Maisema kuin maalauksesta

St Jorioz, Lac d' Annecy, Rhônen Alpit, Ranska. Aurinkoista. Lämpötila 28 astetta. Lomafiilis 118%

Edellisen päivän ajeluista ja jännityksestä toipuminen vei oman aikansa, joten torstaiaamuna heräilimme aamupalalle vasta klo 9 jälkeen. Koirat toki piti käyttää läheisillä pelloilla omilla aamutoimillaan jo aiemmin, mutta jatkoimme vielä senkin jälkeen unia. Jännityksellä odottelimme olisiko Annecy-järven maisema sellainen, kun olimme se odottaneet olevan.

Edellisenä iltana olimme olleet turhan väsyneitä, jotta olisimme jaksaneet enää lähteä kauemmaksi leirintäalueelta ympäristöön tutustumaan. Sen verran kävimme tuolloin koirien kanssa lertsun ympäristössä, että totesimme ympäristön ja näkymien olevan melkoisen mukavia mahtavien yli kahden kilometrin korkeuteen nousevien vuorten reunustaessa maisemaa ympärillämme.

Torstaina päätimme heti ensi töiksemme lähteä läheisen Annecy-järven rantaan katselemaan sopivaa paikkaa, missä voisimme uittaa koiria ja itseämme. Pyöräilimme lyhyen muutaman sadan metrin matkan kohti rantaa ja jouduimme ylittämään vilkkaasti liikennöidyn Albertvilleen vievän tien biitsille mennessämme. Albertvillehän saattaa olla joillekin tuttu takavuosien talviolympialaisista, jotka siis pidettiin aivan tässä lähimaastossa ylempänä vuorilla.

Rantaan saavuttuamme meidän molempien leuat loksahtivat auki ja hämmästelimme ympärillämme avautuvaa maisemaa isoon ääneen ihastellen. Lac d' Annecyn eli Annecy-järven vesi on käsittämättömän turkoosin väristä ja ympäröivät vuoret luovat luovat upean kontrastin järven ja taivaan sinisävyjä vastaan. Maisema on yksinkertaisesti mykistävä.

Lähdimme pyöräilemään aivan järven rantaa kulkevaa polkua pitkin kohti pohjoista ja välillä oli aivan pakko pysähtyä ihailemaan näkymiä. Järvellä kiitävät purjeveneet, rannan upeat kesäasunnot ja huvilat sekä hienon näköiset paatit sataman laitureissa loivat omanlaatuisen tunnelmansa, joka oli houkutellut paikalle muitakin asiasta kiinnostuneita. Siellä täällä rannalla nimittäin näkyi taidemaalareita ikuistamassa tätä turkoosinsinistä tunnelmaa omille kankaan paloilleen. Itse tyydyin tallentamaan maisemaa vain syvälle mieleeni ja toki myös kameran muistikortille, mutta melkoisia postikorttimaisemia totesimme siis tyytyväisenä lähiympäristöstämme löytyvän.

Paluumatkalla lertsulle kävimme St. Joriozin kylän keskustan kaupassa tekemässä pieniä täydennyksiä ruokavarastoihin. Meidän taloudessa Jaana on se varsinainen kokki, joten olen jo aikoja sitten kokemuksesta todennut, että nopeimmin kaupassa käynti tapahtuu siten, jos sinne menee itsekseen ja kokilta saadun listan kanssa. Jos kokin ottaa mukaan, kuluu aikaa aina paljon enemmän, kun vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia pitää punnita moneen kertaan. Niinpä kävi tälläkin kertaa. Varsinkin uskomattoman monipuolisten juustohyllyjen ja -tiskien kohdalla Jaanalla iski jarrut ihan jumiin, joten minun oli vähän puolipakolla kiskottava häntä eteenpäin ostoksia tehdessä. Samoin hidastelua aiheuttivat viinihyllyt, joista kuulemma löytyi aivan välttämättömiä Cotes du Rhône-pulloja alle kahden euron hintaan, joten tietystihän niitä piti ottaa mukaan maisteltavaksi.

Illaksi sääennusteet povasivat vesisadetta, joten päätimme jättää Annecyn kaupunkiin tutustumisen suosiolla seuraavaan päivään. Edellisenä iltana leiriytyessämme tuli vieressämme majailevan hollantilaisperheen isäntä luoksemme ja kysyi, josko meille kelpaisi kaksi isoa laatikollista juuri rasvassa tiristettyjä maalaisranskanperunoita. He olivat kuulemma kieliongelmien takia saaneet ranskalaisia tuplamäärän siitä, mitä olivat tilanneet, joten otimme tarjouksen kiitollisina vastaan ja tarjouduimme toki maksamaan noista sopivan hinnan. Raha ei kuitenkaan kelvannut kaverille, joten nyt olemme parin aterian verran nautiskelleet ilmaisista rapeista ranskalaisista ihan hollantilaisen kehitysavun turvin.

Torstai-iltapäivästä lähdimme vielä järven rantaan koirien kanssa ja päästimme ne uimaan Annecyn turkooseihin vesiin kaislikoiden sekaan. Lämpötila on nyt täällä ollut aavistuksen verran viileämpää kuin aiemmin Italiassa, mutta komeasti suomalainen helleraja on silti ylittynyt joka päivä mittarin lukemien vaihdellessa 26-28 asteen tienoilla. Vaikka nämä lukemat alkavat olla jo aika optimaalisia kesäkelejä meikäläisille, niin koirille ne taitavat olla silti hieman turhan kuumia, joten kiitollisina ja tyytyväisen näköisinä ne mosauttivat itsensä viileisiin aaltoihin.

Illalla sadetta odotellessa grillailimme makkaraa ja melkoisen monenlaisia makuelämyksiä olimmekin löytäneet St. Joriozin kyläkaupasta. Sian-, naudan- ja lampaanlihasta tehtyjä maalaismakkaroita eri tavalla maustettuina. Eipä taida Wilhelmi-paketeista löytyä aivan yhtä monipuolisia makuelämyksiä, vaikka hyvää grillattavaa toki sekin on. Illan lähestyessä kohti puoltayötä alkoi taivaanrantaan vuorien ylle kerääntyä mustia ukkospilviä, joten sääennuste tuntui pitävän paikkansa vaikkakin sade oli hieman myöhässä. Ehdimme kuitenkin nukahtaa ennen sateen alkamista, joten torstaipäivä oli tuolloin enää silmien sulkemista vaille valmis.

Laitan tähän loppuun kevennykseksi pienen tarinan karavaanarien kansainvälisestä kanssakäymisestä:

Tapahtuipa kerran eräällä kansainvälisellä leirintäalueella keski-Euroopassa:

Camping-alueen lasten leikkipaikan hiekkalaatikolle oli kokoontunut leikkimään joukko eri maista tulleita pikkulapsia karavaanariäiteineen. Lasten leikkiessä äidit tutustelivat toisiinsa ja alkoivat keskustella siitä, mikä heillä itse kullakin oli ollut mielessään, kun he olivat antaneet lapselleen nimen.

Englantilainen rouva aloitti. "Mielessäni oli vain ihania, iloisia ajatuksia, joten annoimme tyttärellemme nimeksi Joy". Ranskalainen rouva jatkoi ja kertoi, että hänen mielessään oli ollut hienot antiikin tarut ja niinpä pojan nimeksi oli tullut Hercules. Saksalainen rouva taas sanoi, että hänen mielessään pyörineiden Wagnerin oopperoiden mukaan heidän kaksosensa olivat saaneet nimet Tristan ja Isolde.

Suomalaisen rouvan vuoron lähestyessä tämä pomppasi ylös ja kuiskasi hiekkalaatikolla leikkivälle pojalleen: "Keräähän lelusi, eiköhän meidän ole aika lähteä asuntovaunulle, Jorma?".

Kivaa kesäloman jatkoa rapeiden ranskalaisten maasta!