemmän.

Pari vuotta asuntoauton perässä kulkeneelle käyttämättömälle kumiveneellekin löytyi vihdoinkin käyttöä näissä helteissä. Ensin Joonas ja Ansku kävivät neitsytristeilyllä tummuvassa illassa ja seuraavana päivänä päätimme myös Jaanan kanssa käydä kokeilemassa veneilyä. Mukaavaa oli ja oikeastaan auringonotto veneessä makoillen on huomattavasti hauskempaa ja rennompaa kuin ruuhkaisella rannalla makoilu.

Tässä jälleen yksi panoraama tältä iltapäivältä lertsun rannalta. Vesi on kyllä kirkasta, mutta pohjassa ei ole oikein mitään nähtävää, joten snorklailu on vielä jäänyt suunnittelun asteelle. Onneksi maan pinnalta löytyy enemmänkin katseltavaa, joten puissa isoäänisesti sirittävien kaskaiden menoa ja matoja poikasilleen kiikuttelevien mustien lintujen touhuja on voinut seurata helposti asuntoauton markiisin alla varjossa völjäillen.

Nettiyhteydet ovat olleet hieman ongelmana, koska kuvien päivittäminen on pätkinyt pahasti ja välillä yhteydet ovat olleet poikki kokonaan. Toivottavasti jatkossa homma pelaa paremmin, koska kävin ostamassa koodit maksullisen yhteyden käyttöön ja se ehkä takaa ilmaista Wifiä paremman toimivuuden.

Huomenna kenties aletaan suuntaamaan takaisin mantereelle ja ajellaan mahdollisesti jopa Sloveniaan saakka. Tai sitten jäädään johonkin Kroatian rannikon pikkukaupunkiin. Sääennusteitakin pitää vielä seurata, että osataan olla oikeassa maassa oikeaan aikaan. Lomailu siis jatkuu, lämpöä riittää ja eikä tämä muutenkaan ole Baskempaa! :)

Plitvicen paratiisista Krk:n lämpöön

Krk, Kroatia. Lämpötila 29 astetta. Ilta tummuu. Lomafiilis 111%

Olipa vaan taas kerrankin mahtava lomapäivä! Tätä kirjoitellessa ollaan lyöty leiriksi Välimeressä tai siis oikeammin Adrianmeren Kvarnerinlahdessa sijaitsevalle Krk:n saarelle. Olipa mutkainen tie loppuvaiheissa! Pimeys ja ilta on jo laskeutunyt ja lämpöä on silti yli 26 astetta. Ollan jo aika syvällä etelässä eli esimerkiksi Italiassa oltaisiin jo reilusti Milanon alapuolella. Maisema on muuttunut täysin välimerelliseksi ja tunnelma on muutenkin hypännyt yhden ison horisontillisen verran etelämmäksi. Onneksi eilisillan odotukset Plitvicen osalta täyttyivät oikeastaan täydellisesti ja aamupäivä kului käsittämättömän komeita maisemia ihaillessa.

Paratiisi on todellakin hyvä sana kuvaamaan noita Plitvicen luonnonpuiston maisemia. Jos maailmasta kuvittelee löytävänsä paikan, missä maa, vesi, taivas ja ilma metsistä puhumattakaan kohtaavat kauniissa sopusoinnussa, on vaikea löytää parempaa paikkaa, kuin mitä tämä Bosnia-Herzegovian rajaseudulla virtaavan Korana-joen laaksossa sijaitseva luonnonpuisto tarjoaa. Valitsimme puiston samoilureiteistä aikatauluumme sopivimman 3-4 tunnin reitin, jolle kiirehdimme jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ennen isompia kansanpaljouksia. Perille päästyämme näimme käsittämättömien komeiden maisemien lisäksi kristallinkirkkaissa puhtaissa jokivesissä satoja kaloja ja kauempaa katsottuna joen ja putouksia edeltävien järvien vedet näyttivät uskomattoman upeilta kimaltaessaan kaikissa syvän emeraldin vihreän sävyissä.

