On pakko lähteä, jotta voi tulla takaisin

Oulu, Suomi. Lämpötila 11 astetta. Pilvistä. Lomafiilis 88%.

Vihdoinkin koitti perjantai, eli sen päivän aamu, jolloin pääsemme starttaamaan paljon odotetulle kesälomareissulle. Vanhastaan tiesimmekin jo sen, että lähteminen on aina vähän hankalaa ja työlästäkin, mutta kaikki se tohotus ja häslääminen tavaroiden kanssa kyllä unohtuu nopeasti, kunhan päästään itse asiaan eli kulkemaan tien päälle. Pakatessa ja autoon tavaroita sovitellessa noussut hiki kyllä kuivaa, kun kääntää ilmastoinnin päälle, laittaa kunnon musiikkia stereoista jytisemään ja antaa baanan kuljettaa kohti uusia maisemia.

Eilinen ilta kului kiireisesti tavaroita valkatessa ja autoa pakatessa. Yllättävästi sitä "pakollista" tavaraa ja vaatetta kertyy, vaikka kuinka yrittäisi olla kriittinen ja valita mukaan vain sen välttämättömän. Piti ihan pakolla nostaa mieliin ajatus siitä, että olemme menossa kenties jopa Välimerelle saakka, joten pitkät alushousut, villasukat ja muut suomalaisessa suvessa toisinaan jopa tarpeelliset lämpimät vaatetukset voi jättää huoletta kotiin. Snorklausvehkeet taas päätimme ottaa ihan varmuuden vuoksi matkaan, koska kuulemamme mukaan Kroatian rannikon Adrian meren vedet ovat varsin kirkkaita, jos vaan reissumme sinne asti ulottuu. Joka tapauksessa snorkkeleille on todennäköisemmin käyttöä täällä reissussa kuin kotona komeron päällä, missä ne ovatkin saaneet odottaa käyttäjiään tammikuun Koh Lipen pulikoinnin jälkeen.

Matkaseurueemme on tällä reissulla kuusijäseninen, jos Büttea ei lasketa mukaan. Eikä meillä lasketa, vaikka autoa nimellä kutsutaankin. Eli itseni, Janen ja koirien lisäksi mukaan lähtevät nuoripari Joonas ja Ansku, jotka ovat innokkaina lähdössä katselemaan heille entuudestaan tuntemattomia maita ja mantuja. Tuleepahan samalla testattua tilojen toimivuus täydellä miehityksellä ja kahden koiran jaloissa pyöriessä.

Perjantai-illan aikana pitäisi siis ehtiä mahdollisimman lähelle Helsinkiä, koska lauantaina heti aamulla on tarkoitus ajaa auto laivaan ja siirtyä Suomenlahden yli Tallinnaan. Jos aikataulut pitävät kutinsa, pääsemme ajelemaan Tallinnasta heti puolen päivän jälkeen kohti etelää ja tavoitteena olisi päästä vähintäänkin Virosta Latvian läpi Liettuaan lauantai-illaksi, mielellään jopa Puolan puolelle.

Joten nyt vain muutama tunti töitä vielä ja sitten porukka kyytiin ja kohti etelää. Reissu on siis virallisesti julistettu alkaneeksi. Sääennustuksetkin lupaavat tällä hetkellä vähintäänkin siedettäviä kelejä matkan varrelle. Ja jos nuo Kroatian ennustuksen lukemat pitävät vähääkään paikkaansa, villasukkia ei kohta todellakaan tarvita vähään aikaan!