Firenze, Italia. Kyllä tarkenee. Lämpötila 29 astetta. Lomafiilis 119%
Keskiviikkona heräilimme jokainen omaan tahtiin ja niinpä meillä meni lopulta iltapäivän puolelle ennenkuin pääsimme jatkamaan Firenzen kulttuurinähtävyyksista nautiskelua kaikkien aamutoimien, suihkussa käyntien ja muiden valmisteluiden jälkeen. Onneksi olimme muistaneet laittaa aiemmin pullollisen italialaista roseviiniä jäähtymään jääkaapin pakastelokeroon, sillä keskiviikon ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi oli tarjolla pikku piknikki kuuluisassa Bobolin puutarhassa.
Hyppäsimme jälleen reppujen kanssa kiertoajelubussin kyytiin leirintäalueen yläpuoliselta näkäalatasanteelta ja muutaman minuutin ajomatkan jälkeen olimme firenzeläisen pankkiirin Pittin 1400-luvulla rakennuttaman palatsin lähestöllä, mistä kartan mukaan Bobolin puutarha alkaa. Seikkailimme aluksi muutaman minuutin oikeaa sisäänkäyntiä etsien, mutta pienen harhalenkin jälkeen huomasimme puutarhaan johtavan sisäänmenon, jonka edestä olimme jo kertalleen innoissaan kävelleet ohi. Kymmenen euron liput ostettuamme astelimme sisään Bobolin vihreään miljööseen ja aloimme hämmästelemään paikan suurta mittakaavaa ja näkymiä. Sisään astelessamme portinvartija ei aluksi meinannut päästää meitä kameranjalustan kanssa sisään ollenkaan, mutta pienen hämmästelyn ja keskustelun jälkeen päästi meidät kuitenkin lopulta jalustan kanssa portista sisäpuolelle.
Bobolin puutarha-alue on kooltaan komeat 45 000 neliömetriä ja puistoa on rakennettu useiden eri arkkitehtien ja suunnittelijoiden työnjälkenä 1700-luvulta näihin päiviin saakka. Vihreää ja symmetrisesti rakennettua puutarhaa halkovat ympäriinsä pienet ja vähän isommatkin käytävät, joista osa on viivasuoria ja osa kaartuu symmetrisesti muodostaen kaaria suihkulähteiden ja patsaiden muodostamien keskustojen ympärille. Kävelimme hitaaasti ylöspäin rinnettä, jossa kulki eräs puutarhan pääkäytävistä. Lämpötila alkoi iltapäivällä taas kohota liki 30 asteeseen, joten välillä oli pakko pysähtyä hörppäämään repusta yöksi jäätymään laitetusta vesipullosta janojuomaa. Kuvasin tuolta matkalta eräästä risteyksestä panoraaman, josta varmaan saa jonkinmoisen käsityksen siitä, miltä tuolla Bobolissa näytti.
Ylös päästyämme nautimme ylätasanteella autolta mukaanottamamme viileät roseviinit ja samalla katselimme kuinka paikalle tullut nuoriso löhöili nurmialueella aikaa kulutellen. Osa nuorista kiipeili kasaksi toistensa päälle yrittäen muodostaa jonkinlaista ihmispyramidia ja hauskaa heillä näytti olevan. Nuoret parit makoilivat pitkin nurmikoita halaillen ja pussaillen, joten täytyy täällä Firenzessä eräänlaista romantiikka olla ilmassa, kun ainakin nuorisolle se aiheuttaa vastustamatonta vastakkaisen sukupuolen kähmimisen tarvetta.
Ylhäällä panoraamaa kuvatessani vierelleni ilmestyi yhtäkkiä jostakin puistonvartija, joka alkoi puhua minulle hieman huolestuneen näköisenä italiaa samalla kameran jalustaa osoitellen. Ainut sana, minkä ymmärsin tuon hieman jo iäkkäämmän miehen puheesta oli "professionale" tai jotain sinne päin, joten päättelin, että kevyt kamerajalustani, joka oli jo kertaalleen hyväksytty sisään puutarhaan, oli miehen mielestä liian ammattimainen työkalu ja sitä ei saisi täällä käyttää. Niinpä lähdin kävelemään kuvauspaikalta kohti lähellä puistonpenkillä istuskelevia matkakavereita papparaisen seuratessa minua kuin hai laivaa. Aikansa meitä tuijoteltuaan mies lopulta kyllästyi ja lompsi pois, joten pääsimme jatkamaan kävely-, katselu- ja kuvaustouhuja entiseen malliin. Hieman ihmeellistä hommaa, jos ensin annetaan lupa käyttää jalustaa ja sitten toinen on kohta kieltämässä saman asian.