Hintaa vierailulle kansallispuistoon tulee yllättävänkin paljon, koska asuntoauton parkkeeraus yksinään maksaa jo 10 euroa ja sisäänpääsy kustantaa siihen päälle vielä 16 euroa aikuiselta. Eli pikku välipaloineen ja muine kuluineen saimme neljään pekkaan päivän aikana kulumaan miltei 100 euroa, mutta näin jälkikäteen ajatellen kaikki oli kyllä ehdottomasti sen arvoista. Heti luonnonpuistokierroksen alussa maisemat näyttivät parhaat puolensa ja seudun isoimmat vesiputoukset löytyvätkin heti ensimmäisen sisäänmenon kohdalta. Oheisista kuvista saanee jonkimoisen käsityksen seudun kauneudesta, mutta suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla, jos vain lähistöllä sattuu liikkumaan.

Otimme myös koirat mukaan päivän luonnonpuistokierrokselle ja ihmisten reaktioista päätellen koiramme saivat osakseen monenlaista ihailua ja tietysti myös pelonsekaista kunnioitusta. Muutamat ulkolaiset halusivat kuvauttaa itsensä koiriemme kanssa ja jenkeistä tulleille turisteille oli ilmeisesti todellista eksotiikkaa nähdä oudosti eurooppalainen koira samoamassa aidosti paratiisimaisessa maisemassa. Bitte tietysti yllätti koko porukan posauttamalla kesken samoamisen puisilta järveä ylittäviltä kävelysilloilta suoraan karstijäveen, joten pelastusoperaatiohan siinä oli pakko kehitellä, ettei koko hurtta olisi mennyt seuraavan vesiputouksen mukana mennessään. Vaan sieltähän se koira saatiin ylös nostettua, kun onneksi olimme pantojen ohella laittaneet koirille myös valjaat, joista Joonas sai hovarontin hilattua muun seureen mukaan.

Pari-kolme tuntia kävelimme upeissa maisemissa hienoja näkymiä ihaillen ja pariin otteeseen pääsimme lautan kyydillä karstijärveltä toiselle. Pisimmillään tuolla Plitvicellä olisi voinut vaellella tuntikausia, mutta kun olimme asettaneet perjantain tavoitteeksi Välimeren rannikon, päätimme tyytyä kevyempään versioon luonnonpuistosta ja jatkoimme jälleen matkaa kohti Adrianmerta.

Luonnonpuistossa lähtöä tehdessämme asetin navigaattoriin seuraavaksi kohteeksi Välimerellä sijaitsevan ison Krk-saaren, josta tulisi oikeastaan se ensimmäinen "virallinen" Bütte in Mediterranean tour" lepopaikka. Kysyin Plitvicestä puhelimessa soitellen etukäteen paikan majoitustilanteesta ja tilaa kuulosti olevan sen verran, että muutaman yön ajaksi meille löytyis mukava paikka nauttia välimerellisestä lämmöstä. Niinpä aloimme matkan teon suurin piirtein huolettomina kohti Adrianmeren rantaa ja seuraavaksi olikin yllätyksiä edessä kunnolla ja jännitystä ihan hikeen asti. Navi opasti meidät nimittäin melkein heti Plitvicen jätettyämme eräälle pienemmälle vuoristotielle, jolle lähtiessä tuli jo heti hieman epäilyttävä olo. Muutaman kilometrin ajettuamme tie kapeni vaan entisestään ja vastaantulevien kohdalla oli jo pakko alkaa sovitella ja hiljennellä, kunnes tie muuttui käytännössä aivan liian rankaksi ajettavaksi ainakin meikäläisen hätäiselllä mielenlaadulla. Niinpä ajelimme tovin vuoriston serpentiiniteitä pitkin rukoillen, ettei ketään tulisi vastaan ja muutaman sydämiä tärisyttävien komemusten ja peilejä hipovien läheltäpiti-tilanteiden jälkeen olimme valmiita palaamaan takaisin isommalle tielle. Onneksi sujuttelimme tuurilla takaisin isommalle tielle ja päätimme ottaa reitin Krk-saarelle Karlovacin kautta ja samalla pari kilometriä pidempää reittiä, mutta samalla paljon nopeampaa ja helpompaa reittiä.

Nyt sitä sitten tönötetään meleko mellevänä Mediterraanin rannalla. Leiri on pystössä ja elämä kohdillaan. Nyt juuri kaikki on hyvin. Ei liian hyvin, mutta meleko läheltä hipoen sitä tunnetta. Kannattako enempää olla vailla? , Jos se tästä paranee. niin menee pahasti synnin puolelle! Ja silloin alakaa olla liian hyvvää elämää, ja eihän se sovi kesälomanviettoon?