Oulu, Suomi. Tavallinen kotimainen kesäkeli. Lämpötila 19 astetta. Lomafiilis 100%
Tässäpä vihdoinkin jatkoa tämänkesäisen Italian reissun matkapäiväkirjan viimeisistä reissukilometreistä. Takana on nimittäin erittäin rauhallinen juhannuksenvietto ja useampi palauttava lepopäivä kotona, joten nyt jaksaa taas kirjoitella mietteitä matkan loppukäänteistä. Melkoinen määrä ajokilometrejä, tarkalleen sanottuna 5518 km, on kolmessa viikossa kertynyt plakkariin ja sellainen määrä kokemuksia sekä paikkoja nähtynä ja koettuna, että kotiin päästyämme piti näköjään lepäillä useampi päivä ennenkuin reissussa rähjääntyneen olemuksen kanssa jaksoi keskittyä loppumietelmien puristamiseen. Liekö kyseessä ollut kulttuuri- tai kilometriväsymystä vaiko ihan pelkkää unen vähyyttä, mutta nyt parin todella hyvin nukutun yön jälkeen olo on taas aivan eri tavalla virkku ja miltei voisi jo kohta alkaa suunnitella reissua johonkin uuteen suuntaan :)
Lauttamatka juhannuksen alla Saksasta kotimaahan sujui jo edellisiltä reissuilta totuttuun tapaan. Lepäillen, laivan aurinkokannella muiden matkalaisten kanssa jutustellen, sekä saunoen ja syöden. Toisinaan laivoilla tapaa mielenkiintoisia tyyppejä ja niinpä tälläkin kertaa Heikki onnistui törmäämään laivaa satamassa odotellessamme kavereihin, jotka olivat menossa juhannuksen viettoon kotimaahan silmiinpistävän näyttävällä ajopelillä. Kyseessä oli kirkkaan oranssi Dodge Challenger, joka tietysti pisti jenkkiautoja ikänsä harrastaneen Heikin silmään muuten niin harmaasta automassasta. Pienten keskusteluiden jälkeen selvisikin, että kyseessä on Kimi Räikkösen entinen auto, jonka Sveitsissä asusteleva suomalaismies oli itselleen jossakin vaiheessa hankkinut. Lautalle sisään päästyämme selvisikin miesten kanssa keskustellessamme, että kyseinen auto on varsin tuore 2000-luvun vehje ja että miehet olivat hurjastelleet tulemaan läpi Saksan liki 300 kilometrin tuntinopeuksia, joten heillä Germanian läpiajo oli sujunut vielä huomattavan paljon meitä rivakammin.
Keskiviikkona vietimme laivalla Heikin myöhästyneitä syntymäpäiviä, mutta muuten loma alkoi kääntyä loppumetreilleen, joten viimeisiä laivatuliaisia ja pieniä lomatunnelmian muisteluita lukuunottamatta olimme valmiita palaamaan kotimaan kamaralle. Alkavan juhannuksen takia päätimme torstaiaamuna heti Helsinkiin saavuttuamme suunnatta Büten keulan kohti Lahden moottoritietä, sillä juhannuksen menoliikenteestä olisi ennusteiden mukaan tulossa jokavuotiseen tapaan taas todella tukkoista heti puolenpäivän jälkeen. Onneksi laiva on Vuosaaren satamassa jo heti kello kahdeksan aikaan aamulla, joten olimme kiitämässä kovaa vauhtia jo kohti Lahtea ennen kello yhdeksää.
Kuuntelimme pohjoista päin paahtaessamme radiosta kotimaan uutisia ja Jyväskylän korkeutta lähestyessämme saimme jo kuulla, että liikenne Lahden moottoritiellä mateli kävelyvauhtia, joten olimme päässeet pois ruuhkien alta onneksi suorastaan kreivin aikaan. Loppumatkasta läpi Keski-Suomen ja Pohjanmaan ei juurikaan ole suurempia tunnelmia tai tuntemuksia kerrottavaksi. Nuo aiemmilta reissuilta hyvin ankeiksi muistetut Rantsilan kitukasvuiset tienvarsivitikotkaan eivät suurempia ahdistuksia aiheuttaneet, sillä sen verran komeita korvaavia maisemia oli vielä hyvässä muistissa mielen ja sielun sopukoissa. Leilakin tuumasi Rantsilan pusikoiden läpi ajellessamme, että kyllä hän nyt oikeastaan ymmärtää, miksi meillä aina vähän meinaa ahdistaa maisemat juuri loman tuossa kohtaa, mutta toisaalta sekään ei nyt haittaa yhtään, koska hänellä oli omien sanojensa mukaan ollut juuri takanaan elämänsä kolme ihaninta viikkoa. Sehän ei kuulosta ollenkaan pahalta, varsinkin kun kyseessä oli kavereittemme myöhästynyt häämatka?
