Cannobio, Piemonte. Italia. Aurinkoista. Lämpötila 28 astetta. Lomafiilis 111%
Perjantaiaamuna Italian Cannobiossa asuntoauton ovea avatessa oli helppo aistia maan ja ilmaston muutos. Vaikka kelit Saksassa olivat olleet välillä jopa liiankin tukalat, niin nyt ympäristöstä huomasi yhdellä katseella sen, että oltiin hypätty jossakin vaiheessa subtrooppiseen ilmanalaan. Palmut ja muut välimerellisen ilmaston kasvit olivat ilmestyneet kuin taikaiskusta katukuvaan, joten kaikesta tuli oudosti mieleen perinteinen etelänlomameininki. Palmujen alle tosin yleensä matkustetaan lentämällä, mutta tällä kertaa olimme saapuneet paikalle Büten kyydillä.
Yöllä hätäpäissämme ja väsyneenä valitsemamme kunnallinen asuntoautojen parkki ei oikein houkutellut pidempään majoitukseen, joten ensimmäiseksi aamutoimeksi päätin lähteä etsimään alkuperäisten suunnitelmien mukaista leirintäaluetta, jossa ACSI:n leirintäalueoppaan mukaisesti pitäisi olla kohtuuhintaiset yöpymistaksat vielä heinäkuun alkupäiviin saakka, jolloin täällä päin alkaa vasta se varsinainen lomasesonki. Onneksi kunnallisen leirintäalueen maksuautomaattikaan ei suostunut kelpuuttamaan siihen työntämiäni seteleitä, joten ensimmäinen yö tässä kaupungissa tuli meille varsin edulliseksi.
Kiertelin polkupyörällä aamun ratoksi useampiakin Cannobion leirintäalueita ja ensimmäinen joen varressa sijaitseva lertsu vaikutti jo ihan asialliselta paikalta, mutta yli 40 euron hintataso ei oikein houkutellut pidempään viipymiseen. Toisessa Paradiso-nimisessä paikassa, jossa oli myös tasokkaalta vaikuttava hotelli, tyssäsi leiriytyminen siihen, ettei koiria yleensäkään hyväksytty sisään. Kolmannessa paikassa hintataso oli ensimmäisen luokkaa, mutta onneksi jossain vaiheessa huomasin tien varressa kyltit, jotka opastivat sille lertsulle, minne olimme alun perinkin olleet menossa.
Edellisen illan pimeydessä navigaattori oli yrittänyt opastaa meitä periaatteessa ihan oikein, mutta pimeyden takia emme olleet uskoneet sen opastusta, koska se käski tekemään liki 180 asteen käännöksen, joka vaikutti johtavan suoraan parkkipaikalle. Päivänvalossa huomasin kuitenkin, että parkkipaikan vierestä pääsi Sveitsistä Milanoon johtavan rantatien alta miltei suoraan Camping Solen portille. Niinpä ajelin pyörällä sisään lertsulle ja yllätyksekseni kyseisessä paikassa oli vielä matalasesongin tarjous päällä heinäkuun 9. päivään saakka hintaan 17.50 euroa/yö, joka sisältää kaiken koiria ja sähköjä myöten. Niinpä kävin katsomassa autolle valmiiksi mukavan paikan ja sovin vastaanotossa, että tulemme hetken päästä takaisin ja leiriydymme alueelle muutamaksi päiväksi.
Camping Sole vaikutti heti oikein nappivalinnalta. Sopivan suuri (tarkoittaa kohtuu pieni) leirintäalue keskeisellä paikalla, josta polkupyörällä luikaisee Cannobion rantakadulle tai lähimpään kauppaan kahdessa minuutissa. Solessa on moni asia kohdallaan: iso, siisti ja viihtyisä uima-allasalue, siistit ja toimivat vessat ja suihkut sekä rento, nipottamaton meininki. Asetuimme leiriksi miellyttävään paikkaan auringolta varjoa tarjoavien puiden suojaan hollantilaiskaravaanareiden naapureiksi. Saksalaisia, hollantilaisia ja jokunen brittikin tuntui alueella olevan, mutta tietysti myös italialaisia, joitaa varsinkin viikonlopun alkaessa tuntui olevan paljon liikkeellä.
