Rooma, Italia. Huh hellettä. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 122%
"Ei maha mittään". Taitaa olla niin, että sitä parasta kesälomaa tässä nyt pukkaa. Kelit on kohdillaan ja maisemat mallillaan. Torstaina heräilimme Toscanasta kovasti kuumenevaan aamuun ja aloimme pakata leiriä kasaan. Hieman toki oli haikea olo lähteä noista maisemista, koska Firenzestä oli päässyt näkemään vasta pienen vilahduksen, mutta sekin pieni otos oli jo antanut meille paljon. Harvoissa paikoissa maailmassa on tarjolla moista rautaisannosta kulttuurihistoriaa tai yleensäkin sielua tärisyttävieä kokemuksia tai asioita, joiden sulattelemisessa menee varmasti loppuelämä. Mutta hyvä niin. Onpahan taas jotain mitä muistella kiikkustuolissa istuskellessa, jos sinne asti elää.
Pieni huvittava yksityiskohta oli, kun heräsin aamulla ja tunsin oloni hieman omituiseksi. Hetken ihmettelyn jälkeen huomasin, että nenässä ja nokkanahoissa tuntui kummallinen puristava tunne. Aluksi ajattelin, että eilinen auringonpaiste oli tehnyt tepposet ja nenä oli yksinkertaisesti palanut. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Sormilla tunnustelemalla selvisi, että kaikki ei klyyvarissa ole nyt kohdillaan. Vessaan mentyäni karu todellisuus paljastui peilin kautta ja edessä oli ainakin nenän osalta ilmiselvä Gerard Depardieun kaksoisolento. Joku hemmetin ötökkä oli pistänyt yön aikana nenän toiselle puolelle ja se mokoma oli turvonnut lähes tuplakokoon. Henkikään ei tuntunut kulkevan kunnolla oikean sieraimen kautta, mutta onneksi toinen rööri oli sentään entisenlaisessa kunnossa. Jaanakaan ei osoittanut suurempia myötätunnon eleitä, vaan ainoastaan vaivoin pystyi pidättämään nauruansa, kun menin esittelemään komeaa klyyvariani hänelle. Onneksi turvotus alkoi laskea nopeasti, kun sivelin nenää pitkin päivää hydrocortison-voiteella ja tätä kirjoitellessa nokka on jo aivan entisellään. Mutta täällä Italiassa nayttää näköjään olevan aika äkäisiä ötököitä, jotka aiheuttavat pistokohtiin melkoisen turvotuksen.
Vesien tyhjennyksen ja täytön jälkeen ohjasimme Büten takaisin tutulle moottoritielle, joka johtaa Toscanan halki kohti Roomaa. Tuolle maksulliselle valtatielle on aika osuvasti annettu nimi "Autostrada del Sole". Nimen mukaisesti ajelimme halki aurinkoisen ja helteessä hitaasti kypsentyvän Toscanan ja aina välillä pysähdyimme moottoritien varren P-paikoille maisemia ja miljöötä katselemaan. Takuuvarmasti pienempiä teitä käyttämällä olisi maisemat olleet vielä aivan eri luokkaa, mutta kun tarkoituksenamme oli tehdä kohtuullisen nopea paikanvaihto Roomaan, emme kehdanneet alkaa sahailemaan koko päivää pienempiä teitä pitkin, vaan päätimme suhaista suoraan seuraavaan pääkohteeseemme. Hintaa reilun kahdensadan kilometrin ajelulle italialaisella autostradalla tuli tiemaksuina vajaat kaksikymmentä euroa.
Matkaa Firenzestä Roomaan ei ole kuin vajaat 300 kilometriä, joten kaikista pysähtelyistä huolimatta olimme jo melko varhain iltapäivällä perillä Roomassa. Kaupunkia lähestyttäessä asetin navigaattoriin leirintäaluetta mahdollisimman lähellä olevan ostoskeskuksen kordinaatit ja pienten mutkittelujen jälkeen tablettinavi ohjastikin meidät jonnekin Rooman esikaupunkialueen lähiöistä, missä ajoimme Büten kadun varteen parkkiin. Saksassa täyttämämme ruokavarastot oliva huvenneet jo melko vähäisiksi, joten kaappien täydennys olikin paikallaan. Leila jäi autolle vahtimaan kulkuneuvoa ja tavaroita sillä aikaa, kun me muut kävelimme muutaman kymmenen metrin matkan läheiseen ostoskeskukseen.
