Perjantaiaamuyöstä heräsimme sateen ropinaan. Karavaanarielämä vie aina ihmisen vähän lähemmäksi luontoa, joten vajaan metrin pään yläpuolella alumiinipeltiin ropiseva sadekin tuntuu aluksi talven jäljiltä uudelta ja erilaiselta. Vaikka kotonakin talossa on peltikatto, niin siellä sateen ääniä tuskin huomaa, mutta näin läheltä kuunneltuna noinkin luonnollinen asia saa hieman erilaiset mittasuhteet. Nopeasti olemme ääniin kuitenkin taas tottuneet ja noista parista yöstä, jolloin vettä on tällä reissulla ropistanut, ei pisaroiden äänistä kyllä häiriötä ole ollut.
Päivä oli siis jo kääntynyt iltapäivän puolelle, kun lähdimme pyöräilemään pohjoisen suuntaan. Matkaa St. Joriozista Annecyyn tulee vajaat kahdeksan kilometriä, joten edessä oli sopiva pikku pyöräilytuokio. Annecy-järven ympärillä kulkee loistavakuntoinen polkupyöräilyreitistö, jota pitkin matkamme kulki Annecyn kaupungin suuntaan välillä aivan rannan tuntumassa ja hetkittäin myös vähän korkeammalla rinteessä. Ranskalaisten täytyy rakastaa suuresti pyöräilyä, sillä sen verran suositulta tuo touhu täällä vaikuttaa. Pyöräillessämme sopivan hitaalla, ei hiostavalla, vauhdilla kohti päämäärämme ohitse sujahteli molempiin suuntiin koko ajan kilpapyöräilijöitä värikkäine kypärineen ja urheiluasuineen. Hetkittäin olo oli kuin olisimme joutuneet vaihingossa keskelle Tour de Francen etappia. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut Ranskan ympäriajosta vaan matkaa oli ainakin meillä hieman vähemmän.
Pyöräily Annecyyn kesti noin puolisen tuntia, mutta jouduimme hetkeksi pitämää sadetta suurten puiden alla, kun pieni kolmen minuutin sadekuuro yllätti meidät kaupunkia lähestyttäessä. Kaupunkiin saavuttaessa alkoi ihmisvilinä lisääntymään ja aikamoinen turistipaljous tuolla keskustassa olikin odottamassa. Pyörätietä pitkin poljimme suoraan vanhan kaupungin reunaan ja jätimme polkupyörät kettingilla ja lukolla kiiinnitettyinä kanavan varteen aitaan kiinni.
Annecyn vanha kaupunki vaikutti heti ensisilmäykseltä kauniilta ja viihtyisältä paikalta. Turistien paljous ei tosin lisännyt viihtyisyyttä, mutta samasta tungoksesta joutuu kärsimään kaikkialla muuallakin suosituissa turistikohteissa. Lähdimme kävelemään hitaasti kanavan varsia pitkin syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja näkymät olivat varsin silmänmukaisia. Kanavanvarren keskiaikaisissa rakennuksissa oli pieniä puoteja ja ravintoloita, joissa turisteille tarjottiin silmänruoan lisäksi monenlaisia matkamuistoja ja ravintola-annoksia. Rakennusten yksityiskohdissa näkyi mukavasti entisten aikojen henki ja muutenkin vanhan kaupungin kanavilla ja silloilla oli viihtyisää kierrellä ja katsella. Oheisissa kuvissa on pientä näytettä kävelykierrokseltamme.
Tovin aikaa käveltyämme alkoi tuntumaan siltä. ettei pieni lounas olisi pahitteeksi. Niinpä istuuduimme erääseen kanavan varren ravintolaan ja tilasimme itsellemme tuhdit pizzat oluiden kera. Ruoka-annoksia odotellessa oli mukavaa katsella kanavan varren talojen yksityiskohtia ja seurata ohi virtaavan matkailijavirran menoa. Totesimme pizzat saatuamme, että kyllä nämä ranskalaisten pöperöt taitavat voittaa italianpoikien tarjonnan. Sen verran maukkaammilta pizzat täällä maistuivat, vaikka emme mitään varsinaista vikaa ei tuolla Cannobiossakaan nautituista lätyistäkään olleet löytäneet. 
Pizzat nautittuamme jatkoimme kävelykierrosta vanhassa kaupungissa ja iltapäivästä aurinkokin alkoi paistaa täydeltä terältä. Onneksi väentungos vanhassa kaupungissa tuntui myös hieman hellittävän, joten päätin kokeilla, josko onnistuisin kuvaamaan yhden virtuaalipanoraaman tuolta kanavan lähestöltä. Aiemmin päivällä paikalla tuntui käyvän sellainen vilinä, että panoraaman kuvaaminen olisi ollut aika vaikeaa ja varsinkin jälkikäsittelyssä olisi riittänyt julmasti töitä, kun kättä ja jalkaa sekä kameraa ja lastenvaunua tunki kuviin joka puolelta. Onnistuinkin ottamaan seuraavan panoraaman kaikesta hulinasta huolimatta. Toivottavasti siitä saa edes jonkinmoisen käsityksen millaiselta täällä Alppien Venetsiassa näyttää?Iltapäivällä noin neljän aikaan lähdimme polkemaan takaisin kohti huomattavasti rauhallisempaa St. Joriozin kylää ja matkalla kävin ostamassa koirille lisää ruokaa kylän kaupasta. Kesälomamatkamme aikana olemme tehneet hieman epätieteellisiä huomioita eri maiden koiranruokien laadusta. Kotimaasta mukaan ottamamme ruoan loputtua Saksasta ostamiamme nappuloita nautittuaan koirien jätösten koko tuplaantui, joten ruoan laatu oli huomattavasti heikompaa. Italialaisesta kaupasta hankkimamme koiranruoka taas näytti eriskummalliselta, koska siinä oli monen väristen nappuloiden lisäksi myös esimerkiksi maissinlastuja. Saksalaiseen ruokaan verrattuna jätösten koko kuitenkin pieneni ja tiivistyi, joten ruoan laatu oli saksalaista parempaa. Nyt koirat nauttivat siis ranskalaista evästä, joten mielenkiinnolla odotamme, mitä perästä kuuluu? Oho, taisipa taas tulla vähän paskajuttuja kirjoiteltua, mutta omituisesta jutunaiheesta huolimatta meillä ei ole ollut täällä tylsää, vaan olemme tehneet muutakin, kuin tonkineet koirien jätöksiä! :)
Pimeän tullen olimmekin ihan valmiita yöunille. Polkeminen ja käveleminen olivat ottaneet oman veronsa ja niinpä nukkumatti kutsui vastustamattomasti.
Hyvää yötä Annecy-järven rannalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti