Reissukaverina aurinko

Zierow, Lyypekin lahti, Saksa. Aurinkoista. Lämpötila 26 astetta. Lomafiilis 110%

Lauantaina Büten yläpankolta heräillessä avautui silmien eteen outo valoilmiö, jota ei ollut näkynyt pariin-kolmeen päivään juuri ollenkaan. Olipa taas kiva heittää shortsisilleen ja alkaa nauttimaan auringon lämmöstä. Kyllä se niin vaan on, että kesäloma on parhaimmillaan kun aurinko paistaa. Sitä kylmää ja harmaata riittää kyllä kotisuomessa ihan riittämiin ympäri vuoden, joten varsinkin täällä reissussa on yritettävä nauttia jokaisesta auringon säteestä, mitä tarjolla on.

Onneksi kolmea kuluvan viikon loppupuolen päivää lukuunottamatta aurinko on pysytellyt matkaseurana aika mukavasti ja sen huomaa kyllä ihostakin. Vaikka me Jaanan kanssa emme juuri koskaan varsinaisesti kunnolla rusketu, niin ihon pinta on kohta kuukauden Euroopan reissun jäljiltä tummempana kuin koskaan esimerkiksi kahden viikon Intian tai Thaimaan reissun jäljiltä. Tosin eihän meitä nytkään oikein ruskeiksi voi sanoa, kun aurinkoa ei varsinnaisesti ole täälläkään kumpikaan ottanut, mutta onpahan jotain sävyä tarttunut ihon pintaan sen verran kuin sitä yleensä vauhdissa ja varjossa voi tarttua.

Heräiltyämme päätimme lähteä koirien kanssa kävelylenkille Itämeren rannalle ja lyhin reitti rantaan kulki läpi leirintäalueen. Tämä Ostseecamping Ferienpark Zierow on suuri leirintäalue ja aluetta halkoo useita nimettyjä katuja. Pienen mutkittelun ja kartan lukemisen jälkeen pääsimme rantaan ja onneksi sentään ilman navigaattorin apua. Rannalla vastassa oli tuttu Itämerellinen tuulahdus eli jo aiemmilla reissuilla koettu mätänevän levän tuoksu. Onneksi tässä kohtaa rantaa levää ei ole paljon, joten vähän matkaa rantaa pitkin kävelemällä löysimme sopivan kohdan, missä uimaan meno ja koirien juoksuttaminen rantavesissä onnistui ilman päätä tuperruttavaa ja vatsaa vääntävää kuvottavaa tuoksua.

Surullistahan se tietysti on, että oma lähimeremme eli Itämeri on noinkin huonossa kunnossa, kun se nykyään on. Vesi sinänsä on kyllä kirkasta ja muutenkin paikoittaisia hajuja ja leviä lukuunottamatta ihan uimakelpoista, mutta kun on aiemmin reissussa päässyt kastautumaan muutamassa todella kirkkaassa ja raikkaassa alppijärvessä, niin eron veden laadussa valitettavasti huomaa väkiselläkin. Meduusoja kyllä vedessä vaikutti olevan runsaasti ja osa niistä oli jäänyt vuoroveden vaikutuksesta hiekalle kuolemaan. Isoja  hyllyviä hyytelömöykkyjä, joista suurimmat olivat reilusti yli 30 senttimetriä halkaisijaltaan.

Emme kuitenkaan jääneet suremaan Itämeren tilaa sen pidemmäksi aikaa, vaan päästimme koirat rannalla vapaiksi ja hurtilla ei ainakaan ollut asiassa mitään valittamista. Koirat painoivat menemään pitkin vesirajaa sydäntensä kyllyydestä ja parin päivän autossa kyyhöttämisen aikana kerääntyneet paineet pääsivät mukavasti purkautumaan tuolla rantavesissä melskatessa. Rannalla ei tarvinnut olla tosin yksin, koska sinne oli muutaman sateisen päivän jälkeen löytänyt tiensä aikamoinen joukko muutakin väkeä. Joukko nuoria opetteli surffaamaan hieman syvemmällä ja rannalla ihmiset virittelivät rantatuolejaan auringonottoa varten. Lapset leikkivät matalassa vedessä rantaleikkejä ja muutamat varttuneemmat siirtelivät purjeveneitään rantaan päästäkseen seilaamaan aurinkoisiin tuuliin.

Aikamme vedessä läträttyämme palasimme asuntoautolle lounaalle. Laitoimme koirat kuivamaan aurinkoon matolle auton eteen ja lohifileet tirisemään pannulle. Hyvän ja täyttävän kala-aterian jälkeen olimmekin valmiita päiväunille, jotka ovat muodostuneet melkein jo tavaksi täällä reissunpäällä ollessa. Paluu arkeen on tosin reilun viikon päästä odottamassa, joten sitten joutuu sanomaan hyvästit rentouttaville päiväunille, mutta nautitaan niistäkin niin kauan kun keskellä päivää on mahdollista löhöillä mitääntekemättömänä!

Illalla kävimme vielä koirien kanssa kävelemässä pitkin rantapeltojen halki kulkevia traktorinjälkiä. Vehnäpeltoa halkovat urat kulkivat pienistä rantavainioiden kyläkeskittymistä toiseen. Koirat lenkitettyämme palailimme autolle syömään pientä iltapalaa ja jatkoimme rentoa lomapäivän viettoa kirjojen parissa. Viimeisten sadepäivien aikana Jaana on lukenut läpi jo matkan kolmannen romaaninsa ja itsekin olen päässyt kunnolla vauhtiin ensimmäisen kirjan parissa.

Huominen olisi vielä tarkoitus löhöillä tässä pikku kylässä Itämeren rannalla. Maanantaiaamuna starttaamme aikaisin kohti Lyypekkiä, missä meillä on sovittuna aika eläinlääkärille, joka lyö koirien papereihin leimat vaadituista lääkityksistä Suomeen paluuta varten. Sitten shoppailua päivän aikana Lyypekin seudulla ja illalla ajo satamaan, jossa ennen puoltayötä toivottavasti päästään paattiin lepäilemään. Näillä näkymin ollaan siis keskiviikkoaamuna jo Helsingissä ja illalla ehkä jo Oulussa. Tai jos keksitään jotain muuta, niin sekin on mahdollista. Katsotaan sitten sääennusteita lähempänä. Nyt kyllä näyttäisi, että aurinko seuraisi täältä meidän mukana sinne Oulun seudullekin, joten jos aurinko viikon lopulla siellä paistaa ja hellettä riittää, niin sinne kotikulmille me Helsingistä suoraan ajellaan - vaikkapa sitten suuresti inhoamiemme Rantsilan kitukasvuisten pajukoiden halki!