Bütte kurvaa kotiin

Oulu, Suomi. Pilvipouta. Lämpötila 22 astetta. Lomafiilis 100%

Perjantaina heräilimme Pärnusta kahdeksan maissa ja kasailimme leirin kokoon ennen kymmentä, jotta ehtisimme käydä vielä viimeisillä edullisemmilla ostoksilla pärnulaisissa suurissa marketeissa ennen paluuta Suomen totutusti korkeampaan hintatasoon. Lautta starttasi Tallinnasta vasta kello 17, joten aikaa jäi vielä käydä myös tekemässä viime hankinnat Tallinnan satamasta ennen laivaan ajamista. Jotain pientä, kuten lippiksiä, yhdet kristallilasit ja karamelliä tarttuikin vielä mukaan, mutta kyllä Büten tavaratilat alkoivatkin olla aika täynnä matkan tässä vaiheessa.

Lauttamatka sujui muuten totutusti kotimaahan palaavia kalja- ja lonkerokoreja kanniskelevien matkailijoiden touhuja seuratessa, mutta hieman hikeä ja jännitystä aiheutti Eckerölinen tekemä muutos käytäntöihinsä. Olimme nimittäin juuri ehtineet laivan ravintolaan ja asettuneet ruokien kanssa pöytään, kun henkilökunta kuulutti Büten rekisterinumeroa ja kehotti ottamaan yhteyttä laivan infoon. Ihmeissäni meninkin paikalle ja sain yllätyksekseni kuulla, että autokannen henkikökunta oli havainnut sen, että autossamme on sisällä koira, ja että se ei siellä matkan aikana saisi olla.

Olin tietysti ihmeissäni, koska nimenomaan olimme valinneet kyseisen laivan ja yhtiön sen takia, että koirat saisivat lyhyen laiva-matkan ajan olla sisällä autossa, eikä niiden kanssa tarvitsisi lähteä konkoilemaan laivan ruuhkaisille käytäville ja portaikkoihin. Meille nimenomaan luvattiin koirien saavan olla sisällä autossa, eikä niille koetusti isossa asuntoautossa juomamahdollisuuksineen ole ollut koskaan aiemmin mitään ongelmaa, eikä näin ollut kolme viikkoa aiemmin mennessäkään, jolloin oli vähintään perjantain kaltainen lämpötila. Selvisiväthän ne usean päivän oleskelusta 36 asteisessa Kroatiassa, kunhan vain vettä oli riittävästi tarjolla, mikseivät siis kymmentä astetta kylmemmästä kolmituntisesta matkalla kotimaahan?

Onneksi Eckeröline sentään tarjosi veloituksetta meille hytin, mihin saimme talutella koirat matkan ajaksi. Tosin koirien hytissä oleminen vaati sitä, että meidän itsemme oli myös oltava paikalla, sillä fiksuina otuksina koiramme kyllä olisivat osanneet avata hytin oven, jos emme olisi paikalle jääneet. Samoin saimme hyvityksesi toiset ruoka-annokset niiden tilalle, jotka jouduimme nauttimaan jäähtyneinä sen jälkeen, kun toiset olivat syöneet ja toiset jääneet hyttiin vahtimaan koiria. Eli aikamoinen tarpeeton ja tyhjänpäiväinen show, mutta ilmeisesti laivayhtiön mielestä välttämätön, koska olivat käytäntöjään kesken kaiken muuttaneet? Liekö jollain kuollut lemmikki kesän helteiden aikana henkilöautoon laivan autokannelle? Muuten en kyseistä käytäntöä oikein ymmärrä?

Helsinkiin saavuttuamme ajelimme muutaman kymmenen kilometriä Orimattilaan, missä asetuimme jo menomatkalta tutulle lepopaikalle unille. Aamulla herättyäemme jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja kotia. Parin ruokailupysähdyksen jälken olimme illan kähmässä kotipihassa, missä odottikin kohtuullisen pitkä nurmikko leikkaajaansa ja postit läpikävijäänsä. Pikaisen auton tyhjennyksen jälkeen Joonas ja Anuliina pakkailivat omaisuutensa omaan autoonsa ja suuntasivat kotiinsa levähtelemään. Itse löimme saunan lämpiämään ja sen verran olo tuntui ryytyneeltä, että kauheasti ei jaksanut suunnitella suurempaa ohjelmaa illaksi.

11 maata ja lähes 7000 kilometriä on takana. Vaikka olo onkin kotona melkoisen väsynyt, niin loma on tehnyt tehtävänsä ja paljon on tullut nähtyä ja koettua. Büttekin pelasi reissussa luotettavasti ja kuljetti meitä ympäri Europpaa turvallisesti ja mukavasti. Lastutetun moottorin kasvattama voima oli tarpeen varsinkin Alppien mäkisissä maastoissa, mutta muutenkin matkanteko oli helppoa vääntävällä koneella. Tässä vaiheessa en ole vielä ehtinyt tehdä tarkempia laskelmia kulutuksesta ja matkan kustannuksista, mutta sama näppituntuma, mikä matkaan lähtiessä oli, on säilynyt reissun kuluessakin. Eli uskoisin kulutuksen pysyvän tasaisella maalla ja maltillisesti noin max. 90 km/h matkanopeuksilla alle 10 l/100 km ja siitä se sitten kasvaa vaihtelevasti, kun nopeus tai maaston rasitus kulkuun pääsevät vaikuttamaan. Esimerkiksi Slovenian Alppien hitailla ja hurjia nousuja ja laskuja (esim. 12%) sisältävillä ajo-osuuksilla keskikulutus nousee helposti 14-15 litraan satasella ja jopa ylikin.

Nyt on sitten alettava vähitellen siistimään autoa ja siirtämään ajatuksia takaisin arkeen. Huomenna itselläni odottaa paluu töihin, mutta Jaanalla onneksi jatkuu loma vielä viikon verran.