Bütte palaa Baltiaan

Pärnu, Viro. Aurinko paistaa ja hellettä. Lämpötila 27 astetta. Lomafiilis 122%

Tätä kirjoitellessa ollaan vietetty muutama raju matkantekopäivä. Tsekeissä Cesky Crumlovissa päätimme seuraavien päivien sääennusteita katsellessa aloittaa tehokkaan siirtymisen kohti Baltiaa. Sääennusteiden mukaan keski-Euroopassa sää oli muuttumassa sateisemmaksi ja Puolasta pohjoiseen taas oli luvassa helteitä ja yli 26 asteen lämpötiloja. Niinpä sunnuntaista alkaen aloitimme hurjat siirtymätaipaleet kohti Baltiaa, jossa vielä ehtisimme nauttia muutaman päivän ajan kuumista keleistä ennen laivamatkaa koti-Suomeen.

Sunnuntaina ajelimme Tsekkien läpi Prahan seudun ohittaen ja navigaattoriin oli asetettuna Puolan puolelta Jelenia Gora-kaupungista löytyvä leirintäalue. Ehdimmekin mukavasti muutaman shoppailupysähdyksen voimin ajella ennen pimeäntuloa Puolan puolelle läpi pienten vuoristokaupunkien ja kylien. Hieman on päässyt käymään niin, että sinänsä komeat vuoristomaisemat, joita tuolta Tsekin ja Puolan rajaseudulta löytyy, eivät enää tunnukaan ihan niin upeilta, kun on päässyt ihailemaan Slovenian, Itävallan ja Saksan Alppien maisemia. Mutta kyllä ne kaikki vuoristotonäkymät Limingan lakeudet taitavat silti vaihtelevuudessaan voittaa ;)

Jelenia Gorassa nukuimme pikaiset yöunet ja maanantaina ennen kello kymmentä starttasimme kohti Puolan pääkaupunkia Varsovaa. Kartalta katsottuna lyhin reitti olisi ollut aivan muu, kuin minkä navi-ohjelma valitsi, mutta kun kyseessä on Puolan kaltainen maantiehelvetti, päätimme luottaa navigaattorin suosituksiin ja ajelimme Katowicen kautta jo parin viikon takaiselle tutulle reitille Varsovaan. Illan pimeydessä saavuimme Wok-leirintäalueelle, missä jälleen pikaisten suihkujen, ruokailun ja iltaoluiden jälkeen asetuimme yöpuulle.

Tiistaina päätimme kokeilla kunnon siirtymätaivalta ja asetimme päivän tavoitteeksi niinkin hurjan siirtymän, kuin 894 kilometrin matkan Varsovan campingiltä Viroon. Parin ruokailu- ja shoppailupysähdyksen ja yhden tankkauksen voimin tuo tavoite toteutuikin, mutta hieman alkoi kuulemma jo kyytiläisiä tympimään kolmentoista tunnin ajourakka läpi tärisyttävien teiden. Täytyy myöntää, että jonkin verran alkoi itselläkin häntäluuta kolottamaan viimeisten ajotuntien aikana, mutta ennen pimeän laskeutumista kirjauduimme sisään meille entuudestaan tuttuun Lepanina-hotellin leirintään heti Viron puolella Latvian rajan ylitettyämme. Yllätykseksemme tuolla suoraan rannalle olevalla leirintäpaikalla ei ollut ketään muita karavaanareita lisäksemme, mutta syykin selvisi seuraavana aamuna.

Lepanina, johon olemme kovasti tykästyneet aiempien reissujemme aikana, kärsii nykyään valitettavasti samasta vaivasta, mikä näköjään vaivaa kasvavassa määrin yhä useampaa Virolaista rantapaikkaa. Itämeren huonosta kunnosta johtuen rannat peittyvät mätänevän leväkasvuston mössöön, joka varsin luotaantyöntävän tuoksuisena ei kyllä houkuttele viihtymään noilla rannoilla. Kävimme kuitenkin Jaanan ja koirie kanssa aamu-uinnilla kauempana lertsusta, mutta näkymä ja haju ei todellakaan houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Niinpä päätimme yön nukuttuamme vaihtaa paikkaa ja siirryimme reilun 40 kilometrin matkan Pärnuun, Konsen lertsulle. Täällä ei ole puhettakaan rauhasta tai yksinäisistä rannoista, mutta toisia suomalaisia kyllä sitten taas riittää senkin edestä. Toisaalta eipä tuolla matkan aiemmissa yöpymiskohteissa ole oikeastaan paria poikkeusta lukuunottamatta muihin maanveljiin törmäilty, joten eiköhän tässä tämäkin käy mukavasta vaihtelusta :)

Joonas ja Anuliina lähtivätkin jo tutustumaan polkupyörillä Pärnun kaupunkiin. Jaanan kanssa nautiskelemme markiisin alla kylmiä juomia ja keräämme ajatuksia menneistä parista viikosta. Paljon on reissussa taas tullut näettyä ja koettua. Menee varmasti oma aikansa, ennen kuin kokemansa osaa käsitellä ja asiat sisäistää. Kuusituhatta kilometriä tuli jo täyteen Pärnua lähestyttäessä ja ennen kuin kotipihalla ollaan, alkaa mittarissa olemaan jo liki 7000 kilomerillä lisääntynyt lukema verrattuna kolmen viikon takaiseen.