Lomailu on muuten vähän samanlaista hommaa kuin urheilu. Onnistuneen suorituksen jälkeen olo on väsynyt, mutta onnellinen. Otimme tälle lomalle tavoitteeksi nähdä mahdollisimman paljon Italiaa, mutta kuitenkin ilman, että lomailu menisi pelkästään turhaksi paikasta toiseen laukkaamiseksi. Loman jälkeisestä väsymyksestä päätellen ahnehdimme tosin ehkä hieman liikaa yhdelle reissulle, mutta toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi valmis luopumaan yhdestäkään koetusta kaupungista, nähtävyydestä tai kohteesta. Kolmen viikon loma Italiassa tarjosi kuitenkin niin tyrmäävän annoksen historiaa, kulttuuria, käsittämättömän upeita maisemia ja mikä tärkeintä, mahtavia italialaisia ihmisiä.
Tekniikka pelasi niin kuin pitikin ja esimerkiksi ennen reissuamme hankkimamme ilmastointilaite osoittautui vähintäänkin kullanarvoiseksi laitteeksi. Ilmastoinnin avulla oli mahtavaa toipua kuuman retkipäivän jälkeen miellyttävän viileän auton sisätiloissa ja onneksi kaikilla paitsi yhdellä lomamme aikaisella leirintäalueella riitti myös sulakkeiden koko viilennyksen käyttämiseen. Käytännössä siis kuuden ampeerin sulakkeella voi huoletta jäähdyttää autoa kuumina päivinä, jos muita kovasti virtaa kuluttavia laitteita ei ole yhtä aikaa päällä. Myös navigaattoriksi hankkimani tablettitietone hoiti hommansa hienosti ja kuten ennakkoon arvelinkin, oli isolta näytöltä helppoa valita oikeat kaistat jopa ilman ääniopastusta, joten useimmiten ajellessa saattoi pitää muusiikin pauhaamassa täysillä ja katsella navigointiohjeet pelkästään laitteen ison näytön kaistaopasteista.
Nyt on sitten tyhjenneltävä autoa ja huolettava reissussa rähjääntyneet kamppeet ja vermeet kuntoon. Onneksi kesää on vielä kunnolla jäljellä tai oikeastaanhan lämpömittari paljastaa sen karun tosiasian, ettei kesä vielä edes ole saapunut kunnolla Suomeen. Niinpä tälle suvelle on vielä edessä toivottavasti useampikin lyhyempi reissu Büten kyydissä ainakin kotimaan rajojen sisällä. Ja onpä mielessä syntynyt jo jotain alustavia ajatuksia seuraavasta pidemmästä asuntoautoreissustakin, mutta ihan varmoja suunnitelmia ei toki vielä ole olemassa. Mutta ihan niin kuin olisin kuullut Jaanan mainitsevan jossain sivulauseessa Biskajanlahden, Ranskan ja Espanjan rajaseudut ja kenties Baskimaan. Vai liekö moiset olleet omia ääneen lausuttuja ajatuksiani, tiedä häntä? Joka tapauksessa tällä hetkellä pitää olla melko varovainen matkasuunnitelmien liian rohkeassa tekemisessä. Ne kun tuppaavat lopulta useimmiten toteutumaan… :)
Lopuksi kiitoksia jälleen kaikille tutuille ja vähän tuntemattomammillekin, jotka ovat jaksaneet seurata matkapäiväkirjaa reissumme aikana. Lukijoita on jälleen riittänyt tilastoinninkin mukaan ihan mukavasti, joten aivan itsekseen ei ole onneksi tarvinnut juttuja jorista. Vilkkaimpina päivinä lukijoita on ollut lähes 250 kpl, joten ihan mukavasti karavaanarielämästä tai muuten vaan matkailusta tai Italiasta kiinnostuneet ovat löytäneet paikalle sivuillemme. Mutta nyt on aika alkaa nauttimaan lopusta kesälomasta ilman bloggaamista. Tai voihan sitä jotakin juttua siitäkin syntyä, antaas kattoo ny!
Joka tapauksessa tältä osin se on moro!
Tässäpä vihdoinkin jatkoa tämänkesäisen Italian reissun matkapäiväkirjan viimeisistä reissukilometreistä. Takana on nimittäin erittäin rauhallinen juhannuksenvietto ja useampi palauttava lepopäivä kotona, joten nyt jaksaa taas kirjoitella mietteitä matkan loppukäänteistä. Melkoinen määrä ajokilometrejä, tarkalleen sanottuna 5518 km, on kolmessa viikossa kertynyt plakkariin ja sellainen määrä kokemuksia sekä paikkoja nähtynä ja koettuna, että kotiin päästyämme piti näköjään lepäillä useampi päivä ennenkuin reissussa rähjääntyneen olemuksen kanssa jaksoi keskittyä loppumietelmien puristamiseen. Liekö kyseessä ollut kulttuuri- tai kilometriväsymystä vaiko ihan pelkkää unen vähyyttä, mutta nyt parin todella hyvin nukutun yön jälkeen olo on taas aivan eri tavalla virkku ja miltei voisi jo kohta alkaa suunnitella reissua johonkin uuteen suuntaan :)
Kuuntelimme pohjoista päin paahtaessamme radiosta kotimaan uutisia ja Jyväskylän korkeutta lähestyessämme saimme jo kuulla, että liikenne Lahden moottoritiellä mateli kävelyvauhtia, joten olimme päässeet pois ruuhkien alta onneksi suorastaan kreivin aikaan. Loppumatkasta läpi Keski-Suomen ja Pohjanmaan ei juurikaan ole suurempia tunnelmia tai tuntemuksia kerrottavaksi. Nuo aiemmilta reissuilta hyvin ankeiksi muistetut Rantsilan kitukasvuiset tienvarsivitikotkaan eivät suurempia ahdistuksia aiheuttaneet, sillä sen verran komeita korvaavia maisemia oli vielä hyvässä muistissa mielen ja sielun sopukoissa. Leilakin tuumasi Rantsilan pusikoiden läpi ajellessamme, että kyllä hän nyt oikeastaan ymmärtää, miksi meillä aina vähän meinaa ahdistaa maisemat juuri loman tuossa kohtaa, mutta toisaalta sekään ei nyt haittaa yhtään, koska hänellä oli omien sanojensa mukaan ollut juuri takanaan elämänsä kolme ihaninta viikkoa. Sehän ei kuulosta ollenkaan pahalta, varsinkin kun kyseessä oli kavereittemme myöhästynyt häämatka?
Lomailu on muuten vähän samanlaista hommaa kuin urheilu. Onnistuneen suorituksen jälkeen olo on väsynyt, mutta onnellinen. Otimme tälle lomalle tavoitteeksi nähdä mahdollisimman paljon Italiaa, mutta kuitenkin ilman, että lomailu menisi pelkästään turhaksi paikasta toiseen laukkaamiseksi. Loman jälkeisestä väsymyksestä päätellen ahnehdimme tosin ehkä hieman liikaa yhdelle reissulle, mutta toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi valmis luopumaan yhdestäkään koetusta kaupungista, nähtävyydestä tai kohteesta. Kolmen viikon loma Italiassa tarjosi kuitenkin niin tyrmäävän annoksen historiaa, kulttuuria, käsittämättömän upeita maisemia ja mikä tärkeintä, mahtavia italialaisia ihmisiä.
Tekniikka pelasi niin kuin pitikin ja esimerkiksi ennen reissuamme hankkimamme ilmastointilaite osoittautui vähintäänkin kullanarvoiseksi laitteeksi. Ilmastoinnin avulla oli mahtavaa toipua kuuman retkipäivän jälkeen miellyttävän viileän auton sisätiloissa ja onneksi kaikilla paitsi yhdellä lomamme aikaisella leirintäalueella riitti myös sulakkeiden koko viilennyksen käyttämiseen. Käytännössä siis kuuden ampeerin sulakkeella voi huoletta jäähdyttää autoa kuumina päivinä, jos muita kovasti virtaa kuluttavia laitteita ei ole yhtä aikaa päällä. Myös navigaattoriksi hankkimani tablettitietone hoiti hommansa hienosti ja kuten ennakkoon arvelinkin, oli isolta näytöltä helppoa valita oikeat kaistat jopa ilman ääniopastusta, joten useimmiten ajellessa saattoi pitää muusiikin pauhaamassa täysillä ja katsella navigointiohjeet pelkästään laitteen ison näytön kaistaopasteista.
Joka tapauksessa tältä osin se on moro!
Kiitos, vielä näin vuoden jälkeenkin! Ihania kuvia, kirjoituksia ja tunnelmia.
VastaaPoista