Romantiikkaa gondolinkyydissä

Venetsia, Italia. Kova helle. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 118%

Se on kuulkaa moro nyt täältä Italiasta. Venetsiassa ollaan jälleen ja kesäkelit ovat tosiaankin kohdillaan. Viime torstaina ajelimme vajaan 600 kilometrin matkan pohjoiseen Kroatiasta Slovenian läpi ja saavuimme illalla noin yhdeksän aikaan edellisvuodelta tutulle Fusinan leirintäalueelle Venetsianlahden rannalle. Matkalla pysähdyimme ainoastaan kaupassa käyntiä, lounasta ja tankkaamista varten.

Tätä kirjoitellessa olemme jo viettäneet kaksi kokonaista päivää Venetsian kaupungissa ja melkoisen komeita päiviä ne olivatkin. Päivitykset matkablogiinkin ovat hieman jääneet taka-alalle, kun nähtävää ja koettavaa on ollut niin paljon.

Lähdimme perjantaina klo 11.30 aikaan lertsulta ja ehdimme sopivasti puolen päivän aikaan kaupunkiin menevään paattiin. Puoli yhdeltä olimme jo tallustelemassa pitkin Venetsian upeita katuja ja siltoja. Joonas ja Anuliina, joille käynti täällä oli ensimmäinen, huokailivat ihastuksesta vanhoja rakennuksia ja kanavasiltoja nähdessään, emmekä mekään Jaanan kanssa voineet näkymiä moittia. Kuumuus tosin meinasi välillä alkaa jo ahdistamaan, sillä elohopea kohosi reilusti yli 30 asteen, joten mielellään aina tilaisuuden tullessa etsi kävelyreittiä kadun varjoisammalta puolelta.

Välillä oli pakko istahtaa kadunvarren kahvilaan nauttimaan viilentäviä juomia ja jäätelöitä. Markuksen aukiolla piti tietysti käydä ihmettelemässä muun turistimassan seassa huikeita näkymiä ja edellisvuoden reissulla käymättä jääneellä Rialton sillalla päätimme myös käydä. Söimme lounaaksi hieman hinnakkaat, mutta maukkaat pizzat aivan Rialton sillan kupeessa, jonka jälkeen päätimme lähteä etsimään gondolikyytiä.

Tovin aikaa helteessä tallusteltuamme ja melkein jo toivosta luovuttuamme löysimme onneksi erään pienemmän kanavan varresta paikan, missä pääsimme hyppäämään gondolierin kyytiin. Onneksi kyyti lopulta löytyi, sillä Joonaksella oli ollut jo kotimaasta lähtien pieniä taka-ajatuksia Venetsiaa varten. Nuori mies onnistuikin yllättämään Anuliinan täysin gondolin kyydissä suoritetulla kosinnalla ja niinpä veneretkestämme tuli yhtäkkiä paljon normaalia juhlallisempi tilaisuus. Kun kerran vastauskin oli myönteinen, niin eihän siinä auttanut kuin asetella sormus sormeen ja tirautella muutamat liikutuksen kyyneleet. Paljon onnea vaan nuorelle parille. Eipä tule juuri montaakaan romanttisempaa paikkaa mieleen, missä voisi nuorikkoaan kosia!

Päivän kierreltyämme ja helteestä uuvuttuamme palasimme paatilla noin seitsemän aikaan takaisin leirintäalueelle, missä campingalueen ravintolassa nautitun illallisen jälkeen painoimme päät tyynylle ja vaivuimme untenmaille. Kuuma päivä, suuret tunteet ja hieno tunnelma oli imaisut ylimääräiset mehut pois matkaajista.