Bütte buksuttaa baanalle

Hampurin seutu, Saksa. Kesää pukkaa. Lämpötila 21 astetta. Lomafiilis 96%

Keskiviikkona heräilimme Heinolasta erittäin hyvin nukutun yön jälkeen. Auton molemmissa päissä totesimme onneksi nukkuma-alustojen eli auton patjojen sopivan loistavasti koisimiseen. Taitaa muuten tulla kohta kotona patjan vaihto eteen, sillä sen verran makeasti ja paremmin tuntuu uni maittavan asuntoauton pankolla verrattuna omaan kotipetiin.

Maistuvan voileipäaamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä, missä Leilan toivomuksesta olimme sopineet ennen laivalle menoa treffit Itäkeskukseen hänen Helsingissä asuvan tyttärensä kanssa. Vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen sujuttelimme Büten parkkiin Itäkeskuksen kylkeen, missä Heikki ja Leila kävivät lounaalla Lauran kanssa sillä välillä, kun me Jaanan kanssa lepäilimme asuntoautolla kevyestä noutolounaasta nautiskellen. Matkalle Itäkeskukseen pysähdyimme pikaisesti tankkaamaan Büten tankin täyteen dieseliä, sillä ainakin netistä bongattujen etukäteistietojen mukaan olivaikuttanut siltä, että polttoaine olisi Saksassa jopa hieman Suomea kalliimpaa. Niinpä täytimme tankin piripintaan, jotta seuraava tankkaus olisi kotimaata kalliimmalla hinnalla aikaisintaan jossain keski-Saksassa.

Finnmaid-aluksen lähtöaika kohti Travemündeä oli aikataulun mukaan klo 17.30. Ennakkotietojen mukaan check-in avattaisiin kolmea tuntia aiemmin, joten  päätimme ajella hyvissä ajoin satamaan. Niinpä kurvailimme tunnelia pitkin merenlahden alta Vuosaaren satamaan jo hieman ennen puolta kolmea, missä pääsimme ajamaan saman tien jonottamatta lipuntarkastuksen läpi. Matkaliput ja passit tarkastettuaan Finnlines ohjasi meidät sisemmälle satamaan odottamaan laivaan pääsyä. Edellämme isompien autojen kaistalle oli ainoastaan yksi nelivetoinen hollantilainen asuntoauto ja muutenkin satamassa tuntui olevan harvinaisen vähän laivaan menijöitä. Pääosa kanssamatkustajistamme tuntui olevan muutenkin itänaapureitamme eli viereiset kaistat olivat käytännössä täynnä toinen toistaan upeampia Venäjän kilvissä olevia kaupunkimaastureita ja muita vöyreitä farmariautoja Audin ja muiden saksalaismerkkien logoilla varustettuna.

Lyhyen noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme ajamaan sisään laivaan, missä keräsimme reput selkään ja suuntasimme hyttiä etsimään. Sitä ennen kytkimme Büten tietysti laivan sähköverkkoon, jotta jääkaapissa olevat eväät pysyisivät syötävinä laivamatkan ajan. Olipa muuten helppoa liikkua aluksella ilman koiria, joten siirtyminen autokannelta hyttiin oli suorastaan lastenleikkiä verrattuna edellisvuosien reissuihin. Hyttiin päästyämme nostimme esille viimeisen edellisvuoden reissulla hankitun saksalaisen kuohuviinipullon ja kilistelimme juhlavasti matkan alkamisen kunniaksi.

Laivan liikkeelle lähtöä odotellessa päätimme lähteä koko porukka kylpemään laivan saunaan. Finnlinesin aluksilla sauna kuuluu matkan hintaan, joten ajattelimme käyttää lipun hintaan kuuluvia palveluita kerrankin koko rahan edestä. Niinpä nappasimme hytistä pyyhkeet matkaan ja lompsimme laivan ravintolasta ostettujen oluiden kanssa saunaosastolle. Finnlinesin oluen hinta ei oikeastaan tunnu kovinkaan pahalta, sillä eipä 2,60 eurolla kotimaan kamaralla saa kyllä missään ravintolassa kaljaa kouraan, mutta täällä se onnistuu kivutta ja ihan fiksuissa olosuhteissa. Saunaan päästyämme meillä kävi vielä niin loistava tuuri, että ilmeisesti muutenkin vähäisten matkustajamäärien takia saimme olla saunaosastolla aivan keskenämme kenenkään muun häiritsemättä. Naisille ja miehille on laivalla luonnollisti omat saunaosastot, joten ihan neljästään emme silti päässet kylpemisestä nauttimaan, vaan Heikin kanssa olimme miesten puolella Leilan ja Jaanan polskiessa seinän takana.

Olipa aika mellevää istuskella porealtaassa olut kourassa samalla kun laiva nytkähti liikkeelle ulos satamasta. Hetken päästä ikkunassa alkoivat vilisemään Helsingin ulkosaariston maisemat, joita ihastellessa annoimme porealtaan vesisuihkujen hieroa vielä hieman työstä jännittyneitä lihaksiamme. On tämä laivamatkailu rentouttava tapa kulkea kohti Saksaa ja voittaa ajamisen esimerkiksi Ruotsin kautta todellakin kuusi-nolla.

Aikamme saunottuamme päätimme lähteä jäähdyttelyoluiden kautta takaisin hyttiin valmistautumaan päivällistä varten. Heikki ja Leila tosin totesivat tuossa vaiheessa kolme ruokalajin lounaan jäljiltä, etteivät he enää tarvitsisi tälle lllalle kovin raskasta ateriaa, joten päätimme mennä Jaanan kanssa kahdestaan nauttimaan Finnlinesin herkullisten noutopöytien antimista. Kello seitsemän aikaan jätimme Heikin ja Leilan istuskelemaan laivan baariin ja syöksyimme seisovien pöytien tarjonnan kimppuun. Täytyy taas rehellisesti todeta, että sen seitsemän sorttisten herkullisten ruokien jälkeen ei todellakaan ollut enää nälkä. Alkuruokien, pääruokien ja jälkiruokien valikoima oli jälleen todellakin riittävä ja ihan kaikkea ei edes pystynyt maistamaan, vaikka mieli olisi tehnyt. :)

Illalla hieman ruokailusta toivuttuamme intouduimme avaamaan hytissä Virun Valgea-pullon. Eestiläisen erittäin kirkkaan ja kuivan voimajuoman intouttamina jammailimme neljän hengen tiivissä hyttidiscossa läppäriltä mukavaa musiikkia ja laskeuduimme pienen matkaanlähtöjännityksen tunnelmista mukavaan ja rentouttavaan lomafiilikseen. Välillä kävimme laivan ravintolassa katselemassa ohi lipuvaa Itämerta, mutta tarjoilun loputtua palasimme takaisin omaan discoteekkiin.

Hiemanhan tuo keskiviikon lomaanlaskeutimisriitin jälkimaininki meinaa päätä nyt jomottaa, mutta onneksi kyseessä ei ole mitään sellaista, mitä pienellö levolla ja buranalla ei voisi korjata. Lepäämiseen täällä laivalla on todellakin hyvät mahdollisuudet, sillä saunomisen ja syömisen lisäksi täällä ei juurikaan ole muuta järkevää tekemistä, mutta mitäpä muuta sitä pieni ihminen muutenkaan tällä hetkellä kaipaisi?

Torstaipäivä laivalla kuluikin levähdellen, kirjaa lukien, televisiota katsellen ja saunassa käyden. Meillä miehillä saunomisesta ei tosin oikein tullut mitään, kun venytimme saunaan menoa liian pitkään, joten sinne päästyämme saimme tyytyä ainoastaan suihkussa käyntiin, koska kiuas oli jo ehtinyt jäähtyä sellaiseksi pieneksi henkäykseksi satamaan tulon jo lähestyessä horisontissa. Välillä kävimme tietysti nauttimassa laivan seisovan pöydän antimista, jotta nälkäkään ei pääsisi yllättämään kesken mukavan matkanteon.

Nyt tätä matkapäiväkirjapäivitystä kirjoitellessa olemme siis jo turvallisesti ja tukevasti Saksassa keski-Euroopan mantereella. Laivan saavuttua sateiseen ja hieman sumuun verhoutuneeseen Travemünden satamaan aikataulun mukaisesti, ajoimme Büten tuttua reittiä lähimmälle kohti etelää johtavalle moottoritielle ja annoimme rampan kalkattaa. Moottoritiellä Lyypekistä Hampuriin oli melkoisesti työmaita, joten matkanteko ei ollut kovin vauhdikasta pimenevässä ja sateisessa illassa. Onneksi meillä ei ollut alkuperäisen suunnitelmankaan mukaan tarkoitus ajella ensimmäisenä iltana kovin pitkälle, joten pydähdyimme noin 60 kilometrin ajon jälkeen eräälle Rastplatzille muiden matkalaisten ja rekkojen sekaan yötä viettämään. Pikaisesti kiehautettujan hernekeittojen jälkeen olimme helposti valmiita unten maille, jotta seuraavana päivänä jaksaisimme tuoreilla silmillä huristella kohti Baijeria ja etelää.

Nyt on siis kiivettävä Büten pankolle, laitettava silmät kiinni ja vaivuttava uneen. Kattoon ropisevan lämpimän kesäsateen rytmiin on onneksi helppo nukahtaa. Matka kohti Italiaa jatkuu suunnitellusti.