Saarihyppelyä mummoja väistellen

Betina, Murter-saari, Krotia. Huh hellettä. Lämpötila 30 astetta. Lomafiilis 115%

Tiistaiaamuna helteet tuntuivat jatkuvan jo totuttuun tapaan. Yöllä olimme pitäneet kaikki räppänät avoinna autossa,  mutta siltikin tuppasi tulemaan kuuma ihan vaan köllötellessä. Ilmastointia emme sentään vielä pitäneet yöllä päällä, mutta aika lähellä senkin tarve nyt on.

Tiistain ohjelmana on lähinnä löhöilyä, uintia ja pyykkihuoltoa, sillä tässä vaiheessa reissua alkavat puhtaat vaatteet käydä vähiin. Niinpä kävimme laittamassa leirintäalueen pyykkikoneen laulamaan siksi aikaa, kun häivyimme itse uiskentelemaan lertsun viereiselle rannalle. Joonas ja Anuliina kävivät myös iltapäivällä pyöräretkellä Betinan ja Murterin kaupungeissa ja hakivat samalla lisää kivennäisvettä, koska kovan helteen takia juomaa on alkanut kulumaan varsin vauhdikaasti.

Kuumat kelit aiheuttavat omat ongelmansa myös jääkaapin kylmänä pysymiselle. Edellisellä reissulla Kroatiaan oli vähän samaa ongelmaa, sillä kaappi itsessään pysyisi kyllä kohtuullisen kylmänä, mutta kun sitä tällaisella helteellä koko ajan auotaan kylmän juoman takia, niin eihän se aivan optimaalisissa lukemissa pysy. Onneksi kaasulla teho riittää parhaiten, joten päivän kuumimpien tuntien aikana olemme pitäneet sen suosiolla aina kaasutoimisena, eikä ruokia ole päässyt kuitenkaan pilaantumaan.

Mutta sitten asiaan ja keskiviikon laivareissulle. Olipa taas hieno meripäivä Kornatin kansallispuistossa. Maanantaina varaamamme laivareissun järjestäjä kävi noutamassa meidät leirintäalueen portilta puoli yhdeksän aikaan. Ajelimme noin kymmenen minuutin matkan Murterin satamaan, missä pääsimme saman tien hyppäämään risteilypaatin kyytiin. Aluksi kuvittelimme, että laivassa on tosi mukavasti tilaa, mutta valitettavasti juuri viittä minuuttia ennen laivan lähtöä ilmestyi rantaan bussillinen äänekkäästi möliseviä paikallisia mummoja, jotka tuntuivat valtaavan laivan jokaisen kolon ja sopen. Onneksi laiva lähti heti mummoarmeijan saapumisen jälkeen nopeasti liikkeelle ja olimme itse saapuneet ajoissa kyytiin, joten saimme istuskella varjossa suojassa pahimmalta paahteelta.

Päivän laiva-ajelulla oli varsin kunnioitettavasti pituutta. Risteilimme Adrianmeren petrolinsinisillä aalloilla noin 80 kilometrin lenkin. Laiva pysähtyi ensimmäisen kerran rauhaisaan poukamaan, missä halukkaat saivat käydä uimassa. Jaana, Joonas ja Anuliina kävivätkin hakemassa vilvoitusta suolaisista aalloista sillä aikana, kun itse kapusin ylös saaren kallioille ottamaan valokuvia ja kuvaamaan panoraamoja. Ylhäältä aukesikin huikeat näköalat ja vaikka kapuaminen tuonne ylös oli melkoisen vaikeaa terävien kivien ja jyrkän rinteen takia, niin ylhäällä kaikki vaiva palkittiin moninkertaisesti.

Toinen laivaristeilyn pysähdys tehtiin pienessä viehättävässä kalastajakylässä, missä nautimme lounasta. Jo lähtiessä meiltä oli kysytty, halusimmeko syödä kalaa vai kanaa ja yhdessä päätimme, että tällaisena merellisenä päivänä ja kalastajakylässä ainoa järkevä vaihtoehto oli kala-ateria. Paikallisten kalastajien paistama tuore kala maistuikin kaalisalaatin kera loistavalle ja sitä oli tarjolla onneksi ihan syödä asti, sillä koko porukka santsasimme heti toiset annokset, kun meille sitä tarjottiin.

Lounaan jälkeen muu porukka lähti etsimään kylmää juotavaa ja itse kapusin jälleen kylää reunustavalle kukkulalle, mistä avautui jälleen huikean komea näköala kalastajakylään ja sen suojaiseen lahdelmaan. Kuvasin tuolta ylhäältä myös panoraaman, mistä varmaan saa ainakin kalpean käsityksen paikan upeista maisemista.

Laivaristeily kulki mutkitellen noin 25 kilometriä pitkän Kornatin saaren ja sitä ympäröivien pienempien saarten lomitse ja välillä ohitimme melkoisen mielenkiintoisen näköisiä kallioita ja näkymiä. Eräs kallio muistutti ihan selvästi koiran naamaa, ja tuolloin tietysti havahduimme miettimään sitä, miten koirat asuntoautolla pärjäilivät. Onneksi niillä oli ilmastoidussa autossa lokoisat oltavat, joten siltäkin osin päivä kului huolettomasti.

Viimeinen pysähdys tehtiin avomerellä erään pienen saaren suojassa, missä kaikki halukkaat pääsivät mereen uimaan. Aamulla laivaan saapunut mummolauma alkoi tuossa vaiheessa olla hilpeästi huppelissa lukuisten laivalla nautittujen oluiden ansiosta, joten uintireissusta tuli melkoisen meluisa mummojen pärskäytellessä kaikkine runsaine suloineen poikkeuksellisen vapautuneina alas mereen. Onneksi emme itse jääneet meressä yhdenkään mummon alle, vaikka heitä tuntuikin läsähtelevän Adrianmeren pintaan laivan kannelta sangen tiiviiseen tahtiin. Parinkymmenen minuutin uimisen jälkeen ja kun viimeiset humalaiset mummotkin oli saatu hinattua ylös merestä, pääsimme jatkamaan matkaa takaisin Murterin satamaan, minne saavuimme noin kuuden aikaan illalla.

Ajelimme samantein laivayhtiön kyydillä lertsulle, missä onneksi koirat olivat viettäneet päivänsä ongelmitta auton viileydessä. Joonas ja Anuliina lähtivät lenkittämään koiria sillä aikaa, kun me Jaanan kanssa aloimme valmistamaan päivällistä. Tässä vaiheessa reissua olikin mahtavaa nakata grilliin kotimaasta mukaan ottamamme kotimaiset herkulliset Eetvartti-grillimakkarat, joita popsimme perunoiden ja kastikkeen kera onnellisina sisuksiimme hienon meripäivän nälkiinnyttäminä. Makkarat olivat säilyneet jääkaapin pakasteosassa umpijäässä mainiossa kunnossa, joten ihan mielissään niitä nyt vaihtelun vuoksi pääsi maistelemaan paikallisten luonnonsuolituoremakkaroiden jälkeen.

Illalla ei tarvinnut unta paljon houkutella. Uiminen, kukkuloille kapuilu ja monta tuntia merellä keinuvassa paatissa oli vienyt mehut meistä matkalaisista ja petiin asettautuessa meinasi jopa hieman keinuttaa tasapainoaistia, mutta uni tuli kyllä hetkessä.

Torstaina aiomme sanoa moikat Kroatialle. Suunnitelmissa on siirtyminen noin 500 kilometriä ylemmäksi Italiaan, missä aiomme tutustella muutaman päivän ajan Venetsiaan ja kenties myös Gardajärveen.

Että ollaanpa linjoilla seuraavan kerran sieltä päin. Moikka!