Noin 1150 km mukavaa matkantekoa

Pajiesmeniai, Liettua. Lämpötila 26 astetta. Hellettä siis. Lomafiilis 99%.

Perjantaina starttasimme Oulusta heti neljän ruuhkan sekaan ja matka alkoi taittumaan varsin vaivattomasti uuden pirteämmän moottorin voimin. Tätä kirjoitellessa voi tosiaankin todeta, että nyt lastutusta hieman pidempään kokeiltuaan ei tulisi pieneen mieleenkään palata takaisin vanhaan perusvireiseen moottoriin, vaikka silläkin oli ihan mukava ajella ennenkuin tiesi paremmasta.

Oulun ja Helsingin välinen matka alkaa olla sen verran tuttua kauraa, ettei siitä oikein saa jutun juurta. Hieman ennen yhtätoista illalla päätimme kuitenkin Orimattilassa löysätä kaasua ja ottaa muutaman tunnin yöunet. Pikaisesti nautitun iltapalan jälkeen vetelimme muutaman tunnin tirsat ja aamulla olimme jo ennen kuutta valmiina kohti satamaa.

Helteinen ja aurinkoinen Suomenlahti toivotti meidät tervetulleiksi aalloilleen ja Eckerö Linesin Nordlandia starttasi jokseensakin ajoissa kohti lahden takana odottavaa Tallinnaa. Melkoinen karjalaivahan tuo Nordlandia on, mutta sen kolmisen tuntia, minkä ylitys kestää, voi helposti kuunnella humppaa hieman kyllästyneen oloisina vääntävää orkesteria tai sietää virtsasta lainehtivia vessoja. Ja positiivisena yllätyksenä laivalla soitteli kohtuullisen kuuloista kitarabluesia Steve Webb, jota aivan irvistelemättä kuunteli muutaman biisin ajan. Ja kuten oheisesta kuvista voi päätellä, parasta laivamatkassa olikin täydeltä terältä mollottava aurinko joka lämmitti mukavasti autossa jäykistyneitä luita.

Tallinnassa emme jääneet miettimään syvempiä syntyjä, vaan suuntasimme saman tien kohti etelää ja naapurimaa Latviaa. Ensimmäisenä tavoitteenamme oli täyttää jääkaappi edullisesti Latvian puolella hieman ennen Riikaa, jossa entuudestaan tiedämme olevan pari mukavaa ruokamarkettia aivan Via Baltican varressa. Muutaman tankkaus- ja koirankusetuspysähdyksen jälkeen pidimmekin sitten hieman pidemmän shoppailu- ja lepotauon, jonka aikana myös herkuttelimme kunnon suomalaiseen tyyliin "Hesellä" eli Hesburgerissa.

Pieniä huolia matkantekoon aiheutti hieman oikutellut navigaattorimme iPhone, joka yllättävästi pimeni pariin otteeseen kesken kriittisten suunnanvalintojen. Aikansa asiaa mietittyäni päättelin, että juuri ennen reissua tekemäni ohjemlmistopäivitys navigaatio-ohjelmaan on ilmeisesti lisännyt virrankulutusta, koska varsinkin yhtäaikaa musiikkia kuunnellessa alkoi vaikuttaa siltä, että laite kuluttaa enemmän virtaa kuin mitä virtalähde ehtii sille syöttämään. Eli vaikka laite on koko ajan ajaessa kiinni tupakansytyttimen pistokkeessa, ei akku jaksa latautua kunnolla, vaan tyhjenee hitaasti satojen kilometrien ajon aikana. Niinpä päätin vähentää puhelimen näytön kirkkautta, koska olin laittanut sen ennen lähtöä miltei täyteen kirkkauteen, koska kirkkaalla aurinkoisella kelillä se siten näkyy huomattavasti paremmin. Jatkossa siis jää nähtäväksi vaikuttaako kirkkauden säätö akun latautumiseen, mutta ainakin illan lopuksi iPhone ja Navigon yhdistelmä johdatti meidät takkuilematta liettulaisen pikkukylän leirintäalueelle.

Nyt ollaan sitten keskellä kunnon liettualaista maaseutua. Lehmät ammuvat, Haikarat tönöttävät yhdellä jalalla savupiippujen nokkaan rakennetuissa pesissä ja maajussit hoitavat traktoreillaan rallatellen tiluksiaan. Hollantilaisen miehen ja liettualaisrouvan ylläpitämä pieni leirintäalue onkin sopivalla paikalla ajatellen meidän aikataulujamme, koska illan jo kääntyessä tummempaan suuntaan olisi ollut ehkä liian rankka rupeama jatkaa matkaa suoraan Puolaan saakka. Niinpä karavaanarien palstalta saamamme vinkki paikasta tuli tarpeeseen ja navigaattorin muistissa ollut pikkupaikka osoittautui varsin viihtyisäksi pysähdyspaikaksi matkalla kohti eteläisempää Eurooppaa. Harvalla lertsulla on vielä tullut vastaan mahdollisuutta ottaa ilmaiseksi puutarhasta vihanneksia ja yrttejä käyttöönsä, mutta ystävällinen omistajapariskunta opasti meitä käyttämään kaikkia palveluita hyväksi, joihin myös nämä "luontaisedut" kuuluvat. Siinäpä siis porkkanaa purtavaksi, jos mietitte majoituspaikkaa Via Balticalla :) Kuvasin aamun ratoksi myös panoraaman, mistä varmaankin saa kohtuullisen käsityksen paikasta ja sijainnista.

Nyt on sitten luvassa edellisyötä tuhdimmat yöunet ja aamullakin herätään vasta kahdeksan-yhdeksän aikaan. Huomenna tavoitteena on päästä jo syvemmälle Puolaan, joten taas on edessä vähintään 400-500 kilometrin ajorupeama. Mutta nyt alkaa maisema muuttumaan. Havumetsät jäivät jo jonnekin Latvian rajan taakse ja kohta Puolassa aukeavat edessämme vehmaat lehtipuumetsikot. Eli Eurooppa odottaa ja Bütte vie. Eikä me edes vikistä!

PS. Kiitoksia kaikille kyselyyn vastanneille! Asuntoautohan se nyt tietysti on se liki ainoa oikea lomanviettoverme. Ja jos joku tykkää jostain muusta tavasta, niin sehän on ihan yhtä hyvä... kunhan se loma tuntuu lomalta ja työasiat sillä tavoin unohtuvat! Seuraava kysely koskeekin juomapuolta. Ottakaahan ihmeessä kantaa siihen, mikä on kesälomapäivien ja varsinkin iltojen suosikkijuoma?