Jatkoimme hulppean puutarhan ihastelua kävelemällä Pittin palatsin reunaa pitkin upealle amfiteatterille, josta johti nousevat tasanteet ylös rinnettä. Kävimme kävelemässä lenkin tuolla ylhäällä ja maisema sieltä kohti palatsia ja Firenzen kaupunkia oli kyllä upea. Medicien suku on panostanut vuosisatojen aikana kyllä kiitettävästi linnansa prameisiin puutarhoihin ja oli kyllä mukava astella noissa klassisen kauniissa maisemissa. Olisi varmaan ollut kohtuullisen rehvakasta ratsastella hevosella muutama vuosisata sitten samoissa maisemissa tai komentaa palvelijat kattamaan ateria jonnekin puutarhan monista aukioista. Mikäs siinä on ollut eleskellessä, jos rahaa ja valtaa on riittänyt rakentaa ympäristöstään symmetrisen kaunis ja silmää miellyttävä.
Useamman tunnin kiipeilyn jälkeen päätimme pitää pikapalaverin loppupäivän ohjelmasta. Osalla porukkaa iho alkoi jo hieman punottaa ja nahka aristaa, ja kaikilla meillä alkoi jatkuva ylös-alaskävely tuntumaan pohkeissa. Niinpä teimme tyynesti päätöksen, että jätämme Uffizin gallerian tyynesti tällä reissulla käymättä, sillä Firenze vaikuttaa näin parin päivän kokemukselta sellaiselta paikalta, ettei täällä riittäisi edes viikko siihen, että pääsisi näkemämään kaiken haluamansa. Ja onhan noita Davidin patsaita nähty monessa versiossa jo useampaan otteeseen, joten väsyneinä emme enää jaksaneet innostua alkuperäisen patsaan luo pääsyn jonottamisesta ihmeemmin. Niinpä osa nähtävyyksista saa jäädä seuraavaan kertaan ja onpahan hyvä syy tulla takaisin kenties taas joskus tulevaisuudessa.
Loppuillan ohjelman selvittyä hyppäsimme jälleen kiertoajelubussin kyytin Pittin palatsin läheisyydessä ja ajelimme lertsulle ruoan laittoon. Onneksi jääkaapissa odotti runsaasti kylmää juotavaa, sillä päivän retkellä oli kaikista mukana olleista juomista huolimatta tullut jano. Niinpä jäähdytimme oloamme nesteyttämällä kehoa muutamalla litralla kivennäisvettä ja samalla kaipailimme kovasti uima-allasta. Teimme samalla päätöksen, että huomenna Roomaan päästyämme majoitumme ainostaan sellaiselle leirintäalueelle, mistä löytyy myös uima-allas, sillä aiemmilta reissuilta muistaa kyllä vielä hyvin, kuinka mahtavaa on kuuman päivän jälkeen pulahtaa iltauinnille viileisiin vesiin.
Niinpä taas terkkuja Toscanan auringon alta. Firenze on tältä reissulta katseltu. Aamulla käännetään nokka kohti Roomaa, ikuista kaupunkia.
Bobolin puutarha-alue on kooltaan komeat 45 000 neliömetriä ja puistoa on rakennettu useiden eri arkkitehtien ja suunnittelijoiden työnjälkenä 1700-luvulta näihin päiviin saakka. Vihreää ja symmetrisesti rakennettua puutarhaa halkovat ympäriinsä pienet ja vähän isommatkin käytävät, joista osa on viivasuoria ja osa kaartuu symmetrisesti muodostaen kaaria suihkulähteiden ja patsaiden muodostamien keskustojen ympärille. Kävelimme hitaaasti ylöspäin rinnettä, jossa kulki eräs puutarhan pääkäytävistä. Lämpötila alkoi iltapäivällä taas kohota liki 30 asteeseen, joten välillä oli pakko pysähtyä hörppäämään repusta yöksi jäätymään laitetusta vesipullosta janojuomaa. Kuvasin tuolta matkalta eräästä risteyksestä panoraaman, josta varmaan saa jonkinmoisen käsityksen siitä, miltä tuolla Bobolissa näytti.
Ylös päästyämme nautimme ylätasanteella autolta mukaanottamamme viileät roseviinit ja samalla katselimme kuinka paikalle tullut nuoriso löhöili nurmialueella aikaa kulutellen. Osa nuorista kiipeili kasaksi toistensa päälle yrittäen muodostaa jonkinlaista ihmispyramidia ja hauskaa heillä näytti olevan. Nuoret parit makoilivat pitkin nurmikoita halaillen ja pussaillen, joten täytyy täällä Firenzessä eräänlaista romantiikka olla ilmassa, kun ainakin nuorisolle se aiheuttaa vastustamatonta vastakkaisen sukupuolen kähmimisen tarvetta.Ylhäällä panoraamaa kuvatessani vierelleni ilmestyi yhtäkkiä jostakin puistonvartija, joka alkoi puhua minulle hieman huolestuneen näköisenä italiaa samalla kameran jalustaa osoitellen. Ainut sana, minkä ymmärsin tuon hieman jo iäkkäämmän miehen puheesta oli "professionale" tai jotain sinne päin, joten päättelin, että kevyt kamerajalustani, joka oli jo kertaalleen hyväksytty sisään puutarhaan, oli miehen mielestä liian ammattimainen työkalu ja sitä ei saisi täällä käyttää. Niinpä lähdin kävelemään kuvauspaikalta kohti lähellä puistonpenkillä istuskelevia matkakavereita papparaisen seuratessa minua kuin hai laivaa. Aikansa meitä tuijoteltuaan mies lopulta kyllästyi ja lompsi pois, joten pääsimme jatkamaan kävely-, katselu- ja kuvaustouhuja entiseen malliin. Hieman ihmeellistä hommaa, jos ensin annetaan lupa käyttää jalustaa ja sitten toinen on kohta kieltämässä saman asian.
Useamman tunnin kiipeilyn jälkeen päätimme pitää pikapalaverin loppupäivän ohjelmasta. Osalla porukkaa iho alkoi jo hieman punottaa ja nahka aristaa, ja kaikilla meillä alkoi jatkuva ylös-alaskävely tuntumaan pohkeissa. Niinpä teimme tyynesti päätöksen, että jätämme Uffizin gallerian tyynesti tällä reissulla käymättä, sillä Firenze vaikuttaa näin parin päivän kokemukselta sellaiselta paikalta, ettei täällä riittäisi edes viikko siihen, että pääsisi näkemämään kaiken haluamansa. Ja onhan noita Davidin patsaita nähty monessa versiossa jo useampaan otteeseen, joten väsyneinä emme enää jaksaneet innostua alkuperäisen patsaan luo pääsyn jonottamisesta ihmeemmin. Niinpä osa nähtävyyksista saa jäädä seuraavaan kertaan ja onpahan hyvä syy tulla takaisin kenties taas joskus tulevaisuudessa.
Loppuillan ohjelman selvittyä hyppäsimme jälleen kiertoajelubussin kyytin Pittin palatsin läheisyydessä ja ajelimme lertsulle ruoan laittoon. Onneksi jääkaapissa odotti runsaasti kylmää juotavaa, sillä päivän retkellä oli kaikista mukana olleista juomista huolimatta tullut jano. Niinpä jäähdytimme oloamme nesteyttämällä kehoa muutamalla litralla kivennäisvettä ja samalla kaipailimme kovasti uima-allasta. Teimme samalla päätöksen, että huomenna Roomaan päästyämme majoitumme ainostaan sellaiselle leirintäalueelle, mistä löytyy myös uima-allas, sillä aiemmilta reissuilta muistaa kyllä vielä hyvin, kuinka mahtavaa on kuuman päivän jälkeen pulahtaa iltauinnille viileisiin vesiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti