Bütte buksuttaa baanalle

Hampurin seutu, Saksa. Kesää pukkaa. Lämpötila 21 astetta. Lomafiilis 96%

Keskiviikkona heräilimme Heinolasta erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Auton molemmissa päissä totesimme onneksi nukkuma-alustojen eli auton patjojen sopivan loistavasti koisimiseen. Taitaa muuten tulla kohta kotona patjan vaihto eteen, sillä sen verran makeasti ja paremmin tuntuu uni maittavan asuntoauton pankolla verrattuna omaan kotipetiin.

Maistuvan voileipäaamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä, missä Leilan toivomuksesta olimme sopineet ennen laivalle menoa treffit Itäkeskukseen hänen Helsingissä asuvan tyttärensä kanssa. Vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen sujuttelimme Büten parkkiin Itäkeskuksen kylkeen, missä Heikki ja Leila kävivät lounaalla Lauran kanssa sillä välillä, kun me Jaanan kanssa lepäilimme asuntoautolla kevyestä noutolounaasta nautiskellen. Matkalle Itäkeskukseen pysähdyimme pikaisesti tankkaamaan Büten tankin täyteen dieseliä, sillä ainakin netistä bongattujen etukäteistietojen mukaan olivaikuttanut siltä, että polttoaine olisi Saksassa jopa hieman Suomea kalliimpaa. Niinpä täytimme tankin piripintaan, jotta seuraava tankkaus olisi kotimaata kalliimmalla hinnalla aikaisintaan jossain keski-Saksassa.

Finnmaid-aluksen lähtöaika kohti Travemündeä oli aikataulun mukaan klo 17.30. Ennakkotietojen mukaan check-in avattaisiin kolmea tuntia aiemmin, joten  päätimme ajella hyvissä ajoin satamaan. Niinpä kurvailimme tunnelia pitkin merenlahden alta Vuosaaren satamaan jo hieman ennen puolta kolmea, missä pääsimme ajamaan saman tien jonottamatta lipuntarkastuksen läpi. Matkaliput ja passit tarkastettuaan Finnlines ohjasi meidät sisemmälle satamaan odottamaan laivaan pääsyä. Edellämme isompien autojen kaistalle oli ainoastaan yksi nelivetoinen hollantilainen asuntoauto ja muutenkin satamassa tuntui olevan harvinaisen vähän laivaan menijöitä. Pääosa kanssamatkustajistamme tuntui olevan muutenkin itänaapureitamme eli viereiset kaistat olivat käytännössä täynnä toinen toistaan upeampia Venäjän kilvissä olevia kaupunkimaastureita ja muita vöyreitä farmariautoja Audin ja muiden saksalaismerkkien logoilla varustettuna.

Lyhyen noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme ajamaan sisään laivaan, missä keräsimme reput selkään ja suuntasimme hyttiä etsimään. Sitä ennen kytkimme Büten tietysti laivan sähköverkkoon, jotta jääkaapissa olevat eväät pysyisivät syötävinä laivamatkan ajan. Olipa muuten helppoa liikkua aluksella ilman koiria, joten siirtyminen autokannelta hyttiin oli suorastaan lastenleikkiä verrattuna edellisvuosien reissuihin. Hyttiin päästyämme nostimme esille viimeisen edellisvuoden reissulla hankitun saksalaisen kuohuviinipullon ja kilistelimme juhlavasti matkan alkamisen kunniaksi.

Laivan liikkeelle lähtöä odotellessa päätimme lähteä koko porukka kylpemään laivan saunaan. Finnlinesin aluksilla sauna kuuluu matkan hintaan, joten ajattelimme käyttää lipun hintaan kuuluvia palveluita kerrankin koko rahan edestä. Niinpä nappasimme hytistä pyyhkeet matkaan ja lompsimme laivan ravintolasta ostettujen oluiden kanssa saunaosastolle. Finnlinesin oluen hinta ei oikeastaan tunnu kovinkaan pahalta, sillä eipä 2,60 eurolla kotimaan kamaralla saa kyllä missään ravintolassa kaljaa kouraan, mutta täällä se onnistuu kivutta ja ihan fiksuissa olosuhteissa. Saunaan päästyämme meillä kävi vielä niin loistava tuuri, että ilmeisesti muutenkin vähäisten matkustajamäärien takia saimme olla saunaosastolla aivan keskenämme kenenkään muun häiritsemättä. Naisille ja miehille on laivalla luonnollisti omat saunaosastot, joten ihan neljästään emme silti päässet kylpemisestä nauttimaan, vaan Heikin kanssa olimme miesten puolella Leilan ja Jaanan polskiessa seinän takana.

