Julminta julmuutta ja kauneinta kauneutta

Zakopane, Puola. Lämpötila 22 astetta. Aurinko paistaa ja vettä sattaa... Lomafiilis 100%.

Maanantai-aamuna starttasimmme Varsovan esikaupungista liikkeelle yhdeksän jälkeen kohti Katowice-Krakovan seutua, missä sijaitsee natsisaksan julmuuden yksi kuuluisimmista muistomerkeistö eli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoalue.

Matka taittui nopeasti ja itse Varsovan läpi liikenne soljui yllättävän helposti aamuruuhkista huolimatta. Kartan perusteella katsottuna tie Varsovasta Katowiceen taitaa olla parasta, mitä Puola pystyy autoilijalle tarjoamaan, eikä meilläkään ollut teiden kunnosta mitään moitittavaa. Reitti kulki pääasiassa nelikaistaisena moottoritienä ja suurimmalta osaltaan oli vielä yllättävän hyvä ajettava. Pieniä uria rekkaralli toki oli tiehen jo synnyttänyt, mutta muutaman vuoden takaisiin kokemuksiin verrattuna teiden kunto on Puolassa selkeästi paranemaan päin.

Lounaan päätimme nauttia jossain tien varren ravintolassa ja puolen päivän aikaan sattui eteemme sopivan näköinen kuppila. Haikaranpesä-nimisessä ravintolassa tilasimme jokainen mieleistämme evästä ja hyvää sapuskaa alkoikin eteemme ilmestyä. Jaana tilasi jäniksen satulaa kermaisessa kastikkeessa sekä riisiä. Siihen vielä toki punaviiniä kyytipojaksi. Me muut päätimme testata puolallaisten pizzantekotaitoja. Eikä pettymystä tullut. Olimme kaikki tosi tyytyväisiä ruokiimme. Ja erityisen onnellisia olimme laskun saatuamme, sillä kolme pizzaa juomineen (olut + 2 cokista), Jaanan jäniksenpaistit viineineen sekä alkusalaatti tuli kustantamaan kaikkiaan noin 26 euroa. Annosten kokoon, makuun ja paikan viihtyisyyteen nähden hinta tuntui lähinnä naurettavalta.

Iltapäivällä lounaspysähdyksen jälkeen saavuimme Oswiecimin pikkukaupunkiin, jonka maailma tuntee paremmin saksalaiselta nimeltään Auschwitz. Kiertelimme aluetta kolmisen tuntia ja vaikka aluksi olikin hieman vaikea alkaa ajatella konkreettisesti kaikkia niitä kauheuksia, mitä paikkassa oli tapahtunut, alkoi asia konkretisoitua, kun näimme suunnattomia kasoja tapettujen uhrien kenkiä, silmälaseja, matkalaukkuja ja muuta inhimillistä jäämistöä. Paikassa on kieltämättä oma karmaiseva tunnelmansa ja suosittelen kyllä käyntiä, jos vain seudulla sattuu liikkumaan.

Julmimmin todellisuus iski vastaan krematoriossa ja kaasukammiossa, jossa edellämme kulki Israelista paikalle tulleita nuoria reppuineen. Kyseessähän on tietysti heille huomattavasti läheisempi asia aivan omien sukulaisten kautta, mutta siellä viimeistään alkoi myötäelää leirillä kyynelsilmässä kulkevien ihmisten tunteita ja tuskaa. Auschwitzissa tapettujen reilun miljoonan ihmisen kautta natsien hulluus on päässyt koskettamaan käytännössä koko maailmaa. Museossa olikin näkyvillä viisaasti kirjoitettu ajatus siitä, että kun ihminen tuntee historiansa, hän voi kenties välttyä tekemästä samoja vääryyksiä uudestaan!

Tätä kirjoitellessa olemme jo ajelleet Auschwitzista kohti etelää ja Karpaattien vuoria. Maanantai-iltana leiriydyimme pari kilometriä ennen Zakopanen kaupunkia aika lähellä Slovakian rajaa sijaitsevalle leirintäalueelle. Maisemat ovat onneksi aivan käsittämättömän hienoja ja kun illalla saavuimme pimeän jo laskeuduttua, ei niistä oikein saanut käsitystä. Siksi olikin melkein henkeäsalpaavaa avata aamulla asuntoauton ovi, kun vastassa oli alla olevan kuvan näkymä. Tällaisessa ympäristössä eiliset kauheudet unohtuvat ja loman iloiset puolet palaavat jälleen pääasioiksi.

Puolan leirintäalueoppaan mukaan tällä lertsulla pitäisi olla internetyhteys, mutta eipä sitä mainoksista huolimatta täältä löydy. Paikan omistaja lupasi, että ensi vuonna sitten on, kun tulette uudestaan. Onneksi nurkan takana on McDonalds, josta pääsee myyjien puheista huolimatta nettiin. Kun kysyin mäkkärin henkilökunnalta mahdollisuudesta päästä nettiin, sain vain päänpuisteluja vastaukseksi. Ainut, joka osasi hiukan englantia oli yllätten alimmassa asemassa oleva lattioiden lakaisijatyttö, joka käänsi ravintolapäällikön kommentit minulle. Ravintolapäällikön mukaan yhteys ei toimi, mutta päätin kuitenkin kokeilla asiaa ja nyt ollaan kuin ollaankin netissä.  Varsovassakaan sunnuntai-iltana emme päässeet nettiin, vaikka mainosten mukaan yhteydet piti paikasta löytyä. Nettiyhteys kämppärillä oli, mutta respan tytön mukaan: not working today!

Nyt sitten valmistaudutaan ylittämään Karpaatit ja edessä taitaa olla vaan entisestään komeampia maisemia. Vuorijonon toisella puolella odottaa Slovakia, jonne ajattelimme pysähtyä ennakkosuunnitelmista poiketen pariksi yöksi. Sen verran upeita ovat nämä maisemat, että täällä saattaa hyvin viettää muutaman päivän ennen siirtymistä Välimeren rannalle. Jaana ja Ansku lähtivät käymään juuri koirien kanssa lenkillä tuolla läheisillä vuoren rinteillä sillä aikaa, kun Joonaksen kanssa päivitämme nettiin näitä jorinoita. Joten palataan asiaan Slovakian puolelta!