Yhdestoista maa ja yli neljätuhatta kilometriä

Cesky Krumlov, Tsekki. Aurinkoista. Lämpötila 26 astetta. Lomafiilis 133%

Perjantaina heräilimme Berchtesgadenista Camping Mühlleitenin leirintäalueelta kohtuuaikaisin, tai siis sopivasti aktiiviselle lomalle eli noin kello 8-9 aikaan. Olisimme varmaan nukkuneet pidempäänkin, mutta koska päivälle oli suunnitelmana sekä nähtävyyksien katselemista että kohtuullinen siirtymätaival, oli hyvä starttailla hyvissä ajoin, jotta olisimme Tsekeissä ennen pimeää.

Leirin kasaamisen ja pikaisten suihkujen jälkeen ajelimme kohti läheisiä vuoria noin 15 km matkan, missä jouduimme etsimään tovin parkkipaikkaa, jotta pääsisimme hyppäämään bussin kyytiin, joka kuljettaa turisteja viimeiset vajaat 10 kilometriä Adolf Hitlerin Kotkanpesälle. Löysimme onneksi viimeiseltä eli kolmannelta parkkipaikalta varjoisan metsänreunan, minne jätimme ilmaiseksi auton sekä koirat siksi aikaa, kun kävisimme ylhäällä Aatun suojaisaa turvapaikkaa ihmettelemässä. Kahdella ensimmäisellä parkkipaikalla oli kaikki paikat varattuja ja pysäköiminen oli myös maksullista. Kolmosparkki oli siis ilmainen, mutta vastineeksi jouduimme kävelemään n. 800 metrin matkan bussien lähtöpaikalle.

Bussimatka Kotkanpesälle maksoi 15,10 euroa aikuiselta ja kesti reilun vartin. Maisemat muuttuivat vuoren rinteitä kipuavaa kapeaa tietä isolla bussilla ajettaessa yhä hurjemmiksi ja välillä ikkunasta näkyi alaspäin vain satojen metrien pudotus lähes pystysuoria rinteitä. Lopulta bussi pysähtyi n. 1600 metrin korkeudella, minne meidät jätettiin Hitlerin bunkkerin sisäänmenotunnelin eteen. Paluumatkan ajankohta piti varata ennen tunneliin menoa, joten päätimme viettää tuolla huipulla reilun puolitoista tuntia ennen paluumatkaa ja sitten astelimme sisään kostean kylmään luolastoon. Pienen kävelymatkan jälkeen tulimme kupolikattoiseen hissin odotussaliin, josta elävästi tuli mieleen Wolfestein-peli. Kellanruskeat kiviseinät, joissa monihaaraisia kynttelikköjä, ovat varmasti tuttuja peliä joskus pelanneille?

Nopea hissi, johon mahdutettiin kymmeniä ihmisiä, kuljetti meidät viimeiset 124 metriä ylös vuoren huipulle, missä sijaitsee Martin Bormanin Adolf Hitlerille 50-vuotislahjaksi lahjoittama rakennus. Hitler käytti alppikartanoa lähinnä diplomaattien kestitsemiseen ja poikkeuksellisiin juhliin, minkä voi kyllä ymmärtää, kun paikalta avautuvaa maisemaa pääsi katselemaan. Ohessa on myös panoraama tuolta huipulta. Tuolla yli 1800 metrin korkeudessa lähihuipuilla näkyi lunta ja jäätä ja oli upeaa katsella, kun haukat kiertelivät rinteillä ruokaa metsästäen.

Aikamme uskomattomia alppimaisemia ihailtuamme palasimme takaisin samaa reittiä ja odottelimme hetken bussikyytiä alas. Pikaisen pastalounaan jälkeen lähdimme ajelemaan jälleen takaisin Itävaltaan ja kohti matkan yhdettätoista maata, Tsekkiä. Jaana oli ennen reissuun lähtöä tutustunut Karavaanari-lehden juttujen kautta Cesky Krumlovin kaupunkiin, joka kuulemma olisi hyvin säilyneenä keskiaikaisena kaupunkina mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen kohde. Onhan jopa Unesco valinnut kaupungin maailman kulttuurisuojelukohteekseen, joten kun tuo sopivasti reitille sattui, niin mentävähän sinne oli.

Illan kähmässä saavuimme Cesky Krumloviin ja majoituimme noin 3 kilometrin päässä keskustasta sijaitsevalle Petraskuv Dvurin leirintäalueelle. Olipa ensimmäisen kerran tällä reissulla mahtavaa ajaa sisään lertsulle, missä saattoi valita vapaasti paikan asuntoautolle ilman että tunsi olonsa survotuksi kuin sillit purkissa. Tilaa oli paljon ja väkeä vähän. Vieressä virtasi pieni puro, mihin koirat pääsivät polskimaaan kuuman ajopäivän päätteeksi ja samoin lähistöllä riitti peltoja koirien juostavaksi. Hieno mesta siis!

Illalla olimmekin kaikki umpiväsyneitä, joten muutaman oluen jälkeen uni maistui ja nukkumatti kutsui kulkijoita. Eli huomenna lisää Cesky Krumlovista.