Saatuamme leiriydyttyä päätin lähteä näyttämään Jaanalle hieman ympäristöä ja kaupunkia, jota olin jo päässyt näkemään aamun polkupyöräajelulla. Kotisuomessa tätä reissua suunnitellessamme Jaana oli moneen kertaan katsellut netistä Maggiore-järven rantamaisemia ihaillen ja onneksi nyt pääsin kertomaan, ettei paikka tule tuottamaan todellakaan pettymystä. Cannobion katujen ilmapiiri ja näkymä on jotain, mitä emme ole kumpikaan ennen päässeet kokemaan. Jostain 1300-1400-luvuilta olevien rakennusten elämän ja ajan patinoima tunnelma ja järven ympärillä upeina kohoavat vuoret luovat taustan, joka muodostaa todella tunnelmallisen ympäristön loman vietolle. Oheisista kuvista saanee jonkinlaisen käsityksen kaupungin fiiliksestä ja ohessa on myös panoraama rantakadulta, jonka kuvasin aamulla ennen ihmishälinää.
Kävimme iltapäivän kuumimpina hetkinä uimassa lertsun uima-altaalla ja viilentävä pulahdus tekikin todella hyvää. Sää tuntuu olevan jälleen kohdillaan ja mittari kohosi perjantain iltapäivän tunteina varjossakin lähelle kolmeakymmentä astetta. Täällä Alppien varjossa tuntuu olevan silti olevan meille pohjoismaalaisille paremmin sopiva ilmasto, kuin esimerkiksi Välimerellä, koska öiden ajaksi lämpötila laskee miellyttävästi 20 asteen tienoille.
Illalla lähdimme käyttämään koiria uimassa Maggiore-järvessä ja helteisen päivän jälkeen koiratkin nauttivat pulahduksesta täysillä. Lomailu alkaa jo muutenkin tässä vaiheessa sujua rutiinilla, joten illan pimentyessä kaivoimme taas kaasugrillin esille ja nakkasimme evästä kuumenemaan. Sakemannit ovat muuten keksineet senkin, miten grillimakkaroiden epäterveellisyyden saa maksimoitua. Koittakaapa kääriä makkarat pekoniin! Maistuu todella hyvältä ja elimistössä voi oikein käytännössä tuntea, kuinka verisuonet menevät tuhisten tukkoon!
Perjantai-illan jo käännyttyä lauantain puolelle laittauduimme pikkuhiljaa nukkumaan. Meillä molemmilla oli sellainen olo, että nyt oltiin tultu oikeaan paikkaan. Täällä ihmisen on hyvä olla!
Yöllä hätäpäissämme ja väsyneenä valitsemamme kunnallinen asuntoautojen parkki ei oikein houkutellut pidempään majoitukseen, joten ensimmäiseksi aamutoimeksi päätin lähteä etsimään alkuperäisten suunnitelmien mukaista leirintäaluetta, jossa ACSI:n leirintäalueoppaan mukaisesti pitäisi olla kohtuuhintaiset yöpymistaksat vielä heinäkuun alkupäiviin saakka, jolloin täällä päin alkaa vasta se varsinainen lomasesonki. Onneksi kunnallisen leirintäalueen maksuautomaattikaan ei suostunut kelpuuttamaan siihen työntämiäni seteleitä, joten ensimmäinen yö tässä kaupungissa tuli meille varsin edulliseksi.
Camping Sole vaikutti heti oikein nappivalinnalta. Sopivan suuri (tarkoittaa kohtuu pieni) leirintäalue keskeisellä paikalla, josta polkupyörällä luikaisee Cannobion rantakadulle tai lähimpään kauppaan kahdessa minuutissa. Solessa on moni asia kohdallaan: iso, siisti ja viihtyisä uima-allasalue, siistit ja toimivat vessat ja suihkut sekä rento, nipottamaton meininki. Asetuimme leiriksi miellyttävään paikkaan auringolta varjoa tarjoavien puiden suojaan hollantilaiskaravaanareiden naapureiksi. Saksalaisia, hollantilaisia ja jokunen brittikin tuntui alueella olevan, mutta tietysti myös italialaisia, joitaa varsinkin viikonlopun alkaessa tuntui olevan paljon liikkeellä.
Illalla lähdimme käyttämään koiria uimassa Maggiore-järvessä ja helteisen päivän jälkeen koiratkin nauttivat pulahduksesta täysillä. Lomailu alkaa jo muutenkin tässä vaiheessa sujua rutiinilla, joten illan pimentyessä kaivoimme taas kaasugrillin esille ja nakkasimme evästä kuumenemaan. Sakemannit ovat muuten keksineet senkin, miten grillimakkaroiden epäterveellisyyden saa maksimoitua. Koittakaapa kääriä makkarat pekoniin! Maistuu todella hyvältä ja elimistössä voi oikein käytännössä tuntea, kuinka verisuonet menevät tuhisten tukkoon!Perjantai-illan jo käännyttyä lauantain puolelle laittauduimme pikkuhiljaa nukkumaan. Meillä molemmilla oli sellainen olo, että nyt oltiin tultu oikeaan paikkaan. Täällä ihmisen on hyvä olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti