Zierow, Lyypekin lahti, Saksa. Vaihtelevaa. Lämpötila 23 astetta. Lomafiilis 105%
Sunnuntaipäivään heräilimme Zierowin leirintäalueelta lapsien mekastukseen. Heti perjantaina paikalle ilmestyttyämme oli viereemme ilmestynyt nuori monilapsinen saksalaisperhe vanhalla ja paljon elämää nähneellä asuntoautollaan. Perheen lapset ryntäsivät ensi töikseen koiriemme luokse ja vaikka kuinka koitin sievästi sekä englanniksi että saksaksi perhen vanhemmilta pyytää, etteivät he lapsiaan ihan koirien suuhun itseään työntäisi, niin koko ajan heidän ollessa paikalla piti olla hieman varuillaan, etteivät tenavat olisi juostessaan polkaisseet koiran hännän päälle tai tehneet jotain muuta vastaavaa, johon koirat olisivat voineet reagoida ei-toivotulla tavalla. Koiramme eivät toki ole koskaan lapsien kimppuun käyneet millään tavalla, mutta kyllähän eläinkin reagoi, jos sen päälle tallataan tai sitä muuten huonosti kohdellaan vaikkapa vain vahingossa.
Varoituksista huolimatta perheen lapset kävivät vähän väliä halailemassa koiriamme ja onneksi hurtttamme ovat sen verran tervepäisiä ja itsevarmoja, etteivät moisesta ole moksiskaan. Perheen vanhemmilla ei ilmeisesti energia eikä vastuunkantokyky riittänyt lapsiensa perään katsomiseen, joten itse seurailin sen verran heidän touhujensa perään, ettei se ihan liian villiksi päässyt menemään. Onneksi kahden yön jälkeen tuo mekastava poppoo vaihtoi maisemaa jonnekin muualle, joten pääsimme ylimääräisestä koirien vahtimisesta. Tai eihän tuossa koiria oikeastaan tarvinnut vahtia, nehän olivat rauhallisesti ja kiltisti kiinni asuntoautossa, vaan vastuuttomien vanhempien vapaana juoksentelevia lapsia!
Viimeisen päivän nuotit Saksassa olivat muuten ihan edellisen päivien kaltaiset. Kävin aamulla lertsun kaupasta hakemassa uunituoreita sämpylöitä. Täällä reissussa on taas ollut se mahtavaa, että monilla leirintäalueilla on ollut mahdollista ostaa uunituoreet leivät, patongit tai sämpylät suoraan aamiaispöytään. Esimerkiksi täällä pohjois-Saksassa olemme nyt nautiskelleet Weltmaister-sämpylöistä, joissa on pinnalla aivan mielettömän suunmukaisen makuisia seesamin ja muita paahtuneita siemeniä pinnalla. Siihen kun lämpimän sämpylän pintaan sipaisee hieman levitettä sekä päälle nakkaa juustoa tai leikkelettä kurkun ja tomaatin kera, niin alkaa kuola valumaan jo leipää tehdessä. Noita kun saisi kotonakin uunituoreena aamiaispöytään, niin enpä isommin valittaisi!
Sunnuntain keli oli hyvin vaihteleva. Välillä aurinko paistoi ja Jaana ehtikin istuskella tovin aurinkotuolissa, mutta sitten pilvet peittivät taivaan nopeasti ja pian seurasi sadetta. Netin kautta katselimme, että Suomeen näkyi olevan alkavan viikon lopulle varsin lämpimiä kelejä, joten seuraavan päivän lauttaanajokaan ei tuntunut ollenkaan huonolta idealta.
Illalla nautiskelimme vielä Ranskasta ostamiamme lihoja, joita löysimme Büten pakastimesta. Aika makoisat vasikanlihakyljykset kermakastikkeessa sai Jaana loihdittua sateesta huolimatta, joten illalla jaksoi hyvin lueskella vielä kirjaa vatsan vieressä köllötellen.
Huomenna on sitten aikainen startti eläinlääkärille ja shoppailemaan Lyypekkiin. Loma keski-Euroopassa alkaa olla lopuillaan ja koti-ikäväkin alkaa pikkuisen nostaa päätänsä. Jokohan täältä joutaisi?
Varoituksista huolimatta perheen lapset kävivät vähän väliä halailemassa koiriamme ja onneksi hurtttamme ovat sen verran tervepäisiä ja itsevarmoja, etteivät moisesta ole moksiskaan. Perheen vanhemmilla ei ilmeisesti energia eikä vastuunkantokyky riittänyt lapsiensa perään katsomiseen, joten itse seurailin sen verran heidän touhujensa perään, ettei se ihan liian villiksi päässyt menemään. Onneksi kahden yön jälkeen tuo mekastava poppoo vaihtoi maisemaa jonnekin muualle, joten pääsimme ylimääräisestä koirien vahtimisesta. Tai eihän tuossa koiria oikeastaan tarvinnut vahtia, nehän olivat rauhallisesti ja kiltisti kiinni asuntoautossa, vaan vastuuttomien vanhempien vapaana juoksentelevia lapsia!
Sunnuntain keli oli hyvin vaihteleva. Välillä aurinko paistoi ja Jaana ehtikin istuskella tovin aurinkotuolissa, mutta sitten pilvet peittivät taivaan nopeasti ja pian seurasi sadetta. Netin kautta katselimme, että Suomeen näkyi olevan alkavan viikon lopulle varsin lämpimiä kelejä, joten seuraavan päivän lauttaanajokaan ei tuntunut ollenkaan huonolta idealta.
Illalla nautiskelimme vielä Ranskasta ostamiamme lihoja, joita löysimme Büten pakastimesta. Aika makoisat vasikanlihakyljykset kermakastikkeessa sai Jaana loihdittua sateesta huolimatta, joten illalla jaksoi hyvin lueskella vielä kirjaa vatsan vieressä köllötellen.Huomenna on sitten aikainen startti eläinlääkärille ja shoppailemaan Lyypekkiin. Loma keski-Euroopassa alkaa olla lopuillaan ja koti-ikäväkin alkaa pikkuisen nostaa päätänsä. Jokohan täältä joutaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti