Mölökkypalikka lentää ja runosuoli pulppuaa

Pärnu, Viro. Helle. Lämpötila 29 astetta. Lomafiilis 128%

Keskiviikon epäviralliseksi ohjelmaksi olimme jo etukäteen suunnitelleet pienimuotoisia loman lopettajaisia. Perjantaina edessä on paluu kotimaahan, joten keskiviikko oli sopiva päivä koota ajatuksia ja tunnelmia menneiden kolmen viikon reissun meiningeistä siten, että torstaiksi jäi vielä aikaa tointua pahimmista lopettajaishöyryistä.

Hyvä ruoka ja juoma saa tunnetusti jopa jurojen suomalaisten kielenkannat laulamaan, joten maukkaan evästarjoilun jälkeen olimme mukavassa lomatunnelmassa. Illana viihtyisään ohjelmaan kuului mölökyn peluuta, kitaran soittoa ja lauleskelua. Mölökky-peli, jonka melkein jo unohdimme takakonttiin, osoittautuikin varsin mukavaksi ajanvietteeksi, jonka parissa muutama tunti kului aivan kuin huomaamatta.

Hiljaisuuden jo laskeuduttua siirryimme Büten sisätiloihin jatkamaan iltaa ja matkan epäviralliseksi tiivistykseksi aloimme pyörittää pientä runorinkiä. Hommahan toimii siten, että aluksi sovitaan kirjoitusjärjestys ja sanojen määrä. Sitten vuorotellen aletaan synnyttämään runomuotoista vapaan ajatuksen virtaa, jonka annetaan kulkea omia polkujaan. Jokainen siis lisää oman rivinsä runoon. Lopputulos voikin siten olla kaikkea kauhean ja mielenkiintoisen väliltä... Joten tässäpä eilisen illan ajatusten virtaa aiheesta:

MATKALLA

Kun omaan itseeni katson,
kauneutta, rumuutta, kenet näen?
Tyhjää, täyttä, miksi vatvon,
kun näen tämän kaiken,
hetkittäin mietin miksi jatkaa?

Kuitenkin kun aamuun herään,
näen kuinka auttaa uni.
Menneisyys poistuu, tulevaisuus vaihtuu,
koska tänään matka jatkuu.
Se jatkuu sun kanssas.

Kurkistat itseesi, pääset pidemmälle,
pidemmäs kuin koskaan ennen.
Hyväksi toiselle ja itselle.
Kun jatkat matkaa etenet,
kohti sitä mikä antaa,
onnellisuuden, syyn, miksi jatkaa.

Kun kannat sydäntä sylissäsi,
kohtaat lopulta kuitenkin itsesi.
Älä valehtele, tiedät omasi.
Pidät sen salassa, kohtalosi,
joka lopulta naulaa elämäsi.

Copyright: Büten porukka 2010

Nyt sitten toivutaan runoilusta ja huomenna startataan kohti koti-Suomea. Olo on hieman haikea, mutta kotiinhan on aina kiva palata. Itse asiassa matkan jälkeen kotia parempaa paikkaa on vaikea keksiä. Siksi mieli on hyvä ja loma on tehnyt tehtävänsä. Kertaakaan ei työasiat ole käyneet mielessä. Se onkin harvinaista. Ilmeisesti loma on ollut onnistunut ja paikallaan. Näillä eväillä pitäisi taas jaksaa pitkään ja seuraavaa matkaa voi hyvillä mielin alkaa suunnittelemaan.