Hyvän sään aikana!

Aarburg, Juravuoret, Sveitsi. Aurinkoista. Lämpötila 24 astetta. Lomafiilis 114%

Edellisen illan sääennustusten mukaan ukkos- ja saderintama oli tulossa suoraan päällemme jo aiemmin kuin alunperin näytti, joten kun avasin silmäni sunnuntaina, teki heti mieli tehdä tuorein tarkistus säätilasta. Reaaliaikainen ja paras konstihan pysyä säätilan kanssa ajantasalla on työntää nokka ulos ja nuuhkia ilmaa. Ympärille katsellessa havainnot vahvistivat netin ja satelliittitelkkarin sääennusteita. Taivaanrantaan vuorten taakse oli kasaantumassa tummanpuhuvia pilviä ja vaikka aurinko vielä aamulla tuntui paistavan lämpimästi, oli muutamien tuntien jälkeen varmasti odotettavissa ukkosta ja sadetta.

Niinpä herättelin Jaanan kahdeksan maissa ja kerroin odotettavissa olevan säätilanteen. Lyhyen palaveroinnin jälkeen päätimme lyhentää Annecyssä oloamme yhdellä yöllä ja lähteä liikenteeseen jo sunnuntaina hyvän sään aikana. Leirin purkaminen ei kauaa aikaa vie, joten olisi paljon miellyttävämpää nostella kuivat kalusteet ja tavarat kyytiin ja rullata katos sisään ennen kuin se pääsisi kastumaan. Samoin matkateko kuivien koirien kanssa olisi paljon miellyttävämpää, kuin että kosteat koirat lojuisivat autossa ilma vesihöyrystä tiheänä.

Asuntoautosta ulos astuessani ja kamoja pakkaillessa törmäsin yllättäen nurkalla naapuriperheen toljottelevaan isäntään ja toivotin tälle reippaalla äänellä ja suoraan silmiin katsoen huomenta englanniksi. Tästä ilmeisen hämääntyneenä tai säikähtäneenä naapurikin joutui murahtamaan jotain tervehdyksen kaltaista, mutta ihan luonnostaan ei huomenentoivotus tuntunut vieläkään irtoavan. Ilokseni totesin, että moisen mulkoilevan porukan läheisyydestä joutaisimme kyllä jo lähteä ajelemaan. Tunnelmahan alkoi olla kuin helvetin esikartanoissa, kun taivaan rannalle kasaantui tummia ukkospilviä ja naapuriasuntovaunun ikkunoista tuijotteli rivi punasilmäisiä kodinkonekauppias Luciferin lapsia. ;)

Saimme Büten tienpäälle jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja juuri kun kurvailimme ulos Annecyn kaupungista kohti moottoritietä, tuntui taivas repeävän auki ja vettä alkoi pudota taivaan täydeltä maahan saakka. Liikenne moottoritiellä kulki kuitenkin kohtuullisen normaalilla nopeudella ja reitillämme Sveitsiin oli jälleen muutamia tunneleita, joissa ajellessa ei luonnollisestikaan sateesta ollut mitään haittaa. Saimme jälleen muistutuksen kuinka kallista on ajella ranskalaisilla moottoriteillä, sillä muutaman kymmenen kilometrin ajelulle Annecystä rajan pintaan Geneveen, tuli hinnaksi yli kymmenen euroa pelkkinä moottoritiemaksuina.

Sveitsin puolelle päästyämme päätimme pysähtyä moottoritien varren P-paikalle sadetta pitämään ja syömään lounasta. Muutama muukin asuntoautoilija löysi nopeasti P-paikan ja koiria tarpeilla käyttäessäni lueskelin rekisterikilpien rivistöstä ainakin Italian, Hollannin, Ranskan ja Saksan kilpiä omien suomalaisten lisäksi. Jaana taikoi ruokakaapin kätköistä nopeasti pasta-aterian, jonka jälkeen asetuimme pienille päiväunille sateen loppumista odottamaan. Tunnin tirsoilta herättyämme aurinko olikin jälleen palannut taivaalle ja niinpä päätimme jatkaa ajomatkaa kohti lähellä Saksan rajaa odottelevaa Aarburgin kaupunkia, jonne oli vielä matkaa vajaat 200 kilometriä.

Koillista kohtia ajellessamme saimme ihailla jälleen varsin mukavia näkymiä. Tie kulki välillä raskaiden sadepilvien yläpuolella juravuorten rinteessä ja välillä ympärillämme oli pelkkiä viininviljelyksiä silmänkantamattomiin. Tienvierustoilla oli myös verkoilla katettuja kasvitarhoja, joissa kasvoi pieniä punakeltaisia hedelmiä. Lievätkö olleet aprikooseja, sillä ainakin autoa tankatessamme oli saman näköisiä hedelmiä myynnissä tien varren kauppiaalla kojussaan.

Ajomatkalla ohitimme lähimaastossa useita sveitsiläisiä kaupunkeja kuten Geneven, Lausannen ja Bernin. Zürichiä lähetyttäessä jämähdimme melkoiseen stauhun yli tunniksi, sillä kaksi kolaria olivat tukkineet moottoritien edessämme. Noin tunnin verran köröttelimme siis vajaata kymmentä kilometriä tunnissa ja vaikka matkaa perille Aarburgin leirintäalueelle oli enää vajaat 10 kilometriä, kului siihen yllättävän paljon aikaa.

Saavuimme Wiggerspitzin leirintäalueelle noin kello 17 aikaan ja olimme liikkeellä ilmeisen sopivaan aikaan, sillä juuri kun saimme auton soviteltua mieleiseemme paikkaan, tuntui sisään alueelle tormaavaan joukoittain hollantilaisia karavaanareita. Lertsua tuntui pitävän vain yksi mies pystyssä, sillä sisään ajaessamme sama heppu, joka oli vastaanotossa, viittoi hetken päästä meille sopivan paikan autolle kadottuaan ensin viideksi minuutiksi jonnekin. Sama meininki jatkui dokumentteja täytellessä alueen receptionissa. Luukulla jono kasvoi, kun aina uuden porukan saapuessa kaveri katosi näyttämään autolle, vaunulle tai teltalle sopivan paikan. Heillä kannattaisi ehkä palkata muutama työntekijä lertsulle, niin voisi sisäänkirjautuminenkin sujua helpommasti?

Katoksen leviteltyämme hämmästelimme, kuinka jälkeemme paikalle saapuneet hollantilaiset ahtautuivat jäljelle jääneisiin rakoihin vaunujensa kanssa. Olin ajanut Büten aivan puun viereen siten, että sen ja auton väliin jäi vain vajaa metri rakoa. Hetken päästä tuohon vajaan metrin päähän puun toisella puolelle oli ilmestynyt hollantilaisten asuntovaunu ja raukat joutuivat pystyttämään pöytänsä vielä tuohon kapeaan solaan kahden vehkeen väliin puun alle. Onneksi toisella puolella autoa ei kukaan yrittänytkään survoa autoaan tai vaunuaan aivan kalustoomme kiinni. Siinä auttoivat varmasti myös katoksen alla narussa olevat koirat, jotka eivät välttämättä houkuttele kaikkia aivan kylkeensä kiinni!

Laitoimme leiriydyttyämme potut tulille ja pihvit paistumaan. Kävin pikaisesti polkupyörällä tutustumassa läheiseen vanhaan kaupunkiin, minne olikin mukavasti vain parin-kolmen minuutin pyöräilymatka. Varsin komea linna tuossa naapurissa vaikuttaisi olevan, mutta päätimme jättää siihen tutustumisen vasta seuraavaksi päiväksi, sillä ajopäivän iltana ei enää kovasti huvittanut lähteä pyörimään outoon ympäristöön illan hämärään. Otin kuitenkin linnasta jo yhden pikaisen valokuvan, jotta pääsette käsitykseen millaiselta täällä Aarburgissa näyttää.

Nettiyhteyttä tällä leirintäalueella ei ole tarjota edes maksusta, joten nyt pääsen kunnolla testaamaan ennen reissua hommaamaani Abroadbandin sim-korttia oman mokkulan kanssa. Kyseinen systeemihän on hyvä idea itävaltalaiselta puhelinoperattorilta. He ovat nimittäin keksineet neuvotella eri maiden matkapuhelin operaattoreiden kanssa kohtuullisen tasahinnan, jolla pääsee surffaamaan ympäri maailmaa samalla 59 sentin megatavuhinnalla. Mitään superhalpaahan tuokaan ei toki ole, mutta huomattavasti edullisempaa kuitenkin verrattuna siihen, että täällä surffailisi netissä tavallisella suomalaisen operaattorin kortilla, kuten Soneran, Elisa/Saunalahden tai DNA:n yhteyksillä. Yhteys tuntuu Swisscomin verkossa pelaavan kuitenkin luotettavasti ja kohtuullisen nopeastikin, joten eiköhän tässä muutama nettipäivitys tule hoidettua tälläkin systeemillä. Itseasiassa Annecy-järven rannalla viikonloppuna alkoi leirintäalueen maksulliset nettiyhteydet tahmaamaan melkoisesti. Oma vaikutuksensa lienee ollut sillä, että viikonlopuksi lertsun vierailijamäärä kasvoi rajusti, joten käyttäjiäkin tuli lisää rajatulle nettikaistalle.

Tässä vaiheessa voime siis olla tyytyväisiä siihen, että lähdimme liikkeelle hyvän sään aikana. Sateet jäivä jonnekin Ranskaan mulkoilevien naapureidemme iloksi ja itse saamme taas nauttia Sveitsin auringosta ja kauniista maisemista. Loma jatkuu ja suuntana on vähitellen pohjoinen. Matkalla on kuitenkin vielä paljon katseltavaa ja ensimmäisenä aloitamme huomenna Aarburgin kaupungista. Mutta nyt siis nukkumaan, että aamulla jaksaa taas lomailla. Tämähän on hikistä hommaa!