tiistai 5. kesäkuuta 2012

Firenzentaudin ensioireissa

Firenze, Italia. Kelit vaan komistuu. Lämpötila 29 astetta. Lomafiilis 118%

Tiistai-aamu aukeni Firenzen kaupunkia reunustavan laakson rinteellä aurinkoisena ja lämpimänä. Vaikka lämpötila oli yöllä käynyt jopa niinkin alhaalla kuin 14 asteessa, alkoi aurinko lämmittämään heti horisonttiin noustuaan sen verran tehokkaasti, että jo kahdeksan aikaan aamulla oli yli 20 astetta varjossa. Hyvä asia onkin, että vaikka päivät täällä ovat todella lämpimiä, jopa suorastaan kuumia, niin yöllä viilenee mukavasti ja nukkuminen onnistuu ilman turhaa hikoilua. Jos yötkin olisivat yhtä kuumia, niin täältä joutuisi todennäköisesti lähtemään muutaman päivän hikoilun jälkeen viileämpiin olosuhteisiin evakkoon, sillä Michelangelon leirintäalueen sulakkeet ovat ainostaan uskomattomat 3 ampeeria virrankestoltaan. Noinkin pienten sulakkeiden kanssa ilmastoinnin käyttämisen voi siis unohtaa kokonaan. Itse asiassa samana iltana, kun tulimme tänne Firenzeen, kuulimme autollamme vierailleelta suomalaispariskunnalta, että heillä oli ollut täällä ollessaan ongelmia sulakkeiden keston kanssa jopa pelkkää sähköllä toimivaa kahvinkeitintä käytettäessa. Jos siis paikan sijainti onkin aivan loistava, niin voisi leirintäalue kyllä hieman parantaa sulaketaulujensa virrankestoa, sillä nykyaikaiset karavaanarit käyttävät kyllä kaikenlaisia sähkövempaimia, jota vaativat hieman enemmän kuin nuo vaatimattomat 3 ampeeria.

Aamiaisen jälkeen retkueemme oli valmis lähtemään kohti Firenzen keskustaa ja kulttuurikokemuksia. Alkuperäisenä aikeenamme oli kävellä alas jokivarteen ja sieltä historialliseen keskustaan, mutta kun huomasimme viereisellä näköalatasanteella Hop on-hop off -kiertoajelubussin, päätimmekin hypätä sen kyytiin. Bussiin astuessamme ostimme samantien kahden päivän liput, jotka kustansivat 22 euroa hengeltä, mutta niillä saisimme sitten ajella rajattomasti Firenzen kaupunkialueella kulkevilla non-stop kyydeillä. Kiipesimme kaksikerroksisen bussin avoimeen yläosaan ja aloitimme matkan keskustaan. Muutamassa minuutissa bussi kulki rinteitä pitkin mutkitellen Arno-joen rantaan, missä ylitimme joen keskustan puolelle. Bussilipun hintaan kuuluivat myös pienet kuulokkeet, joista saattoi kuunnella valitsemallaan kielellä selostusta nähtävyyksistä ja muista mielenkiintoisista kohteista, joita tässä kaupungissa tuntuu riittävän. Selostuksien välissä kuulokkeista kuului mahtipontista renessanssiajan musiikkia, mikä sopi maisemaan ja tunnelmaan suorastaan kuin nyrkki silmään. Olipa mukava fiilistellä sembaloiden ja viulujen säestyksellä samoissa hienoissa maisemissa, missä noiden kuultavien kappaleiden klassiset säveltäjät olivat aikoinaan biisejään tehneet ja esittäneet.

Firenzen keskusaseman läheisyydessä hyppäsimme pois bussin kyydistä ja lähdimme kävelemällä etenemään kohti Santa Maria del Fieron katedraalia, jota myös Il Duomoksi kutsutaan. Tämä eräs maailman suurimmista kirkoista ilmestyikin eteemme muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Kävellessämme kirkkoa kohti bongasin kadun varresta TIM-operaattorin myymälän, mistä päätin käydä kysymässä prepaid-simkorttia Büten nettiyhteyksiä varten. Myyjä esitteli minulle erilaiset datapaketit ja päädyin ostamaan lopulta 39 euron kortin, joka sisälsi 10 gigatavua datasiirtoa seuraavan kuukauden aikana. Myyjä ei meinannut tosin aluksi myydä korttia minulle ollenkaan, koska passi ei ollut mukanani, mutta lopulta kaupat kuitenkin onnistuivat ihan kivuttomasti pelkästään ajokorttia näyttämällä. Nyt meillä on siis Büten wlan-purkissa italialainen simkortti, jolla nettisurffailu ei hinnaltaan päätä huimaa: 0,4 senttiä megatavu. Onneksi yhteys tuntuu myös toimivan nopeasti ainakin täällä Firenzessä, joten toivottavasti olemme sen suhteen loppulomaa ainakin Italian osalta omavaraisia.