Eipä tuo eväs, ruoka ja juoma täällä vaikuta paljon sen kalliimmalta kuin Saksassakaan, sillä olipa iloinen yllätys jälleen saada kassalta kohtuullisen pieni 124 euron lasku, kun ottaa huomioon, että ostoshihnan läpi oli nosteltu kaksi ostoskärryllistä juomaa ja ruokaa, joiden voimalla aiomme pärjätä taas useamman päivän ajan käytännössä miltei täysin omavaraistaloudessa.
Firenzessä edellisenä iltana olimme pähkäilleet jo seuraavaa leirintäaluetta ja lopulta päädyimme valitsemaan Rooman tukikohdaksemme Happy Village & Campingin. Monen kokeneemman karavaanarin kovasti kehumasta Village Flaviniosta huolimatta päätimme valita hieman edullisemman vaihtoehdon, sillä koko reissun leirintäalueet olivat olleet tähän saakka hieman totuttua hinnakkaampia. Niinpä ajelimme ostoskeskukselta muutaman kilometrin matkan Happy Village & Campingiin, jonne oli kyllä melkoisen vaikeaa osata navigaattorinkin avulla. Laite osasi opastaa meidät sinänsä oikeille kulmille aivan lertsun lähelle, mutta teimme pari turhaa käännöstä liikaakin naviin luottaen, joiden johdosta saimme ajella kilometritolkulla, ennenkuin saavuimme lopulta perille leirintäalueelle. Kirjauduimme mäkiselle alueelle sisään ja yöpymisen hinta tuntui "Onnellisten kylässä" huomattavasti kohtuullisemmalta, kuin kahdella aiemmalla italialaisella lerintäalueella. Esimerksi Firenzessä yksi yö oli maksanut koko seureelta eli neljältä aikuiselta ja asuntoautolta 65 euroa ja nyt Roomassa saman paketin hinnaksi tuli 35 euroa. Happy Villagessa on kuitenkin firenzeläislertsuun verrattuna vähintäänkin yhtä siistit yleiset tilat ja palvelut sekä vihdoinkin kovasti kaipaamamme uima-allasalue.
Nyt siis nautitaan auringosta ja lämmöstä roomalaisella kukkulalla lepäillen ja uiskennellen. Päätimme yhdessä tänne Roomaan päästyäemme, että tässä vaiheessa lomaa on hyvä pitää sellainen väli- ja löhöilypäivä, minkä aikana emme lauko missään nähtävyyksillä vaan keskitymme pelkästään lepäämiseen, kirjan lukemiseen ja muuhun mukavaan, mitä itse kukin sitten tunteekin rentouttavaksi ajanvietteeksi. Happy Village tarjoaa rentoutumiseen hyvät puitteet, joten kerron siitä lisää huomenna. Mutta nyt pienelle pulahdukselle viileään uima-altaaseen. Kohta laitetaan karaokevehkeet päälle ja lauletaan muutama kappale lertsunaapureiden riemuksi. Olisiko "Olen suomalainen" passeli biisi tähän saumaan?
Pieni huvittava yksityiskohta oli, kun heräsin aamulla ja tunsin oloni hieman omituiseksi. Hetken ihmettelyn jälkeen huomasin, että nenässä ja nokkanahoissa tuntui kummallinen puristava tunne. Aluksi ajattelin, että eilinen auringonpaiste oli tehnyt tepposet ja nenä oli yksinkertaisesti palanut. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Sormilla tunnustelemalla selvisi, että kaikki ei klyyvarissa ole nyt kohdillaan. Vessaan mentyäni karu todellisuus paljastui peilin kautta ja edessä oli ainakin nenän osalta ilmiselvä Gerard Depardieun kaksoisolento. Joku hemmetin ötökkä oli pistänyt yön aikana nenän toiselle puolelle ja se mokoma oli turvonnut lähes tuplakokoon. Henkikään ei tuntunut kulkevan kunnolla oikean sieraimen kautta, mutta onneksi toinen rööri oli sentään entisenlaisessa kunnossa. Jaanakaan ei osoittanut suurempia myötätunnon eleitä, vaan ainoastaan vaivoin pystyi pidättämään nauruansa, kun menin esittelemään komeaa klyyvariani hänelle. Onneksi turvotus alkoi laskea nopeasti, kun sivelin nenää pitkin päivää hydrocortison-voiteella ja tätä kirjoitellessa nokka on jo aivan entisellään. Mutta täällä Italiassa nayttää näköjään olevan aika äkäisiä ötököitä, jotka aiheuttavat pistokohtiin melkoisen turvotuksen.
Vesien tyhjennyksen ja täytön jälkeen ohjasimme Büten takaisin tutulle moottoritielle, joka johtaa Toscanan halki kohti Roomaa. Tuolle maksulliselle valtatielle on aika osuvasti annettu nimi "Autostrada del Sole". Nimen mukaisesti ajelimme halki aurinkoisen ja helteessä hitaasti kypsentyvän Toscanan ja aina välillä pysähdyimme moottoritien varren P-paikoille maisemia ja miljöötä katselemaan. Takuuvarmasti pienempiä teitä käyttämällä olisi maisemat olleet vielä aivan eri luokkaa, mutta kun tarkoituksenamme oli tehdä kohtuullisen nopea paikanvaihto Roomaan, emme kehdanneet alkaa sahailemaan koko päivää pienempiä teitä pitkin, vaan päätimme suhaista suoraan seuraavaan pääkohteeseemme. Hintaa reilun kahdensadan kilometrin ajelulle italialaisella autostradalla tuli tiemaksuina vajaat kaksikymmentä euroa.
Matkaa Firenzestä Roomaan ei ole kuin vajaat 300 kilometriä, joten kaikista pysähtelyistä huolimatta olimme jo melko varhain iltapäivällä perillä Roomassa. Kaupunkia lähestyttäessä asetin navigaattoriin leirintäaluetta mahdollisimman lähellä olevan ostoskeskuksen kordinaatit ja pienten mutkittelujen jälkeen tablettinavi ohjastikin meidät jonnekin Rooman esikaupunkialueen lähiöistä, missä ajoimme Büten kadun varteen parkkiin. Saksassa täyttämämme ruokavarastot oliva huvenneet jo melko vähäisiksi, joten kaappien täydennys olikin paikallaan. Leila jäi autolle vahtimaan kulkuneuvoa ja tavaroita sillä aikaa, kun me muut kävelimme muutaman kymmenen metrin matkan läheiseen ostoskeskukseen.
Eipä tuo eväs, ruoka ja juoma täällä vaikuta paljon sen kalliimmalta kuin Saksassakaan, sillä olipa iloinen yllätys jälleen saada kassalta kohtuullisen pieni 124 euron lasku, kun ottaa huomioon, että ostoshihnan läpi oli nosteltu kaksi ostoskärryllistä juomaa ja ruokaa, joiden voimalla aiomme pärjätä taas useamman päivän ajan käytännössä miltei täysin omavaraistaloudessa.Firenzessä edellisenä iltana olimme pähkäilleet jo seuraavaa leirintäaluetta ja lopulta päädyimme valitsemaan Rooman tukikohdaksemme Happy Village & Campingin. Monen kokeneemman karavaanarin kovasti kehumasta Village Flaviniosta huolimatta päätimme valita hieman edullisemman vaihtoehdon, sillä koko reissun leirintäalueet olivat olleet tähän saakka hieman totuttua hinnakkaampia. Niinpä ajelimme ostoskeskukselta muutaman kilometrin matkan Happy Village & Campingiin, jonne oli kyllä melkoisen vaikeaa osata navigaattorinkin avulla. Laite osasi opastaa meidät sinänsä oikeille kulmille aivan lertsun lähelle, mutta teimme pari turhaa käännöstä liikaakin naviin luottaen, joiden johdosta saimme ajella kilometritolkulla, ennenkuin saavuimme lopulta perille leirintäalueelle. Kirjauduimme mäkiselle alueelle sisään ja yöpymisen hinta tuntui "Onnellisten kylässä" huomattavasti kohtuullisemmalta, kuin kahdella aiemmalla italialaisella lerintäalueella. Esimerksi Firenzessä yksi yö oli maksanut koko seureelta eli neljältä aikuiselta ja asuntoautolta 65 euroa ja nyt Roomassa saman paketin hinnaksi tuli 35 euroa. Happy Villagessa on kuitenkin firenzeläislertsuun verrattuna vähintäänkin yhtä siistit yleiset tilat ja palvelut sekä vihdoinkin kovasti kaipaamamme uima-allasalue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti