Kapeita kujia ja maailman parasta pizzaa

Cannero Riviera ja Cannobio, Italia. Kesä kauneimmillaan. Lämpötila 28 astetta. Lomafiilis 122%

Keskiviikkona heräilimme jo tutuksi tulleeseen auringon kuumuutta lupailevaan hehkuun. Cannero Rivieran silhuetin korkein rakennus lienee kylän kirkon kellotorni, mistä kuuluukin säännöllisen epäsäännöllisesti kirkonkellojen kajahduksia ympäri vuorokauden. Toisinaan ne kumahtelevat ihan järkevän tuntuisesti esim. seitsemän kertaa aamulla kello seitsemän aikaan, mutta toisinaan tornista kantautuu omituista ja epäloogista kellojen kumahtelua, joka ei täsmää mihinkään järkevään aikaan tai tapahtumaan. Olemmekin ristineet kellojen soittaja Canneron hullunhumalaiseksi kellonsoittajaksi. Varsinkin yöllä kolmen aikaan ei olisi niin välttämätöntä alkaa kokeilemaan mitä kaikkia ääniä tornin kelloista irtoaa ;)

Koirien lenkityksen ja aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään kohti läheistä Canneron satamaa, missä olimme edellisenä päivänä kuulleet lipunmyyjiltä, että pääsisimme reittilaivan kyydissä Isola Bellalle ihailemaan Borromeen suvun aikoinaan sinne rakennuttamia barokkipuutarhoja. Päivän matkasuunnitelma oli muuten mahdottoman hyvä ja toimiva, mutta ainoa ongelma ilmaantui satamassa, missä kuulimme, että olimme nyt keskiviikkona menossa Isola Bellalle sinä ainoana viikonpäivänä eli keskiviikkona, jolloin laiva ei sinne kulje.

Satamassa kohtaamamme pienen yllätyksen takia päätimme vaihtaa suunnitelmaa vauhdista ja siirtää Isola Bellan puutarharetken päivää myöhäisemmäksi eli torstaille. Sen sijaan aloimmekin suunnitella retkeä viereiseen Cannobion kaupunkiin, josta meillä oli jo muutaman vuoden takaa tosi mukavia kokemuksia. Niinpä kysäisimme satamasta taksiveneen hintaa Cannobioon, mutta koska hintaa olisi tullut koko seurueelle lähes satanen, niin päätimme tilata leirintäalueelle perinteisemmän kumirenkailla kulkevan taksin, joka hetken päästä kuljettikin meitä kohti Cannobiota vain kahdenkymmenenviiden euron hinnalla.

Cannobiossa kävelimme ja ihastelimme tovin aikaa kaupungin ikivanhoja kapeita kujia ja teimme muutamia ostoksia. Jussi ja Tarja katselivat vaikuttuneina viehättäviä vanhoja rakennuksia ja katuja, eikä meillä Jaanankaan kanssa tuntunut ollenkaan hankalalta kierrellä samoja historiallisia paikkoja uudestaan. Oheisista kuvista saa varmaan parhaiten käsityksen miltä Cannobiossa näyttää, tosi viehättävä vanha italialainen kaupunki.

Aikamme käveltyämme päätimme istahtaa Cannobion rantakadulle pitseriaan nauttimaan lounasta. Vaikka yleensä Italiassa pizzat eivät ole olleet mitenkään erityisen erikoisia, niin nyt satuttiin kyllä hyvään paikkaan. Hetken päästä tilauksesta ympäriltä kuului ainoastaan tyytyväistä ja ihastunutta hyminää ja mussutusta, kun koko seurueemme nosteli onnesta mykkyräisenä herkullista pizzaa suuhunsa. Varsinkin Jussi tuntui olevan erityisen vaikuttunut tilaamastaan Seafood-pizzasta, joka oli kuulemma kevyesti maailman tähän saakka parasta pizzaa, mitä mies oli päässyt missään nautiskelemaan.

Cannobioon meidät kuljettanut taksikuski oli ajellessaan neuvonut meille edullisen ja mukavan paluukyydin. Lounastettuamme ja hieman aikaa vielä kaupungilla kierreltyämme menimme kuskin neuvomana Cannobion satamaan, missä pääsisimme hyppäämään Maggiore-järvellä kulkevan reittilaivan kyytiin, joka kuljettaisi meidät parin pienen pysähdyksen kautta takaisin Cannero Rivieralle.

Aina ei siis suunnitelmat mene lomallakaan kuten ennakkoon ajateltiin. Joskus voi olla liikkeellä juuri sinä ainoana viikonpäivänä, kun kyyti ei kuljekaan. Onneksi päivästä tuli kuitenkin toisella tavalla loistava ja nautinnollinen. Illalla Karppasen markiisin alla grillaillessa ja hieman Limoncelloa maistellessa kaikki tuntuivat olevan todella tyytyväisiä päivän retkeen Cannobiossa.

Ja huomenna torstainahan laivat Isola Bellalle taas jälleen kulkevat. Joten sinne siis huomenna. Nyt otetaan vielä pienet Limoncellosiivut ;)

Hyvää yötä!