Olipa aika mellevää istuskella porealtaassa olut kourassa samalla kun laiva nytkähti liikkeelle ulos satamasta. Hetken päästä ikkunassa alkoivat vilisemään Helsingin ulkosaariston maisemat, joita ihastellessa annoimme porealtaan vesisuihkujen hieroa vielä hieman työstä jännittyneitä lihaksiamme. On tämä laivamatkailu rentouttava tapa kulkea kohti Saksaa ja voittaa ajamisen esimerkiksi Ruotsin kautta todellakin kuusi-nolla.

Aikamme saunottuamme päätimme lähteä jäähdyttelyoluiden kautta takaisin hyttiin valmistautumaan päivällistä varten. Heikki ja Leila tosin totesivat tuossa vaiheessa kolme ruokalajin lounaan jäljiltä, etteivät he enää tarvitsisi tälle lllalle kovin raskasta ateriaa, joten päätimme mennä Jaanan kanssa kahdestaan nauttimaan Finnlinesin herkullisten noutopöytien antimista. Kello seitsemän aikaan jätimme Heikin ja Leilan istuskelemaan laivan baariin ja syöksyimme seisovien pöytien tarjonnan kimppuun. Täytyy taas rehellisesti todeta, että sen seitsemän sorttisten herkullisten ruokien jälkeen ei todellakaan ollut enää nälkä. Alkuruokien, pääruokien ja jälkiruokien valikoima oli jälleen todellakin riittävä ja ihan kaikkea ei edes pystynyt maistamaan, vaikka mieli olisi tehnyt. :)

Illalla hieman ruokailusta toivuttuamme intouduimme avaamaan hytissä Virun Valgea-pullon. Eestiläisen erittäin kirkkaan ja kuivan voimajuoman intouttamina jammailimme neljän hengen tiivissä hyttidiscossa läppäriltä mukavaa musiikkia ja laskeuduimme pienen matkaanlähtöjännityksen tunnelmista mukavaan ja rentouttavaan lomafiilikseen. Välillä kävimme laivan ravintolassa katselemassa ohi lipuvaa Itämerta, mutta tarjoilun loputtua palasimme takaisin omaan discoteekkiin.

Hiemanhan tuo keskiviikon lomaanlaskeutimisriitin jälkimaininki meinaa päätä nyt jomottaa, mutta onneksi kyseessä ei ole mitään sellaista, mitä pienellö levolla ja buranalla ei voisi korjata. Lepäämiseen täällä laivalla on todellakin hyvät mahdollisuudet, sillä saunomisen ja syömisen lisäksi täällä ei juurikaan ole muuta järkevää tekemistä, mutta mitäpä muuta sitä pieni ihminen muutenkaan tällä hetkellä kaipaisi?

Torstaipäivä laivalla kuluikin levähdellen, kirjaa lukien, televisiota katsellen ja saunassa käyden. Meillä miehillä saunomisesta ei tosin oikein tullut mitään, kun venytimme saunaan menoa liian pitkään, joten sinne päästyämme saimme tyytyä ainoastaan suihkussa käyntiin, koska kiuas oli jo ehtinyt jäähtyä sellaiseksi pieneksi henkäykseksi satamaan tulon jo lähestyessä horisontissa. Välillä kävimme tietysti nauttimassa laivan seisovan pöydän antimista, jotta nälkäkään ei pääsisi yllättämään kesken mukavan matkanteon.

Nyt tätä matkapäiväkirjapäivitystä kirjoitellessa olemme siis jo turvallisesti ja tukevasti Saksassa keski-Euroopan mantereella. Laivan saavuttua sateiseen ja hieman sumuun verhoutuneeseen Travemünden satamaan aikataulun mukaisesti, ajoimme Büten tuttua reittiä lähimmälle kohti etelää johtavalle moottoritielle ja annoimme rampan kalkattaa. Moottoritiellä Lyypekistä Hampuriin oli melkoisesti työmaita, joten matkanteko ei ollut kovin vauhdikasta pimenevässä ja sateisessa illassa. Onneksi meillä ei ollut alkuperäisen suunnitelmankaan mukaan tarkoitus ajella ensimmäisenä iltana kovin pitkälle, joten pydähdyimme noin 60 kilometrin ajon jälkeen eräälle Rastplatzille muiden matkalaisten ja rekkojen sekaan yötä viettämään. Pikaisesti kiehautettujan hernekeittojen jälkeen olimme helposti valmiita unten maille, jotta seuraavana päivänä jaksaisimme tuoreilla silmillä huristella kohti Baijeria ja etelää.

Nyt on siis kiivettävä Büten pankolle, laitettava silmät kiinni ja vaivuttava uneen. Kattoon ropisevan lämpimän kesäsateen rytmiin on onneksi helppo nukahtaa. Matka kohti Italiaa jatkuu suunnitellusti.

Reissu on aina hintansa väärti

Heinola, Suomi. Kelit lämpenee. Lämpötila 19 astetta. Lomafiilis 87%

Tiistaina koitti viimein se päivä, jolloin pitkään odotettu lähtö kohti Italiaa realisoitui. Viimeinen viikko oli kulunut tavaroita ja varusteita autoon nostellen ja viimeisiä työkiireitä pois hoidellen. Pientä lisäjännitystä matkaan loi tietysti iltapäivälehdistä luetut tuoreimmat uutiset, joiden mukaan pohjois-Italiaa oli ravistellut jälleen uusi maanjäristys pari viikkoa sitten tapahtuneen jälkirytinänä. Matkakumppaneillemme Heikille ja Leilalle se loi tietysti vähän lisäjännitystä reissuun lähtemiseen, mutta koitimme rauhoitella heitä kertomalla, että tarvittaessa voimme vielä kääntää keski-Euroopassa auton keulan moneen kertaan ja moneen muuhun suuntaan, jos tilanne Italiassa alkaa näyttämään oikeasti huolestuttavalta. Jaanan kanssa kun me emme oikein osaa kovasti noista maanjäristyksistä ja muista luonnonilmiöistä huolestua, kun niitä aina ja joka tapauksessa tapahtuu jossakin päin maailmaa ja jopa hyvin useasti joko juuri siellä mihin olemme menossa tai mistä olemme tulossa.

Matkalle lähteminen aiheuttaa aina ihmisissä pientä ylimääräistä jännitystä, jota jotkut ovelasti matkakuumeksikin hieman petollisesti kutsuvat. Niinpä nytkin huomasimme, että kimpsuja ja kampsuja kasaillessa ilmassa oli pientä olympiajuhlan tuntua, mutta onneksi viimeisten muutaman vuoden aikana lähteminen on tullut jo jonkinlaiseksi rutiiniksi ja siihen osaa jo suhtautua sopivanlaisella huumorilla. Hyvin taas kuitenkin muistui mieleen ajat muutama vuosi sitten, jolloin juuri minnekään ei tuntunut pääsemään lähtemään ilman, ettei vähintäänkin otettu muutamaa kiivasta sananvaihtoa ja toisinaan kommentointi äityi melkoisen kuumaksikin. Mutta yhtä kaikki aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kulkuneuvo on saatu liikeelle kohti päämäärää, on lähtöstressikin joka kerta lauennut, ja elämä on alkanut tuntumaan taas entistä valoisammalta ja matkanteko mukavalta.

Lähtöä edeltävien viimeisten kahden viikon aikana Bütteen asennettiin vielä eteen uudet renkaat. Etukumeiksi auto sai siis upouudet Hankookin 215/70/15 R C-sarjan renkaat, joilla matkanteko ainakin nyt muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen tuntuu entistä hiljaisemmalta ja mukavammalta. Pienen ylimääräisen huolen lähtöpäivälle aiheutti myös etulasiin tullut kiveniskemä, jonka jouduin käymään korjauttamassa vielä tiistaina iltapäivällä ennen varsinaista starttia. Onneksi paikallinen Novus-korjaaja otti Büten lasin työnalle pienellä varoitusajalla, joten pääsimme lähtemään reissuun alkuperäisen suunnitelman mukaisesti viiden maissa iltapäivällä. Lasissa ollut pikku nörhönen korjautui puolessa tunnissa käytännössä huomaamattomaksi ja vakuutusyhtiökin maksoi operaation kokonaan ilman omasvastuita mielellään, koska integroidun auton tuulilasin vaihto tulisi sille ymmärrettävästi huomattavasti kalliimmaksi, jos lasi menisi iskemästä johtuvasta syystä vaihtoon.

Büten vessan magneettiventtiili tuli myös puhdistettua kuluneella viikolla, joten nyt kelpaa huuhdella tienpäällä tavarat pöntöstä alas, kun vettäkin tulee jälleen entiseen malliin kunnolla. Vedentulo vessanpönttöön oli nimittäin vähitellen alkanut vähenemään, eikä ihmekään, koska melkoinen määrä töhnää piti magneettiventtiilistä poistaa, jotta huuhtelusysteemi alkoi toimimaan alkuperäisellä tarkoitetulla tavalla. Magneettiventtiilin jumittanut mönjä aiheutti ilmeisesti myös akun nopeaa tyhjentymistä, joten päätin käydä vielä muutama päivä ennen reissuunlähtöä koeponnistamassa akun kunnon. Takuunalaisen akun kapasiteetti oli kuitenkin uutta vastaavalla tavalla, joten lopulta päädyin asennuttamaan toisen samanlaisen akun rinnalle, joten nyt luulisi virran riittävän huoletta vaikka vähän pidemmässäkin puskaparkkisessiossa.

Nappasimme Heikin ja Leilan kyytiin Limingasta matkan varrelta ja pienen pakkaamisen jälkeen suuntasimme Büten keulan kohti etelää. Kun olimme löytäneet sopivat paikat myös matkakumppaneidemme tavaroille ja kun kaikki tarpeellinen polkupyöriä myöten tuntui olevan kyydissa mukana, olimme valmiita reissuun. Bütte Spaghetti Tour lähti vihdoinkin rullaamaan liikkeelle. Navigaattoriin laitoin heti osoitteeksi Vuosaaren sataman, missä meillä pitäisi olla aikataulujen mukaan keskiviikkona iltapäivällä, jotta pääsemme ajelemaan sisään Finnmaid-alukseen, joka tulisi kuljettamaan meidät Travemündeen Saksaan.

Itse matkasta läpi kotimaan ei juuri viitsi sen kummempia kirjoitella. Jos rehellisiä ollaan, niin tylsin osuus näissä ulkomaan karavaanireissuissa on aina siirtymäosuudet Oulun seudulta etelään. Moneen kertaan edestakaisin sahatut maisemat eivät juurikaan mielessä hoosiannaa huudata, mutta yritimme kyllä nautiskella silti kaikin aistisoluin ilta-auringon punertavassa sävyssä kylpevistä järvimaisemista keski-Suomea halkoessamme. Kauniilta se kotimaakin toki näyttää näin vasta kesän vihreyteen puhjenneena, mutta kun edessäpäin on tiedossa hieman erilaisia alppi- välimerellisiä maisemia, niin emme jääneet näitä tutumpia näkymiä sen enempää hehkuttelemaan. Heikki ja Leila totesivat autoon istahtaessa positiivisesti yllättyneinä, että maisemien katselu tällaisesta integroidusta asuntoautosta on melkoisen mellevää, kun etusektorissa riittää panoraamaalasia, joka mahdollistaa ympäristön ja näkymien katselun aivan eri tavalla kuin alkovi- tai puoli-integroidun auton kyydissä istuttaessa.

Kirjoittelen tätä varsinaisen matkan ensimmäistä blogipäivitystä Heinolan ABC-aseman pihasta, missä päätimme tiistai-iltana löysätä jalan kaasupolkimelta ja pysähdyimme lepäilemään yön yli. Karavaani on nyt kuitenkin saatu liikkeelle ja edessä odottaa toivottavasti paljon erilaisia mukavia kokemuksia ja uusia upeita maisemia. Pysykää linjoilla, lisää raporttia seuraa pikapuoliin, jos ja kun nettiyhteydet Itämereltä pelaavat edes jollakin siedettävällä tavalla.

Matkakoti lomakuntoon

Oulu/Kokkola, Suomi. Kesää pukkaa. Lämpötila 14 astetta. Lomafiilis 77%

Viimeiset lumikinokset sulivat keskiviikkona pihalta varjon puolelta, joten vähitellen voi alkaa vihdoinkin virittäytymään oikeasti kesätunnelmiin. Elohopea kipusi tänään auringossa jo yli 20 asteen, joten talvitamineet voi myös nyt kantaa vintille. Enää muutama päivä töitä ennen kesäloman alkua ja sitten pääsemme vaihtamaan maisemaa muutamaksi viikoksi.

Maanantaina kävimme Jaanan kanssa ajelemassa mutkan Kokkolassa. Itseasiassa lähdimme reissuun jo sunnuntai-iltana ja vietimme kesän ensimmäisen karavaanariyön tien päällä asuntoautossa Kalajoella. Sen verran yöllä oli vielä vilpoisaa, että autoa oli pakko lämmittää pikku puhalluksella. Vaan kylläpä oli mukava nukkua Büten takapankolla. Jotenkin tuntuu taas talven jäljiltä, että uni asuntoautossa on syvempää ja aamulla herätessään on levänneempi kuin kotisängystä konsanaan herätessä.

Aamulla heräiltyämme ajelimme loput 60 kilometriä Kokkolaan ja löysimme uuden tablettinavigaattorin opastamana Caravanlandian toimipisteen helposti. Odottelimme pihalla muutaman minuutin, kun Caravanlandian huoltomiehet suorittivat meitä ennen saapuneen Bürstnerin omistajan autoon ikkunaluukkujen kampanjakorjauksen. Caravanservicen Juha Tavilehto kertoi, että Bürstnerin tehtaan kampanjaan liittyen heillä on käynyt viime aikoina lähes virtanaan kyseisen merkin autoja ikkunaluukkujen korjauksilla. Korjaushan on auton omistajajille ilmainen ja osoittaa mielestäni valmistajalta kiitettävää jälkihuoltovastuuta, kun he korjaavat veloituksetta jopa yli 10 vuotta vanhoista ajonauvoista mahdollisen vikapaikan, vaikka mitään varsinaista ongelmaa ei autossa vielä olisikaan.

Caravanlandian huoltomiehet ottivat automme seuraavaksi työn alle ja katsoimme yhdessä ilmastointilaitteelle paikan auton katolle. Ilmalämpöpumppu asennetaan asuntoautoihin yleisimmin kattoikkunan tilalle, joten yhdessä päätimme, että keskimmäinen keittiön kohdalla oleva ikkuna saa luovuttaa paikkansa uudelle vekottimelle. Hiemanhan auton sisätila tietysti laitteen takia pimenee, mutta kun aivan vieressä on toinen suuri kattoikkuna, joka jää entiselleen, niin eipä tuo ikkunan poisto suurestikaan sisustaa todellisuudessa pimennä.

Pientä jännitystä aiheutti myös ilmastointilaitteen sisäkotelon korkeus katosta alaspäin, mutta onneksi Bürstner on mitoittanut vessan ja keittiökaappien ovet sen verran sopivasti, että molemmat mahtuvat aukeamaan kivuttomasti, vaikka ilmastointilaitteen sisäkotelo puhallusaukkoineen tuleekin muutaman sentin katosta alaspäin. Samoin katolla oleva keittiökomeron ilmanvaihtoputken hattu oli aika ahtaassa paikassa uutta laitetta asennettaessa, mutta lopulta ilmastointivärkki näytti istuvan sinne kuitenkin mukavasti.

Kun olimme sopineet ja mittoneet Telairille sopivan paikan, kiipesi Caravanlandian asentaja Mikael Salmela Büten katolle ja vanha kattoikkuna sai kyytiä. Ikkunan tiivistyksessä käytetty musta mönjä, joka lienee jonkin sortin pikeä, teetti hieman töitä, koska se piti saada mahdollisimman tarkkaan pois, jotta ilmastointilaitteen oma tiivistysaine tulisi mahdollisimman tiiviisti laitteen ja auton katon väliin. Sähkötkin laitteelle saataisiin kuljetettua ilman ulospäin näkyviä vetoja vieressä olevan jää/pakastinkaapin kautta, joten asennuksestakin tulisi kaikin puolin siisti.

Jätimme huoltomiehet hommiin Telairin kimppuun ja päätimme käydä asennuksen aikana hieman kävelemässä ja ostoksilla sekä lounaalla läheisessä Prisma-marketissa. Teimme samalla pieniä hankintoja lähestyvää reissua ajatellen, mutta koko ajan piti muistuttaa itselle, että kauheasti ei kannattaisi autoon Suomesta tavaraa hankkia, koska kohta ollaan jo keski-eurooppalaisten huomattavasti edullisempien tavaravalikoimien äärellä.

Lounaan nautittuamme kävelimme takaisin Caravanlandiaan, missä ilmastoinnin asennus alkoikin olla noin neljän tunnin työn jälkeen valmis. Ensimmäisen koekäyttämisen jälkeen Mikael antoi minulle lyhyen käyttöopastuksen, sekä ojensi meille laitteen manuaalit ja kaukosäätimen. Onneksi ilmastointilaitteen mukana tuli myös suomenkielinen ohjekirja, vaikka toisaalta olisi kai sitä selvinnyt jopa pelkällä englanninkieliselläkin, varsinkin kun laitteen käyttö vaikuttaa hyvin yksikertaiselta. Melkoisen äänekkäältä tuo Telairin puhallus ainakin noin ensituntumalta kuulosti Silent-mallinimestä huolimatta, mutta tehoa tuntui ainakin piisaavan sekä lämmityksessä että jäähdytyksessä. Mutta kirjoittelen tuosta ilmalämpöpumpusta sitten lisää käyttökokemuksia, kunhan pääsemme testaamaan sitä todellisissa olosuhteissa Euroopan reissulla olotilaa jäähdytellessä. Sopiikin vaan toivoa, ettemme tarvitse lämmitystä Italian reissulla! :D

Sen verran täytyy kyllä vielä tuota Caravanlandian huollon Juha Tavilehtoa kehaista, että mies on kyllä ehdottomasti oikeassa paikassa ja ammatissa. Palveluasenne on kohdillaan, tietotaito näistä karavaanarivehkeistä suurta ja kokemusta riittää. Jo pari vuotta sitten, kun asentelin Avianoon peruutuskameraa, sain Juhalta kullanarvoisia, mutta ilmaisia neuvoja puhelimessa ja niiden avulla asennus sujuikin ilman kommelluksia. Tällä reissulla Juha Tavilehto suoritti Bütelle vuosittaisen Bürstnerin takuuohjelman mukaisen tiiviystarkastuksen sekä korjasi paikaltaan pois liikahtaneen likaveden poistoputken. Eipä muuten ollut kosteusongelmia missään Büten rekenteissa, vaikka Juha kävi auton läpi tarkasti kosteusmittarilla mitaten luukkuja, komeroita, takatallia ja pohjaa myöten.

Laitoin eilen tilaukseen uudet kesärenkaat Büten etuakselilla olevien jo melkoisen kuluneiden Continentalin Vanco Campereiden tilalle. Aikani eri merkkejä ja malleja vertailtuani päätin kokeilla Hankookin renkaita, joten ensi tiistaina Bütte saa keulalleen kaksi kappaletta Hankookin c-sarjan kesäkumeja. Olen kuullut ja lukenut aika monilta tuttavilta ja kanssakaravaanareilta positiivisia kommentteja juuri Hankookin renkaiden ajomukavuudesta ja hiljaisuudesta, joten toivottavasti valinta osui siltä osin kohdilleen.

