Yksipyöräisiä ja nelijalkaisia

Cannobio, Piemonte. Italia. Aurinkoista. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 118%

Tiistaina eli suunnitelmien mukaan viimeisenä täytenä lomapäivänämme Cannobiossa köllöttelimme aamulla pitkään auton pankolla. Käytimme koiria pienellä aamulenkillä joskus kahdeksan maissa, mutta päätimme jatkaa unia vielä tuon jälkeenkin. Onpa ollut mukava täällä Cannobiossa aamulla avata silmänsä, kun kattoikkunasta on joka kerta avautunut näkymä siniselle taivaalle kirkkaan vihreiden lehtien lomasta. Oli ihan pakko räpsäistä tänä aamuna kuva tuosta näkymästä, jotta muutkin pääsevät näkemään saman.

Aamupalan nautittuamme suunnistimme ensin läheiseen koirapuistoon, jossa päästimme koirat juoksemaan vapaasti. Alkavassa helteessä ei hurtillekaan juokseminen ja keskenään temmeltäminen oikein maittanut, vaan heidänkin nokkansa kohoilivat viereisen joen suuntaan, josta varmaankin kantautui raikkaan vuoristopuron tuoksu. Niinpä käytimme koiria vielä koirapuiston jälkeen viereisessä joessa, mistä onnistuimme löytämään sopivan syvän koskenmutkan, jossa molemmat pääsivät kastumaan ihan kunnolla. Välillä piti jo vähän huolestua, kun nuorempi koirista, eli Bitte, rämäpäisesti paineli kosken kovimpiin virtauspaikkohin, mutta kummasti se sieltä sai itsensä aina takaisin ihmisten ilmoille räpisteltyä.

Koirien uintilenkillä jäimme joksikin aikaa seuraamaan puistoon täkäläistä ilmeistä muoti-ilmiötä, yksirattaisella ajelua. Olemme täällä Italiassa huomanneet, että tällä hetkellä nuorten ja nuorenmielisten keskuudessa on ehdoton hitti ajella ympäriinsä yksirattaisella. Huimapäisimmät ajelevat noilla yksirattaisilla eräänlaisia enduroratoja läpi ja aamupäivällä seurasimme tovin aikaa, kun muutamat pelottomat pomppivat ja harjoittelivat yksipyöräisillä itse rakentamallaan esteradalla. Muutama aika tuskaiselta vaikuttava kaatuminenkin nähtiin, mutta onneksi useimmilla oli edes jonkinlaisia suojavarusteita tuolla kuormalavoista tehdyllä radalla. Itsellämme tekee ihan tiukkaa pysyä kaksipyöräiselläkin pystössä, joten onneksi nuo nuoruuden kouhotukset eivät enää kosketa meitä.

Autolle palattuamme jätiimme märät ja väsyneet hurtat vahtimaan leiriä ja lähdimme itse kauppareissulle. Jotain pientä tuliaista tarttuikin mukaan ja muutama pullo Italialaista viiniä tietysti myös. Takaisin tullessa hämmästelimme sitä kuinka jotkut ovat rakentaneet leirintäalueelle asuntovaunujensa ympärille käytännössä talon. Oheisessa kuvassa yksi esimerkki tuollaisesta kombinaatiosta.

Iltapäivästä kävimme kävelemässä pitkin Cannobion katuja ja ihailimme viimeisen päivän kunniaksi vielä kapeiden katujen tunnelmaa ja rantakadun maisemia. Kuvasin myös talteen muutamia kaupunkinäkymiä ja yhdessä mukavan näköisessä paikassa tallentelin jälleen myös panoraaman. Pysähdyimme rantakadulla nauttimaan jäätelöt, koska Jaanan mielestä olisi ollut häpeä lähteä Italiasta maistamatta aitoa ja legendaarista gelatia, kun sitä kerran oli noin helposti tarjolla autenttisessa ilmapiirissä. Niinpä tilasimme hurjan monipuoliselta jäätelölistalta melkoisen hinnakkaat jäätelöannokset ravintolan omaa, käsin tehtyä jäätelöä. Tilasin itselleni kahvi-kaakao-jäätelöannoksen ja Jaana hurjasteli ottamalla Irish Coffee jäätelön ehdalla viskisäestyksellä. Aivanhan nuo suussa sulivat ja herkuilta maistuivat, mutta enpä ole ennen kahdesta jäätelöstä 16 euroa maksanut!

Kellon lähennellessä jo kuutta päätimme palata lertsulle uimaan, sillä ehtiäksemme vielä altaalle, meinasi tulla kiire, sillä Camping Solen allasalue suljetaan jo kello 18.30 aikaan. Ehdimme kuitenkin käydä huljauttamassa itsemme pikaisesti uima-altaan virkistävässä vedessä, joten olo oli taas helteestä huolimatta virkeä.

Autolla touhuillessamme meille tuli yhtäkkiä eräs hollantilainen mies puhumaan ja hieman jo säikähdimme, kun hän alkoi kiihkeästi sopertaa jotain epäselvällä englannin ja saksan sekoituksella: zwei hunde, ear… ja mies samalla näytteli hämmentyneenä korvaansa. Hetken aikaa ajattelimme jo, että kaveri oli käynyt liian lähellä asuntoautoamme ja että koirat olivat varoitukseksi puraisseet häntä korvaan. Onneksi asia ei ollut ihan noin, vaan lisäselvittelyn ja kansainvälisen viittomakielisen keskustelun jälkeen selvisi, että mies oli poissaollessamme tarjonnut koirillemme siankorvia, mitkä tietysti olivat kadonneet varsin nopeaan tapaan heidän kitusiinsa. Olisi heti sanonut, eikä hakkunut koiriamme schweinhundeiksi! :)

Illalla siivoilimme vielä asuntoautoa huomista lähtöä varten. Molemmilla on sellainen tunnne, että tänne Italiaan tullaan varmasti vielä toistekin. Tarkoitus on kuitenkin huomenna startata aamulla kohti reissun seuraavaa etappia, Ranskaa. Chamonix tai Annecy saattavat olla seuraavia pysähdyspaikkoja. Katsotaan huomenna mistä itsemme illalla löydämme. Joka tapauksessa reissu jatkuu ja tämä on lomaa. LOMAA!