Päästiinhän sitä loppujen lopuksi Kroatiaan ja vieläpä alta viikon vauhdikkaan matkustuksen jälkeen. Aamulla herättiin Unkarissa Komaromissa lähellä Slovakian rajaa ja puolen päivän aikaan startattiin vihdoinkin viimeiselle varville kohti Kroatiaa. Aamulla ennen lähtöä Jaana ja Ansku kävivät kokovartalohieronnassa Thermal Campingin Martan käsittelyssä ja raukean onnellisesta ilmeestä päätellen hoito oli hyvää ja rentouttavaa.
Jaana ehti ennen hierontaa käydä vielä kylpylän rikintuoksuisissa vesissä lillumassa ja kuulemme hyvää teki taas sekä mielelle että ruumiille. Itselleni riitti hyvin jo edellispäivän kuljailu kuumissa vesissä, sillä olo tuolla liki 40 asteisessa vedessä alkoi pidempään lilluessa muistuttamaan lähinnä keittokattilassa kiehumista.
Ajomatka Komaromista läpi pustan kohti Kroatiaa sujui sutjatkkaasti ja nopeasti pääsimme todella hyville teille posottamaan 130 km tuntinopeusrajoitusalueilla todella rennolla meiningillä. Panimme hyvää musaa soimaan stereoista ja nautimme maisemista ja matkanteosta. Lastutetulla moottorilla Bütte jaksaa nyt tarvittaessa taittaa matkaa vaikkapa juuri tuota 130 nopeutta vaikka pieneen ylämäkeen, mutta pääasiasssa pidimme matkanopeutena tuollaista reilua satasen vauhtia, jolloin kulutuskin pysyy kurissa.
Budapest ohitettiin sopivasti juuri ennen esikaupunkeja moottoriteitä huristellen ja kohta alkoi jo Balatonjärvi siintelemään horisontissa. Tosin paljoa emme järvestä sinänsä nähneet, vaikka pysähdyimmekin myöhäisellä lounastauolla Siofokin kaupungissa ja samalla täydensimme ruokavarastot täyteen Kroatiaa varten. Ehkäpä joku toinen reissu tulee eteen, jolloin voi keskittyä paremmin Balatonin nähtävyyksiin.
Balatonilta on vielä matkaa rajalle tovi, mutta hyviä moottoriteitä sekin taittui kuin huomaamatta. Rajalla unkarilaiset tullimiehet halusivat välttämättä kurkistaa auton takakonttiin, mutta kohtuulliset kalja- ja muut juomavarastot nähtyään tyytyivät näkemäänsä. Paperit tietysti kysyttiin rajakontrollissa ja hieman meinasi unkarilaisia rajapoliiseja huvittaa koiriemme EU-passit. Kysyivät vaan ikkunasta, että missäs ne koirat sitten on ja kun tullimies alkoi työntää naamaansa ikkunan lähelle, päätti Bitte päästää mukavan matalan varoitusmurinan. Eipä työnnellyt virkamies enää lärväänsä lähemmäs, vaan uskoi kerrasta, että tallessa ovat ja omistaan huolen taatusti pitävät!
Kroatiaan saavuttaessa päästiin sitten heti kokeilemaan sikäläisiä maksullisia moottoriteitä, joilla on sisäänajettaessa painonappisysteemi, josta saa kuitin, jonka avulla pääsee sitten maksamaan tieltä poistuttaessa ajomatkan kustannukset. Hyviä teitähän ne tuommoiset erillisellä rahalla kustannettavat maksulliset tiet ovat ja kyllä niillä kelpasi matkaa taittaa. Illan kähmässä ajelimme Zagrebin ohi kohti keskistä Kroatiaa, missä seuraavaksi etapiksi valitsemamme Plitvice sijaitsee. Mukavasti ennen pimeyden laskeutumista saavuimme Korana Campingiin, joka sijaitsee Plitvicen luonnonpuistoalueen vieressä vain 7 km puiston sisäänpääsypaikasta. Olimme melkoisen väsyneitä lertsulle saavuttuamme, joten pikaisen grillauksen jälkeen pistimme nukkumaan, jotta jaksaisimme aamulla heti lähteä tutustumaan paikkaan.
Joten hyvää yötä! Odotukset huomiselle päivälle ovat korkealla, koska niin monet ovat Plitviceä kehuneet käynnin arvoiseksi paikaksi.
Jaana ehti ennen hierontaa käydä vielä kylpylän rikintuoksuisissa vesissä lillumassa ja kuulemme hyvää teki taas sekä mielelle että ruumiille. Itselleni riitti hyvin jo edellispäivän kuljailu kuumissa vesissä, sillä olo tuolla liki 40 asteisessa vedessä alkoi pidempään lilluessa muistuttamaan lähinnä keittokattilassa kiehumista.
Ajomatka Komaromista läpi pustan kohti Kroatiaa sujui sutjatkkaasti ja nopeasti pääsimme todella hyville teille posottamaan 130 km tuntinopeusrajoitusalueilla todella rennolla meiningillä. Panimme hyvää musaa soimaan stereoista ja nautimme maisemista ja matkanteosta. Lastutetulla moottorilla Bütte jaksaa nyt tarvittaessa taittaa matkaa vaikkapa juuri tuota 130 nopeutta vaikka pieneen ylämäkeen, mutta pääasiasssa pidimme matkanopeutena tuollaista reilua satasen vauhtia, jolloin kulutuskin pysyy kurissa.
Budapest ohitettiin sopivasti juuri ennen esikaupunkeja moottoriteitä huristellen ja kohta alkoi jo Balatonjärvi siintelemään horisontissa. Tosin paljoa emme järvestä sinänsä nähneet, vaikka pysähdyimmekin myöhäisellä lounastauolla Siofokin kaupungissa ja samalla täydensimme ruokavarastot täyteen Kroatiaa varten. Ehkäpä joku toinen reissu tulee eteen, jolloin voi keskittyä paremmin Balatonin nähtävyyksiin.
Balatonilta on vielä matkaa rajalle tovi, mutta hyviä moottoriteitä sekin taittui kuin huomaamatta. Rajalla unkarilaiset tullimiehet halusivat välttämättä kurkistaa auton takakonttiin, mutta kohtuulliset kalja- ja muut juomavarastot nähtyään tyytyivät näkemäänsä. Paperit tietysti kysyttiin rajakontrollissa ja hieman meinasi unkarilaisia rajapoliiseja huvittaa koiriemme EU-passit. Kysyivät vaan ikkunasta, että missäs ne koirat sitten on ja kun tullimies alkoi työntää naamaansa ikkunan lähelle, päätti Bitte päästää mukavan matalan varoitusmurinan. Eipä työnnellyt virkamies enää lärväänsä lähemmäs, vaan uskoi kerrasta, että tallessa ovat ja omistaan huolen taatusti pitävät!
Kroatiaan saavuttaessa päästiin sitten heti kokeilemaan sikäläisiä maksullisia moottoriteitä, joilla on sisäänajettaessa painonappisysteemi, josta saa kuitin, jonka avulla pääsee sitten maksamaan tieltä poistuttaessa ajomatkan kustannukset. Hyviä teitähän ne tuommoiset erillisellä rahalla kustannettavat maksulliset tiet ovat ja kyllä niillä kelpasi matkaa taittaa. Illan kähmässä ajelimme Zagrebin ohi kohti keskistä Kroatiaa, missä seuraavaksi etapiksi valitsemamme Plitvice sijaitsee. Mukavasti ennen pimeyden laskeutumista saavuimme Korana Campingiin, joka sijaitsee Plitvicen luonnonpuistoalueen vieressä vain 7 km puiston sisäänpääsypaikasta. Olimme melkoisen väsyneitä lertsulle saavuttuamme, joten pikaisen grillauksen jälkeen pistimme nukkumaan, jotta jaksaisimme aamulla heti lähteä tutustumaan paikkaan.
Joten hyvää yötä! Odotukset huomiselle päivälle ovat korkealla, koska niin monet ovat Plitviceä kehuneet käynnin arvoiseksi paikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti