maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kanavakaupungista Toscanan oliivipuiden varjoon





Firenze, Italia. Taas tarkenee. Lämpötila 27 astetta. Lomafiilis 115%

Venetsiassa vietetty aktiivinen sunnuntaipäivä tuntui kehossa hieman vielä maanantaina herätessäkin, joten levähtelimme mukavasti lähes kello 10 saakka. Maittavan muna-pekoni-aamiaisen jälkeen ryhdyimme laittamaan leiriä kasaan ja suunnittelemaan Firenzeen lähtöä. Harmaavesisäiliön tyhjentämisen, veden täytön ja muiden normaalien lähtörutiinien jälkeen olimme taas valmiita tien päälle kohti Toscanaa ja siellä odottavaa Firenzen kulttuurikaupunkia.

Suuntasimme puolen päivän jälkeen navigaattorin opastamana Büten keulan kohti maanjäristysten viimeaikoina ravistelemaa Bolognan seutua, jota kautta kuitenkin kulkisi suorin reitti Firenzeen. Bolognan seudulla on kuulemma jälleen ollut kohtalainen jälkijäristys sunnuntaina, mutta ainakaan Venetsiassa emme huomanneet mitään maan värähtelyä, vaikka järistys oli ilmeisesti tuntunut jopa Milanossa saakka. Joka tapauksessa ajelimme melko surutta halki juuri sen seudun, missä pahimmat tuhot olivat tapahtuneet viimeaikaisten järistysten takia. Missään ei kuitenkaan näkynyt sen kummempia tuhoja tai romahtaneita rakennuksia, vaan maisema oli samanlaista hieman ränsistynyttä vanhaa rakennuskantaa, mitä Italiassa kyllä riittää ilman maanjäristyksiäkin. Hieman toki ajatus useiden kilometrien ajelusta maanalaisissa tunneleissa jännitti, mutta ajattelimme, että todennäköisyys siihen, että yläpuolellamme oleva vuori romahtaa juuri meidän niskaan, on melkoisen olematon. Niinpä huristelimme aika huolettomina kohti etelää ja Toscanaa.

Tie läpi Emilio-Romagnan maakunnan mutkittelee vuorten rinteillä ja kulkee aina välillä tunneleissa vuorten sisässä lyhyitä matkoja. Alppien jälkeen Apenniinien vehreät vuoret eivät toki tuntuneet enää kovinkaan kummoisilta jättiläisiltä, mutta yhtä kaikki maisemia oli mukava katsella etelää kohti posotellessa. Jossain vaiheessa tie alkoi laskeutua kohti Toscanan laaksoja ja ratissa sai tehdä ihan tosissaan töitä mutkittelevalla kaksikaistaisella moottoritiellä, jossa nopeammalla kaistalla keskinopeus nousi pitkästi toiselle sadalle. Hurjimmissa kaarteissa oli toki pakko hiljennellä, sillä eihän Büten kaltainen korkea ja raskas vehje ole tarkoitettu aivan samanlaiseen kanttien kurvaamiseen kuin italialaiset Ferrarit ja Lamborghinit.

Vajaan 300 kilometrin ajon jälkeen saavuimme neljän maissa iltapäivällä Firenzeen, missä navigaattori ohjasi meidät etukäteen netistä bongaamallemme Michelangelon-leirintäalueelle. Muutaman hieman ahtaassa kaupunkimiljöössä ajetun kilometrin jälkeen nousimme kukkulalle, josta avautui henkeäsalpaavan upeat näkymät alhaalla laaksossa olevaan Firenzen historialliseen keskustaan. Ajelimme saman tien sisään leirintäalueelle, missä kirjauduimme sisään. Leirin pystytyksen jälkeen mieli teki kovasti lähteä ihailemaan aivan leirintäalueen vieressä sijaitsevalta näköalatasanteelta alas kaupunkiin avautuvaa näkymää. Pikaisesti valmistetun ja ympäristöön sekä tunnelmaan hyvin sopivan Prosciutto-täytteisen Ravioli-aterian jälkeen kävelimme muutaman sadan metrin matkan ylös tasanteelle. Edessämme aukeavaa maisemaa katsellessa oli pakko todeta jälleen kerran, että kannatti tulla! Ohessa on muutama kuva tuosta näkymästä, joka kyllä sai koko matkaseurueemme melko hiljaiseksi.

Illalla hämärän jo laskeuduttua istuskelimme Büten markiisin alla ja kuuntelimme Eros Ramazottin musiikkia. Michelangelon lertsulla kasvaa mukavasti oliivipuita, joten grillailimme niiden katveessa samalla iltapalaksi vähän makkaraa. Olipa muuten hieman erikoinen tunne mussutella kotimaasta mukaan ottamiani savupekoni-Kabanosseja italialaisessa yössä. Tulikärpäset pörräsivät pimeydessä ja kirkonkellot kajahtelivat jossain vuorilla. Muutaman viinilasillisen jälkeen oli kuitenkin aika siirtyä unten maille, sillä tiistaina olisi taas retkipäivä ja edessä kovasti historiaa, upeita maisemia ja paljon uutta koettavaa.

Niinpä Firenzen finlandeset visiteeraajat toivottavat kotimaahan ja muuallekin hyvää yötä. Kyllä kannatti tulla! Huomenna lisää Firenzeä, sääennuste näyttää hyvältä :)

1 kommentti:

  1. Varokaa Stendahlin syndroomaa!
    Se on niin upea kaupunki. Viime syksynä vietimme neljä päivää siellä - pelkästään taiteeseen uppoutuneina. Ah, se ja Venetsia - aivan poikkeuksellisia paikkoja!
    mari

    VastaaPoista