Vielä pitäisi siis jaksaa raahautua töihin seitsemänä arkiaamuna. Mutta sitten alkaa loma ja matka kohti Italiaa. Kesä ja loma. Kesäloma. :)

Sweet home Vigevano!

Oulu, Suomi. Vilipakkaa keliä. Lämpötila 4 astetta. Lomafiilis 72%

Eipä oikein uskoisi, että muutaman viikon päästä ollaan kesäkuussa. Ulkona tuulee todella kylmästi ja vaakasuunnassa taivaalta vihmova räntä tuo mieleen enemmänkin syksyn kuin pitkällä olevan kevään.

Onneksi tosiasia on kuitenkin se, että noin kolmen viikon päästä pääsemme vääntämään Büten ratissa suunnaksi etelän ja siellä odottavat todennäköisesti paljon Suomea lämpimämmät kelit. Finnlines saa taas kuljettaa meidät halki Itämeren Travemündeen, josta suihkimme pitkin Saksan moottoriteitä kohti Itävaltaa, Sveitsiä ja kesän pääkohdettamme Italiaa.

Kevät on taas ollut melkoista haipakkaa sekä työelämässä että siviilissäkin, joten loma tulee juuri oikeaan sekä odotettuun paikkaan ja katkaisee mukavasti arjen tavalliset rutiinit. Vaikka Bütte on tänä vuonna saanut nauttia harvinaisen pitkästä talvilevosta, niin pientä reissuvalmistelua on tullut kuitenkin koko ajan ajoneuvon seisonnasta huolimatta tehtyä.

Asentelin viimeksi tänään Büten kaappiin tietoliikenneyhteyksien ylläpitoa varten Netwjorkin WLAN-tukiaseman, jonka avulla voimme toivottavasti kesän reissulla ja muutenkin jatkossa käyttää yhden mokkulan tarjoamaa nettiyhteyttä useammalla laitteella yhtäaikaa. Noita WLANin avulla toimivia laitteita kun alkaa olla jo useampia aina mukana reissussa, joten älypuhelimet, tabletit ja läppärit voivat nyt jakaa yhden ja saman nettiyhteyden, eikä jokaisessa tarvitse olla erillistä datapakettia. Ensikokeilujen perusteella systeemi vaikuttaa toimivan juuri siten kuin toivoinkin, mutta vasta Euroopassa ja tien päällähän se lopullinen totuus paljastuu, koska eri operaattorien kanssa on aina pientä säätämistä.

Edellisessä blogikirjoituksessani huhtikuun alussa oli vielä epävarmuus siitä, tulevatko TÜV-Nordin toimittamat C02-todistukset kelpaamaan Trafille. Nyt tuo soppa on onneksi omalta kohdaltani selvitetty ja rekisteriotteessa on merkittynä arvo, joka pudottaa vuotuisen maksun 485 eurosta huomattavasti kohtuullisempaan 195 euroon. Ihmeelliseltä tuntuu silti se, että jokaikisen asuntoauton omistajan on itse henkilökohtaisesti käytävä sama paperipeli läpi vaikka kyseessä olisi täysin samamlainen auto, kuin jollakin toisella, joka on jo arvot rekisteriotteeseen saanut. Lisäksi karavaanarien keskustelupalstoilla näkyy yhä ja uudestaan kertomuksia siitä kuinka joillakin asemilla TÜVin todistukset kelpaavat ja toisilla niitä ei millään hyväksytä. Kyllä olisi vielä paljon kirveellä töitä…?

Viikon päästä aion ajella Caravanlandiaan Kokkolaan asennuttamaan Büten katolle jäähdytyslaitteen. Tai ilmalämpöpumpustahan taitaa olla kyse. Tosin lämmittämiseen tuota laitetta emme ensisijaisesti tarvitse, koska talvikäyttö on meillä muutenkin melko vähäistä ja kaasulla sekä sähköpatruunallakin lämmittäessä olemme pärjänneet hyvin. Kirjoittelen sitten tuosta ilmastointilaitteen asennuksesta enemmän ensi viikolla, kunhan pääsemme Telair Silent -laitetta asentelemaan ja testaamaan. Caravanlandia julkaisi muuten keväällä asiakaslehden, jonka sivuilla pääsee myös tutustumaan meidän Büten kyytiläisten aikaisempiin tarinoihin ja kuviin. Lehden nettiversiota pääsee lukemaan täällä.

Tilasin pari viikkoa sitten myös Saksasta uuden lelun, jolla pystyy tarkastamaan kaasupulloista niiden sisältämän kaasun määrän. Sinänsä yksinkertainen ja helppokäyttöinen laite, jolla kaasupullon kylkeä pitkin liu'uttamalla voi tarkistaa pullossa olevan nestekaasun pinnan tason ja siten voi varmistua helpommin mukana olevien kaasupullojen täyttöasteesta. Olisi sitä varmasti pärjännyt ilmankin, mutta toisinaan on kyllä vähän harmittanut, kun on reissuun lähtiessä ollut lievää epävarmuutta siitä, kuinka paljon kaasua autossa olevissa pulloissa vielä on jäljellä. Selviäähän se ainakin pulloja hälskyttelemällä tai punnitsemalla, mutta kyllä se mittailu melkoisen paljon helpompaa moisen pikku vekottimen kanssa on. Kaasutason mittaria löytyy alle 30 eurolla kotiin tuotuna ainakin ebaystä.

Büttekin pääsi vihdoin käyttöön ja tien päälle pari päivää sitten ja kevään ensimmäinen työreissu Koillismaalle Taivalkosken maisemiin paljasti ainakin sen, että navigaattoriksi hankkimani Acerin Iconia Tab A100 toimii tuossa hommassa loistavasti ja navigoiminen suuren näytön avulla on suorastaan juhlavan helppoa. Isolle näytölle mahtuu mukavasti informaatiota ja esimerkiksi lähestyvät nopeusrajoitusten muutokset huomaa aivan eri tavalla isolta ruudulta kuin kännykän sinänsä hyvältä näytöltä tihrustaessa. Lisäksi jenkeistä tilaamani joutsenkaulakiinnitys pitää laitteen tukevasti ja turvallisesti oikeassa paikassa ilman, että se tulisi haitoksi näkyvyydelle. Kaikenkaikkiaan laite tuntuu vähintäänkin lupaavalta.

Viikolla tuli muuten puhelu kansainvälisen lähettifirman mieheltä, joka ilmoitti, että meille olisi tulossa kirjattu paketti. Aluksi ihmettelin mistä oli kyse, mutta kotona pakettia auki repiessä paljastui mukava ja odotettu lähetys. Tilasimme nimittäin reilu viikko sitten konserttiliput Italiasta, koska lomareittimme varrelle sattui kuin kohtalon ohjaamana erään pitkäaikaisen suosikkibändimme keikka. Eteläjenkkilän puuvillapelloilta rokkinsa alkuvoiman hakenut Lynyrd Skynyrd nimittäin on keikalla kesäkuun puolivälin tienoilla Milanon lähiseudulla Vigevanossa, joten päätimme viettää yhden lomailloista southern rockin merkeissä. Intoa ei tietenkään vähentänyt yhtään sekään, että samassa konsertissa esiintyy toinenkin nuoruuden suosikki Molly Hatchet, joten olisi ollut aika vaikeaa kieltäytyä moisesta mahdollisuudesta yhdessä ja samassa konsertissa. Lisämausteena tarjolla oli tietysti se pikatti yksityiskohta, että harvemmin sitä pääsee kunnon rokettirollia kuuntelemaan keskiaikaisen italialaisen kaupungin historiallisessa miljöössä. Joten onpahan taas jotakin speciaalia mitä odottaa! :D

Nyt pitää alkaa lopettelemaan turinointi tältä päivältä. Bütte pääsee onneksi taas tien päälle. Omalla bändilläni on nimittäin naapurikunnassa keikka, joten Büten eräs hyvä ominaisuus keikkabussina tulee taas tarpeeseen ja käyttöön. Joten kamat kyytiin ja soundchekin tekoon. Sweet home Vigevano!