Firenzessä tuntuu riittävän patsaita. Ikivanhojen kiviteosten lisäksi kaduilta voi bongata myös eläviä patsaita, jotka tuntuivat herättävän kiinnostusta ohikulkevassa ihmisvirrassa. Onneksi noilla elävillä patsailla on yleensä enemmän vaatetta päällä kuin kivisillä kolleegoillaan. Aikamme erilaisia patsaita tuijoteltuamme alkoikin nimittäin tuntua siltä, että jonkinasteinen palliähky alkoi nostaa päätänsä paljaita marmorisia miesten sukukalleuksia tuijotellessa. Liekö firenzentaudissa kyse juuri tuosta palliähkystä, mutta kainomman matkaajan voi olla vaikeaa välttyä näkemästä kymmenittäin erilaisia antiikkisia kivespusseja kaupunkia kierrellessään. Niinpä kovin siveelliselle matkaajalle ei voi varauksetta suositella vierailua Firenzen nähtävyyksissä tai ainakin asia on hyvä tiedostaa ennen paikalle saapumista. :)

Sim-kortin saatuamme ja palliähkyn ensioireista toivuttuamme jonotimme Il Duomon katedraaliin muutaman minuutin ajan, mutta sisällä avautui sitten sen arvoiset näkymät, että pikku jonottaminen kannatti ehdottomasti. Korkeuksiin kaartuvat kirkon sisäkaaret, hienot lasimaalaukset, koristeellinen mosaiikkilattia teksteineen ja tietysti kupolin katossa oleva upea frescomaalaus. Kirkon suunnittelu aloitettiin kuulemma jo 1200-luvulla ja se valmistui lopullisesti vasta 1400-luvulla. Vaikuttava kupoli ja muut suunnattoman kolossaaliset rakenteet saivat meidät hämmästelemään hiljaisina, kuinka kehittynyttä rakennustekniikka oli jo tuolloin vuosisatoja sitten. Vaikuttava paikka. Katedraalissa olisi ollut mahdollista kiivetä myös vajaat 500 porrasta ylös katselemaan näköalaa ympäröivään kaupunkiin, mutta nälissämme päätimme jättää tuon urheilusuorituksen väliin ja suuntasimme läheiselle pikkukadulle pieneen ravintolaan lounaalle. Maukkaiden pizzojen ja oluiden jälkeen virtaa olikin taas lahkeissa, joten päätimme jatkaa kävellen kohti Uffizin galleriaa ja Ponte Vecchion siltaa. Uffizin gallerian kohdalla mietimme hetken jonottamista sisään, mutta jätimme lopulta sen suosiolla seuraavan päivän ohjelmaan. Niinpä kävelimme ihmisvilinässä läpi historiallisen keskustan kohti Firenzen toista maamerkkiä eli Ponte Vecchion siltaa.

Ponte Vecchion silta on kuuluisa erikoisesta arkkitehtuuristaan. Arno-joen päälle 1300-luvulla rakennetulle sillalle on vuosisatojen aikana noussut pieniä taloja ja siipirakennuksia, joissa kaupungin jalokivi- ja korukauppiat tekevät kauppaa. Sinänsä tuo silta ei nyt kovin kummoinen nähtävyys ollut, mutta olihan siitä mukava tepastella yli ja katsella ohitse kulkevien turistien virtaa. Sillan toisessa päässä pysähdyimme nautiskelemaan kuuluisasta italialaisesta jäätelöstä ja täytyy kyllä todeta, että harvoin on jäätelö noin mukavalle maistunut, kun tuossa maisemassa ja liki 30 asteen helteessä.

Kuuma keli ja katuja pitkin lompsiminen alkoi vähitellen tuntua kehossa, joten päätimme jäätelöiden jälkeen hypätä jälleen kiertoajelubussin kyytiin ja kulkea sillä takaisin leirintäalueelle. Bussi kierteli jälleen mutkitellen historiallisen kaupungin katuja, ylitti Arno-joen toisen sillan kautta jo kipusi lopulta puolen tunnin ajelun jälkeen takaisin Piazzale Michelangelo -aukiolle, mistä oli enää muutaman sadan metrin matka takaisin leirintäalueelle.

Lertsulla otimme pienet päiväunet siestahengessä ja aloimme sitten valmistautumaan rauhalliseen illan viettoon. Usean päivän italialaisen menuun jälkeen tarjolla olikin yllättäen aika pohjoisen ja kotoisen oloista ruokaa, sillä Jaana taikoi jääkaapin kätköistä meille itse tehtyjä jauhelihapihvejä, sienikastiketta ja perunoita. Tuhdin ja maittavan aterian jälkeen olimme valmiita petiin ja hyvä niin, sillä seuraavana päivänä olisi taas tiedossa lisää kulttuuria ja kävelyä, joten kunnollinen lepo olikin ihan paikallaan.

Niinpä hyvät yöt täältä renessanssin kehdosta. Firenzentauti nostaa jo päätänsä. Laitan tähän loppuun vielä linkit pariin panoraamaan, joita värkkäilin tiistai-illan ratoksi:

Venetsia, Fusina Camping
Firenze, Michelangelo Camping

1 kommentti:

  1. Hauskat panoraamakuvat, jopa tähdet Firenzen taivaalla!
    mari

    VastaaPoista