sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Gondolikyydillä kanavia pitkin

Venetsia, Italia. Helteessä hikoillen. Lämpötila 27 astetta. Lomafiilis 110% 

Heräilimme sunnuntaina rauhallisesti ja omaan tahtiin Fusinan leirintäalueen vehreiden puiden suojista. Jo tässä vaiheessa reissua täytyy todeta, että vastikään kotimaassa autoon asennettu ilmastointilaite on jo nyt haukkunut hintansa helposti. Kun lauantaina vielä pimeyden laskeuduttua ulkona oli yli 24 astetta lämmintä, ei päivän aikana lämmenneitä auton sisätiloja olisi ollut kovin helppoa saada siedettävään nukkumalämpötilaan ilman katolla puhisevaa ilmastointia. Laitoimme vehkeen tohisemaan ja jäähdyttämään Büten sisäilmaa sillä aikana, kun itse istuskelimme ulkona tummenevassa Italian yössä ja nautiskelimme muutaman lasillisen virvoittavia juomia. Tunnin puhalluksen jälkeen sisäilman lämpötila olikin laskeutunut lähes 30 asteesta paljon siedettävämpiin lukemiin. Samalla tuli testattua sekin, että ainakin täällä Fusinassa sulakkeiden koko riittää myös ilmastoinnin käyttämiseen.

Aamutoimien ja aamiaisen jälkeen olimme valmiita lähtemään tutustumaan reissun ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen, Venetsian kaupunkiin. Kävimme ostamassa liput Venetsiaan kulkevaan paattiin aivan leirintäalueen portin vieressä sijaisevasta toimistosta ja kävelimme muutaman sadan metrin päästä löytyvälle laiturille kyytiä odottamaan. Alus Fusinasta Venetsiaan kulkee säännöllisesti tunnin välein molempiin suuntiin ja hintaa menopaluulle tulee 13 euroa hengeltä. Jos tänne majoittuu useammaksi päiväksi, kannattaa varmaan hankkia esim. kolmen päivän lippu, jolla voi reissata tuona aikana samaa väliä rajattomasti ja siten vieläkin edullisemmin. Itse venematka kanavakaupunkiin kestää noin 20 minuuttia ja niinpä rantauduimme iltapäivän aluksi pienen veneilyn jälkeen varsin mukavan näköisiin historiallisiin kaupunkimaisemiin.

Vaikka Saksassa ollessamme sääennusteet lupasivat tänne Venetsian seuduille melkoisen kosteita kelejä, ei sunnuntaina satanut pisaraakaan. Jo aamupäivän puolella lämpötila nousi yli kotimaisen hellerajan ja iltapäivällä taivasta peittävä huntumainen pilviutu väistyi pois ja lopulta saimme nauttia Venetsian kanavanäkymistä täysin pilvettömältä taivaalta porottavan auringon alla. Onneksi emme lopulta uskoneet liikaa sääennustuksiin ja tulimme tänne Venetsiaan, sillä päivästä tulikin todella mahtava ja mukava. Lähellä nimittäin oli, että meinasimme jo jättää koko paikan väliin kehnojen sääennusteiden takia.

Aluksi kävelimme pitkin kapeita katuja kohti Grande Canalia, minkä varressa päätimme syödä lounaan. Herkullisten aitojen italialaisten pizzojen jälkeen jatkoimme Pyhän Markuksen aukiolle, missä nautimme tovin aikaa katuelämän vilinästä ja vaikuttavista rakennuksista ja kirkoista. Kapeat kadut mutkittelivat pitkin pieniä saaria, joille kaupunki on aikanaan rakennettu. Välillä kadut ylittivät kanavia pieniä kävelysiltoja pitkin, joiden ylimmältä kohdalta oli mukavaa katsella alla hitaasti lipuvia gondoleita. Kansainvälinen turistimassa käveli ympäri kaupunkia, mutta onneksi pahin sesonki ei vielä ole päällä, joten aivan mielettömässä tungoksessa emme joutuneet missään kulkemaan. Jenkkejä tuntui olevan paljon liikkeellä, mutta kyllä kielten sekamelskasta pystyi erottamaan myös paljon muitakin kieliä. Tuhansittain aasialaisia, muista eu-maista tuleita ja muutama venäjääkin puhuva turisti tuntui lisäksemme olevan liikkeellä Venetsian kaduilla ja kanavilla. Aivan kaupungin kyljessä redillä olevista lukuisista luksusristeilijöistäkin riittää varmasti myös ympäri vuoden matkailijoita meidän muilla välineillä paikalle tulleiden lisäksi.


Aikamme käveltyämme päätimme itsekin lähteä gondoliajelulle. Jotenkin alkoi tuntua siltä, ettei käynti Venetsiassa voisi olla täydellinen ilman, että kävisimme katselemassa kaupunkia ja sen kanavia myös toisesta veden päällisestä perspektiivistä. Niinpä istahdimme erään sillan kupeessa päivystäneen gondolierin paattiin ja mielenkiintoinen veneretki pääsi alkamaan. Mies sujutteli pitkää puista venettään tottuneesti kapeilla kanavilla. Välillä veneen ja rakennusten väliin ei olisi mahtunut juurikaan hiusta enempää, mutta kertaakaan vene ei koskettanut kanavan seiniin tai rakennuksien kivijalkaan. Välillä gondolieri potkaisi seinistä tukea ohjaten siten venettä oikeaan suuntaan. Kotimaassa olimme kuulleet monilta Venetsiassa käyneiltä, että kanavat haisevat täällä pahalle ja ovat oikeastaan etovia avoviemäreitä. Melkoinen positiivinen yllätys olikin huomata, ettei kanavissa tuoksunut ollenkaan pahalta eikä veden pinnalla kellunut mitään roskia tai muuta epämielyttävää. Liekö alkukesän aikaisella ajankohdalle oma vaikutuksensa, mutta gondoliajelusta jäi kyllä ainoastaan positiiviset ja mahtavat fiilikset koko porukalle. Myös Leila ja Heikki, jotka molemmat olivat aikanaan täällä gondolilla jo ehtineet ajella, ihmettelivät itsekin samaa siisteyttä ja tuoksuttomuutta. Hintaa gondoliajelulle tuli 20 euroa hengeltä eli me neljä maksoimme noin puolen tunnin reissusta yhteensä 80 euroa.

Iltapäivän ollessa jo pitkällä alkoi kävely tuntua hieman jaloissa, joten päätimme Jaanan kanssa lähteä takaisin leirintäalueelle. Leila ja Heikki halusivat jäädä vielä hetkeksi kiertelemään kaupunkia, joten me Jaanan kanssa hyppäsimme Fusinan paattiin ja huiskuttelimme heipat romanttiseen kanavakaupunkiin jääville häämatkalaisille. Leirintäalueelle päästyämme olikin mahtava oikaista hetkeksi ilmastoinnin viilentämän auton sisätiloissa selälleen ja ottaa pienet päiväunet.


Heikki ja Leilakin palailivat myös Venetsiasta seuraavalla paatilla, joten aloimme suunnittelemaan illallisen laittoa. Pienen valmistelun jälkeen söimme pimentyvässä illassa Jaanan paistamia ja konjakilla liekittämiä naudanlihapihvejä salaatin kera. Ruokailun lomassa oli mukava kertailla päivän tapahtumia ja miettiä kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Venetsia on kuitenkin ehdottomasti eräs maailman kuuluisimmista historiallisista kaupungeista ja yhdenlainen italialaisuuden maamerkki, joten mahtavan retkipäivän jälkeen mieli oli hyvä ja olo rento. Tällaisia lomapäivien tuleekin olla! Tässä ohessa siis muutamia kuvia tuolta päivän retkeltä. Kertokoot ne omaa tarinaansa, itse en jaksa enää enempää jutustella, vaan pikapuoliin nukkumatti kutsuu liian vastustamattomasti.

Nukkumaan mennessä ei siis unta tarvinnut juurikaan houkutella, vaan hetken päästä auton molemmista päistä kuului tasaisen kehräävä kuorsauksen ääni. Huomenna olisikin tarkoitus suunnata takaisin tien päälle ja kohti Toscanaa. Joten hyvää yötä Venetsiasta. Tämä oli hyvä päivä.

2 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää/kuullostaa.täällä sataa ja sataa ja sataa.

    VastaaPoista
  2. Mukavia matkakuvia ja tunnelmia. Joitakin vuosia sitten kävimme myös autolla Venetsiassa (emme olleet leirintäalueella vaan jätimme parkkihalliin auton päiväksi). Myös me hämmästelimme kaupungin siisteyttä ja puhtautta. Ei minkäänlaisia hajuja. Me olimme heinäkuussa ja silloinkin oli hellettä ollut jo pidempään. Eli erittäin positiivinen kuva jäi kaupungista.
    mari

    VastaaPoista