Reissu on aina hintansa väärti

Heinola, Suomi. Kelit lämpenee. Lämpötila 19 astetta. Lomafiilis 87%

Tiistaina koitti viimein se päivä, jolloin pitkään odotettu lähtö kohti Italiaa realisoitui. Viimeinen viikko oli kulunut tavaroita ja varusteita autoon nostellen ja viimeisiä työkiireitä pois hoidellen. Pientä lisäjännitystä matkaan loi tietysti iltapäivälehdistä luetut tuoreimmat uutiset, joiden mukaan pohjois-Italiaa oli ravistellut jälleen uusi maanjäristys pari viikkoa sitten tapahtuneen jälkirytinänä. Matkakumppaneillemme Heikille ja Leilalle se loi tietysti vähän lisäjännitystä reissuun lähtemiseen, mutta koitimme rauhoitella heitä kertomalla, että tarvittaessa voimme vielä kääntää keski-Euroopassa auton keulan moneen kertaan ja moneen muuhun suuntaan, jos tilanne Italiassa alkaa näyttämään oikeasti huolestuttavalta. Jaanan kanssa kun me emme oikein osaa kovasti noista maanjäristyksistä ja muista luonnonilmiöistä huolestua, kun niitä aina ja joka tapauksessa tapahtuu jossakin päin maailmaa ja jopa hyvin useasti joko juuri siellä mihin olemme menossa tai mistä olemme tulossa.

Matkalle lähteminen aiheuttaa aina ihmisissä pientä ylimääräistä jännitystä, jota jotkut ovelasti matkakuumeksikin hieman petollisesti kutsuvat. Niinpä nytkin huomasimme, että kimpsuja ja kampsuja kasaillessa ilmassa oli pientä olympiajuhlan tuntua, mutta onneksi viimeisten muutaman vuoden aikana lähteminen on tullut jo jonkinlaiseksi rutiiniksi ja siihen osaa jo suhtautua sopivanlaisella huumorilla. Hyvin taas kuitenkin muistui mieleen ajat muutama vuosi sitten, jolloin juuri minnekään ei tuntunut pääsemään lähtemään ilman, ettei vähintäänkin otettu muutamaa kiivasta sananvaihtoa ja toisinaan kommentointi äityi melkoisen kuumaksikin. Mutta yhtä kaikki aina viimeistään siinä vaiheessa, kun kulkuneuvo on saatu liikeelle kohti päämäärää, on lähtöstressikin joka kerta lauennut, ja elämä on alkanut tuntumaan taas entistä valoisammalta ja matkanteko mukavalta.

Lähtöä edeltävien viimeisten kahden viikon aikana Bütteen asennettiin vielä eteen uudet renkaat. Etukumeiksi auto sai siis upouudet Hankookin 215/70/15 R C-sarjan renkaat, joilla matkanteko ainakin nyt muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen tuntuu entistä hiljaisemmalta ja mukavammalta. Pienen ylimääräisen huolen lähtöpäivälle aiheutti myös etulasiin tullut kiveniskemä, jonka jouduin käymään korjauttamassa vielä tiistaina iltapäivällä ennen varsinaista starttia. Onneksi paikallinen Novus-korjaaja otti Büten lasin työnalle pienellä varoitusajalla, joten pääsimme lähtemään reissuun alkuperäisen suunnitelman mukaisesti viiden maissa iltapäivällä. Lasissa ollut pikku nörhönen korjautui puolessa tunnissa käytännössä huomaamattomaksi ja vakuutusyhtiökin maksoi operaation kokonaan ilman omasvastuita mielellään, koska integroidun auton tuulilasin vaihto tulisi sille ymmärrettävästi huomattavasti kalliimmaksi, jos lasi menisi iskemästä johtuvasta syystä vaihtoon.

Büten vessan magneettiventtiili tuli myös puhdistettua kuluneella viikolla, joten nyt kelpaa huuhdella tienpäällä tavarat pöntöstä alas, kun vettäkin tulee jälleen entiseen malliin kunnolla. Vedentulo vessanpönttöön oli nimittäin vähitellen alkanut vähenemään, eikä ihmekään, koska melkoinen määrä töhnää piti magneettiventtiilistä poistaa, jotta huuhtelusysteemi alkoi toimimaan alkuperäisellä tarkoitetulla tavalla. Magneettiventtiilin jumittanut mönjä aiheutti ilmeisesti myös akun nopeaa tyhjentymistä, joten päätin käydä vielä muutama päivä ennen reissuunlähtöä koeponnistamassa akun kunnon. Takuunalaisen akun kapasiteetti oli kuitenkin uutta vastaavalla tavalla, joten lopulta päädyin asennuttamaan toisen samanlaisen akun rinnalle, joten nyt luulisi virran riittävän huoletta vaikka vähän pidemmässäkin puskaparkkisessiossa.

Nappasimme Heikin ja Leilan kyytiin Limingasta matkan varrelta ja pienen pakkaamisen jälkeen suuntasimme Büten keulan kohti etelää. Kun olimme löytäneet sopivat paikat myös matkakumppaneidemme tavaroille ja kun kaikki tarpeellinen polkupyöriä myöten tuntui olevan kyydissa mukana, olimme valmiita reissuun. Bütte Spaghetti Tour lähti vihdoinkin rullaamaan liikkeelle. Navigaattoriin laitoin heti osoitteeksi Vuosaaren sataman, missä meillä pitäisi olla aikataulujen mukaan keskiviikkona iltapäivällä, jotta pääsemme ajelemaan sisään Finnmaid-alukseen, joka tulisi kuljettamaan meidät Travemündeen Saksaan.

Itse matkasta läpi kotimaan ei juuri viitsi sen kummempia kirjoitella. Jos rehellisiä ollaan, niin tylsin osuus näissä ulkomaan karavaanireissuissa on aina siirtymäosuudet Oulun seudulta etelään. Moneen kertaan edestakaisin sahatut maisemat eivät juurikaan mielessä hoosiannaa huudata, mutta yritimme kyllä nautiskella silti kaikin aistisoluin ilta-auringon punertavassa sävyssä kylpevistä järvimaisemista keski-Suomea halkoessamme. Kauniilta se kotimaakin toki näyttää näin vasta kesän vihreyteen puhjenneena, mutta kun edessäpäin on tiedossa hieman erilaisia alppi- välimerellisiä maisemia, niin emme jääneet näitä tutumpia näkymiä sen enempää hehkuttelemaan. Heikki ja Leila totesivat autoon istahtaessa positiivisesti yllättyneinä, että maisemien katselu tällaisesta integroidusta asuntoautosta on melkoisen mellevää, kun etusektorissa riittää panoraamaalasia, joka mahdollistaa ympäristön ja näkymien katselun aivan eri tavalla kuin alkovi- tai puoli-integroidun auton kyydissä istuttaessa.

Kirjoittelen tätä varsinaisen matkan ensimmäistä blogipäivitystä Heinolan ABC-aseman pihasta, missä päätimme tiistai-iltana löysätä jalan kaasupolkimelta ja pysähdyimme lepäilemään yön yli. Karavaani on nyt kuitenkin saatu liikkeelle ja edessä odottaa toivottavasti paljon erilaisia mukavia kokemuksia ja uusia upeita maisemia. Pysykää linjoilla, lisää raporttia seuraa pikapuoliin, jos ja kun nettiyhteydet Itämereltä pelaavat edes jollakin siedettävällä tavalla.