Agri-Opeleita ja Varsovan ruuhkaa

Liettua-Varsova, Puola. Lämpötila 24 astetta. Pilvipoutaa. Lomafiilis 99%.

Tätä kirjoitellessa ollaan jo Varsovassa ja takana on reipas sunnuntainen matkapäivä läpi puolen Puolan ja toinen mokoma edessa.

Sunnuntaiaamuna pötköttelimme melkein luvattoman pitkään ja nautiskelimme vielä herättyämmekin auringon lämmöstä liettualaisen maaseudun rauhassa. Vaikka emme voi missään tapauksessa itseämme ihan pahimmiksi kaupunkilaisiksi laskeakaan, niin silti jonkinlainen urbanisoituminen lienee huomaamattakin tapahtunut, koska pieni outo tunne oli aamulla herätä kirjaimellisesti kukon laulun aikaan. Onneksi kylän kukot oli "ajastettu" herättelemään vasta noin kahdeksan aikoihin, joten saimme nauttia kuitenkin kohtuulliset yöunet.

Ennen puolen päivän starttia Joonas ja Ansku käyttivät koirat kävelylenkillä ympäri pienen kylän, jossa leirintäparkki sijaitsee. Kävimme Jaanan kanssa poimimassa tuoretta salaattia ja yrttejä omistajien puutarhasta. Ja ihan siis oikeita yrttejä, kuten tilliä, persiljaa ja vastaavia, eikä suinkaan niitä Andy McCoyn käyttämiä, joita voisi kuvitella kasvavan Amsterdamin seudulta tulleen miehen puutarhassa.

Liettuaa riitti vielä päivän alkutaipaleeksi ajettavaksi noin 300 kilometriä, joka taittui varsin vaivattomasti ja vauhdilla pitkin hyväkuntoisia teitä. Matkalla bongailimme lukuisia tienvarsien kukitettuja ristejä, jotka valitettavasti muistuttavat täkäläisen tiekäyttäytymisen varjopuolista varsin konkreettisella tavalla. Liettua ja Puola lienevät Euroopan vaarallisimpia paikkoja ajaa ja varsinkin Liettua taitaa sijoittua kärkijoukkoon, jos mitataan tiekuolemien määrää suhteessa asukaslukuun.

Onneksi oma matkatekomme sujui turvallisesti muiden tiellä kulkijoiden touhuja hämmästellessä ja välillä pahimpia kahjopääohituksia väistellessä. Saimme myös nauttia muutamasta huvittavasta näkymästä tien varsilla, joista parhaiten jäi mieleen liettualaisten maanviljelijöiden kekseliäisyys ratkaista rikkoutuneen traktorin puute varsin omaperäisellä tavalla. Oli aika hurja näky, kun 90-luvun Opel Astra oli viritetty ison viime vuosisadan puolen heinänpöyhintälaitteen eteen pellolle. Toinen kaveri polki kaasua Agri-Ooppelin ratissa ja toinen mies koitti pysyä villisti pomppivan pöyhintälaitteen penkillö kaksin käsin kiinni pitäen. Harmi, ettei tuosta pölisevästä "helvetin heinäntekokoneesta" saanut valokuvaa, koska tie ja liikenne ei tuolla paikalla mahdollistanut pysähtymistä valokuvan ottoa varten.

Puolan rajalla kävimme vaihtamassa hieman euroja zloteiksi, jotta voisimme tarvittaessa maksaa myös paikoissa, missä visakorttia ei hyväksytä. Ensimmäisessä rajan jälkeisessä kaupungissa Suwalkissa kävimme myös kaupassa täydentämässä jääkaappia ja halpaa oli. Pari kassillista ruokaa n. 20 eurolla. Ja siinä hinnassa oli jo muutama olutpakettikin mukana!

Samoin päätimme lounastaa ostoskeskuksessa, jotta jaksaisimme ajella iltaan saakka pysähtymätttä, ja pääsisimme mahdollisimman syvälle Puolaan ajopäivän aikana. Mukavan kokoinen Take Away-annos, jossa oli puolikas grillattu kana, tuhdisti salaattia ja ranskalaisia perunoita maksoi alle 3,5 euroa hengeltä, joten siltäkin osin ruokailu sujui varsin edullisissa merkeissä. Herkulliset kana-annokset nautittuamme sukelsimme takaisin liikennevirtaan ja aloitimme matkan teon kohti Bialystokia ja Varsovaa.

Tie rajalta Bialystokiin on puolalaiseksi maantieksi vähintäänkin hyvässä iskussa ja paikoitellen jopa loistavassa kotimaista paremmassa kunnossa. Bialystokin kaupungin kohdalla oli lyhyt pätkä tietöitä, mutta nopeasti pääsimme hyväkuntoiselle Varsovaan johtavalle tielle, joka välillä kulki kaksi- ja paikoitellen jopa nelikaistaisena moottoritienä läpi puolalaisen maaseudun.

Lukuisten tiekuolinmuistomerkkien, haikaroiden, peltohiiriä metsästävien haukkojen ja muutamien rekkakuskeja vartoilevien ilotyttöjen lisäksi saatoimme nauttia iltaa kohti tummuvasta maalaismaisemasta, joka onneksi ei lievistä sade-ennusteista huolimatta pudottanut vettä ihan lyhyttä pätkää lukuunottamatta. Itse asiassa sää alkoi iltaa kohti ja Varsovaa lähestyttäessa paranemaan ja leirintäalueelle puoli kymmenen aikaan saavuttaessa lämpötila oli vielä lähes 23 astetta pimeydestä huolimatta.

Hieman ennen Varsovaa jouduimme yllätykseksemme uskomattomaan ruuhkaan. Monikaistainen moottoritie täyttyi kohti keskustaa ajavista autoista ja vaikka navigaattori ohjasi meidät isolta baanalta pois n. 20 kilometriä ennen Varsovan keskustaa, jouduimme hämmästelemään noin tunnin verran sitä, kuinka jonot matelivat muutaman kilometrin tuntinopeudella läpi metsien ja mantujen keskellä lähes ei mitään. Liekö kyseessä ollut viikonlopun paluuliikenne maalta miljoonakaupunkiin vai joku muu syys, kuten esim. jokin tapahtuma, mutta hitaaksi matkateko hetkeksi meni? Vastalahjana saimme hämmästellä auton ikkunoista tienvarsien hautausmaiden kynttilämeriä, jotka loimottivat silmänkantamattomiin upeasti pimenevässä illassa katolilaisten muistaessa kuolleita omaisiaan. Lieneekä sunnuntaina ollut joku vainajien muistopäivä, joka sai varsovalaiset liikkeelle?

Wok-lertsu, jonka koordinaatit tallensin Liettuasta lähtiessäni navigaattoriin sijaitsee Varsovan esikaupunkialueella noin puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Yön hinnaksi neljältä aikuiselta, kahdelta koiralta ja sähkömaksu mukana tuli noin 28 euroa, joten hintataso on miltei kolminkertainen verrattuna edellisyön 10 euron paikkaan. Tosin nyt vessat ja suihkut ovat hyvää kansainvälistä tasoa ja muutenkin alue on ns. "oikea leirintäalue".

Nyt sitten vaan iltapalaa ja nukkumaan. Huomenna olisi vajaat 400 kilometriä etelä-Puolaan ajettavana, jotta pääsemme tutustelemaan ihmisen julmuuden muistomerkkiin Auschwitz-Birkenaussa.