Tulikärpäsiä ja tukkalintuja

Sorico, Lago di Como, Italia. Jäähdyttelyä kuumuudessa. Lämpötila 28 astetta. 
Lomafiilis 135%

Italian loma vetelee nyt loppumetrejään. Olemme völjäilleet ottaen tosi rennosti ja lepäilleet auringosta sekä luonnosta nautiskellen täällä Soricon kylässä nyt perjantain ja lauantain eli lähes koko viikonlopun. Nyt sunnuntaina on jälleen aika lähteä ajelemaan kohti pohjoista Sveitsin, Itävallan ja kenties Liechtensteinin läpi. Mutta ennen sitä tässä vielä juttua kuluneesta viikonlopusta.

Perjantain ja lauantain ohjelma oli ehkä siinä mielessä hieman tylsä, ettei siitä kovin dramaattisia tarinoita pysty kertomaan. Mutta toisaalta se kaikki, mitä Soricossa touhuilimme viikonlopun aikana oli juuri sitä, minkä monet mieltävät parhaaksi tavaksi lomailla. Aamuisin nukuimme pitkään, jos siltä tuntui. Herättyämme kävimme aamuuinnilla tai -kävelyllä samalla seudun käsittämättömän upeista maisemista nauttien. Täällä tämän reissun viimeisiä Italian päiviä viettäessä on tuntunut siltä, että jotenkin pitäisi nyt saada imettyä kaikki se silmien edessa tarjolla oleva kauneus sisälle itseensä, jotta taas jaksaa Rantsilan kitukasvuista vitikkoa halkoessaan ja kotiin päin paahtaessa uskoa siihen, että elämä jatkuu vielä kotimaan kesässäkin siedettävänä, ja että kotonakin odottaa muutakin kuin ajamaton pihanurmikko ja iso pino laskuja.


Soricon kylä on luontovalokuvausta harrastavalle oivallinen paikka. Ohessa on muutamia valokuvia, joita kuvasin muutaman sadan metrin löheisyydestä aivan leirintäalueen vierestä. Vesilintuja ja hyönteisiä riittää täällä kuvattavaksi, joten ainakin itselläni nämä pari päivää kuluivat rennosti kameran kanssa joen rantojen kaislikoita kolutessa ja lentäviä otuksia linssin läpi tähtäillessä.

Heikki innostui loman loppumetreillä pumppaamaan ilmat kotimaasta mukaan ottamaamme kumiveneeseen, joten pääsimme lauantaina katselemaan Como-järvellee aukeavaa jokisuistoa myös mukavasti veden päältä omasta veneestä. Olipa aina mahtava soudella lumihuippuisten vuorten ympäröivän joen vartta ja antaa auringon lämmittää kehoa. Suiston ehdoton yksivaltias näyttää olevan yksinäinen joutsen, joka liikkuu päivittäin jokea pitkin ohi leirintäalueen. Välillä joutsen käy pelottelemassa rannalla olevia ihmisiä ja komentaa heitä oikeaan ruotuun sihisten kuin kissa.

Jokisuistossa näkyy asustavan monenlaisia vesilintuja. Oli mukava seurata nokikanapariskunnan uurastusta, kun ne ruokkivat monipäistä pesuettaan kerta toisensa jälkeen pohjasta vesiruohoa syötäväksi sukeltaen. Nokikanan surkean näköiset pikku poikaset kilpailivat äänekkäästi rantakaislikossa vanhempiensa tarjoamista ruoka-annoksista. Toinen, hieman näyttävämpi lintu, jolla on komea töyhtö otsallaan, sukelteli myös hieman kauempana rannasta. Jos joku osaa nimetä tämän "tukkalinnun" lajin, niin kertokaa se meillekin, sillä valitettavasti oman lintutuntemus ei siihen riitä? Ohessa kuva keikarista.

Aamu-, päivä- ja iltauintien lisäksi tietysti söimme hyvin. Lauantaina meillä Jaanan kanssa sattui olemaan kymmenenvuotishääpäivä, joten päätimme jo perjantaina varata pöydän lauantai-illaksi Soricon kylän tasokkaimmasta ravintolasta eli Ristorante Biffistä. Niinpä sitten pyöräilimme illan jo hämärtyessä tunnelmalliseen pikkukylään ja aloitimme ruokailun pitkän kaavan mukaan. Antipastin, pääruoan ja lisukkeiden sekä jälkiruoan sekä hyvien ruokajuomien avulla saimme Italian loman päätettyä varsin mukavissa merkeissä.

Edessämme aukeavan Piazzan toisella puolella näkyi kylän vanha kirkko kellotorneineen ja muutenkin maisema oli oikein kohdillaan juhla-ateriaa ajatellen. Kolmituntisen rauhallisen ruokailun jälkeen lähdimme polkemaan kylästä takaisin leirintäalueelle, mutta pimeässä yössä emme enää uskaltaneet jatkaa pyöräilyä. Katuvalot nimittäin puuttuivat kokonaan rantaa pitkin kulkevalta polulta, joten oli pakko siirtyä taluttamaan polkupyöriä. Vaan tulipahan taas koettua jotakin uutta ja ennennäkemätöntä, sillä taskulampun sammutettumme edessämme ja ympärillämme aukesi erikoinen näky. Rantapolku kulki nimittäin satojen tulikärpästen meren läpi ja nuo oudot lentävät ledipisteet valaisivat kulkuamme kohti leirintäaluetta. Eipä ole tullut moiseen näkyyn muualla maailmassa törmättyä, vaikka monenlaista kummallista onkin jo nähty.

Nyt sitten heräillään jo sunnuntaiaamuun ja aletaan pakkailla leiriä kasaan. Edessä on ajopäivä ja illalla on tarkoitus olla jo jossain Saksan puolella. Joten jatketaan matkapäiväkirjaa sieltä. Italialle sanomme nyt: Arrivederci dall'Italia, ci mancherai.