Saksa yhden pysähdyksen taktiikalla

Zierow, Lyypekin lahti, Saksa. Pilvipoutaa. Lämpötila 22 astetta. Lomafiilis 108%

Jos olette ihmetelleet sitä, miksi vähään aikaa ei päivityksiä ole ilmestynyt tänne matkapäiväkirjaan, niin syynä on ollut torstaista alkanut hurja Saksan poikkiajo. Päätimme nimittäin lähteä sateita pakoon Cochemista ja ainoa suunta Saksassa, mikä oli loman lopettamista ajatellen järkevä ja lämpötiloiltaan yli 20 asteen, löytyi sääennusteiden mukaan jostain Itämeren Lyypekin itäpuoliselta rannalta.

Niinpä starttasimme torstaiaamuna jo yhdeksän jälkeen Moselin mutkasta kohti Koblenzia ja jätimme sateisen Cochemin taakse. Hieman harmitti lyhyeksi jäänyt pysähdys tuolla upeissa maisemissa, mutta toisaalta tuntui turhalta jäädä odottamaan sisälle asuntoautoon parempia kelejä, kun sääennusteiden mukaan niitä ei olisi ollut tulossa ainakaan muutamaan seuraavaan päivään.

Aluksi laitoimme navigaattoriin päämääräksi Osnabruckin lähellä sijaitsevan leirintäalueen, joka olisi sopivasti reitillä kohti Itämeren rantaa. Ihan kerta-ajolla ei koko Saksaa viitsisi lähteä ajelemaan läpi lounaasta koilliseen, joten päätimme yrittää hommaa niin sanotulla yhden pysähdyksen taktiikalla. Samalla voisimme etsiskellä sopivia tuliaisia ajellessamme läpi monenlaisten kylien ja kaupunkien. Pääasiassahan reittimme tosin kulkisi moottoriteitä pitkin, joten pienimmät paikat jäisivät tutkimatta, mutta kävimme tahallaan läpi muutaman vähän isomman paikkakunnan poistumalla moottoriteiltä tuliaisia etsiessämme.

Yllätykseksemme ajomatka läpi läpi Saksan teollisen sydämen muodostaman Ruhrin alueen sujui melkoisen helposti. Reitti kulki Bonnin, Kölnin, Düsseldorfin ja Dortmundin muodostaman jättikaupunkisikermän läpi mutkitellen loppumattomassa moottoriteiden ristikudelmassa. Ihmeeksemme emme jumittuneet pahempiin ruuhkiin missään kohti, vaan kulku eteni kohtuullisen jouhevasti.

Münsterissä seisahduimme kaupungin keskustaan hetkeksi kunnon münsterin seisojan tyyliin ja vaikka emme sieltä etsimäämme löytäneet, niin joka tapauksessa saimme vatsat täyteen turkkilaisen kaverin pitämästä kebabpaikasta. On se aina ilo katsella, kun tumman tuuheakarvaisilla käsivarsilla varustettu aito turkinpoika pyörittelee doner-leivän taikinaa annokseesi. Väkisellähän sinne uuniin menevään leipomukseen muutama käsivarsikarva menee, mutta juuri siinä lieneekin se käsittämättömän mehukkaan kebabin maun salaisuus?

Illaksi ehdimme mukavasti perille Tecklenburgiin, missä keskellä peltoja sijaitsee Regenbogen-ketjuun kuuluva leirintäalue. Sisäänkirjautuessa selvisi, että heillä on spesiaalitarjouksessa 10 euron majoitusmahdollisuus yhden yön yli yöpyjille, joten päätimme käyttää tarjouksen hyväksemme, koska tuohon hintaan tuskin missään saa yöpyä siten, että käytössä on kaikki lertsujen mukavuudet suihkuineen, vessoineen ja sähköineen.

Illalla virittelin nettiyhteyden takaisin kuntoon läppärille. Käytössäni oleva Optionin mokkula tuntuu olevan aika herkkä häiriöille, joten sopivan jumin tai tiltin tullen sen ajurit menevät kokonaan sekaisin. Ajurien uudelleen asennuksen jälkeen nettiyhteyskin alkoi taas pelaamaan, joten yksi huoli oli taas vähempänä loppulomaa ajatellen. Onneksi tuolla Tecklenburgin lertsulla oli myös toimiva maksullinen wlan, jolla sain taas päivitettyä matkapäiväkirjaan uusimmat jutut.

Kävimme kovan ajopäivän kunniaksi vielä syömässä päivällisen lertsun viihtyisässä ravintolassa, mutta pitkä istuminen autossa alkoi jo tuntua kehossa ja niinpä hipsimme aika nopeasti nukkumaan.

Tätä päivitystä kirjoittelen sitten jo perjantai-iltana Itämeren rannalta läheltä Wismarin kaupunkia. Takana on hurja ajaminen läpi Saksan toisen puolikkaan. Takana on Bremenin ja Hampurin kaupunkien ohittaminen pahimpaan perjantain ruuhka-aikaan, joten melkoista jonotusta ja staussa tönötystä tuo päivän matkanteko oli. Bremenissä pysähdyimme ostoksille ja löysimme vihdoinkin sen erikoisliikkeen, mitä olemme jo useamman päivän ajan täältä Saksasta hakeneet. Sen tarkempaa en uskalla asiasta kertoa, koska tuliaiset saavat olla yllätys sitten niille, joita asia koskee. :)

Äänekkäitä ärräpäitä ja vähemmän rentoa meininkiähän se tällainen ruuhkassa ajelu ainakin meikäläisen kyydissä tarkoittaa. Hampuria ohitettaessa meiltä kului muutamien kilometrien ajamiseen parisen tuntia, joten siinä madellessa Jaana koitti rauhoittaa mieltäni ja lusikoi minulle suuhun muun muassa juustokakkua ja tarjosi kylmää juotavaa. Toisaalta viereisen rekan kuski taisi olla vähän kateellinen, kun näki kuinka hyvä palvelu minulla oli, joten eipä tässä kauheasti pidä valittaa. Vessassa en sentään kehdannut "vauhdissa" käydä, kun liikenne ei varsinaisesti pysähtynyt pidemmäksi aikaa, kulki vain pitkiä matkoja ja aikoja matelemalla siten, että kävelemällä olisi päässyt nopeampaa.

Hampurin ruuhkista ohi päästyämme ja Lyypekin alkaessa lähestyä totesimme illan olevan jo pitkällä, joten ehdotin Jaanalle pientä pysähdystä. Ajomatkaa alunperin naviin päämääräksi laittamallemme Rügenin saarelle olisi ollut vielä noin 200 kilometriä, joten päätimme pitää pienen palaverin. Ajoimme Büten seisahduspaikalle ja ihan mielenkiinnosta päätin soittaa Finnlinesille ja kysyä, onnistuisiko meillä aikaistaa laivamatkaa kotimaahan. Muutaman minuutin hissimusiikin kuuntelun jälkeen pääsinkin puhelimella läpi ja yllättäen sain ensiviikon torstaiksi varaamamme lähdön Travemündesta vaihdettua kolmea päivää aikaisemmaksi. Iloiseksi yllätykseksemme homma onnistui vieläpä ihan ilman lisäkustannuksia. Pieni koti-ikäväkin kun oli alkanut nostaa päätänsä viimeisten parin-kolmen sateisen päivän aikana, joten päätimme unohtaa Rügenin saaren ja asettua majoitukseen lähemmäksi Lyypekin kaupunkia, mihin sovimme myös ajan maanantaille eläinlääkärille, joka laittaisi koirien EU-passeihin merkinnän asianmukaisista Suomeen vaadituista matokuureista.

Valokuvia ei ajopäivinä ole tullut otettua käytännössä yhtään. Ulkona läpi Saksan ajon jatkunut uskomattoman tiheä ja kostea keli ei oikein houkutellut viemään kameraa ulos rikkoutumaan, joten juuri ja juuri hätäisesti ja vähän vastentahtoisestikin olemme itse käväisset ostoksilla ja tankkaamassa sateenvarjon ja -takin suojassa.

Nyt olemme siis Ostseecamping Ferienparkissa Zierowissa entisen Itä-Saksan alueella. Sadekin lakkasi, kun tulimme sisään leirintäalueelle. Taivaanrannassa alkaa sininen taivas avautua ja huomiseksi on luvattu kohtuumukavaa keliä. Sisäänkirjautuessamme saimme kuulemma viimeisen vapaan paikan, mihin aloimme sovittelemaan autoa. Kuinka ollakaan saimme muutaman päivän sateen liukastamalla ja pehmittämällä alustalla auton kiinni pehmeään nurmikenttään. Etuvetoisen Fiatin alustan kanssa pitäisi aina muistaa raskaalla asuntoautolla olla tarkkana, mutta tuossa pääsi nyt käymään vanhanaikaiset. Takavetoisella vehkeellä siitä olisi varmaan päässyt ihan itse ajamalla vielä irti.

Rankan ajopäivän päätteeksi lertsun huoltomies kävi siis kiskaisemassa meidät ylös nurmelta kovalle pohjalle pienoiskaivurillaan. Kaveri haisi aivan uskomattomasti viinalle, joten ihan välttämättä ei kaikki tielainsäädännön vaatimat ajokuntoisuuden ehdot olleet kunnossa. Auton irrottamisen lisäksi saimmekin siis jännittää myös sitä, kolhiiko känninen äijä kaivurillaan ja sen kauhalla autoamme tai läheisiä telttoja. Onneksi kaikki meni hyvin ja tarjosimme roppakaupalla ilmaisia iltahuveja viereisille lertsun asukkaille. Itse asiassa apuna ollut saksalaismies kertoi häntä työntöavusta kiitellessäni minulle, että olimme tarjonneet ensimmäisen jännittävän tapahtuman hänen pikkupojalleen useampaan päivään, sillä vettä oli täälläkin satanut jo pitkän aikaa ja aika oli kulunut mökissä mököttäessä. Joten ihan viihdytyspuolelle meinasi mennä nyt tuo leiriytyminen, mutta onneksi ollaan nyt asetuttu leiriksi taatusti kovalle alustalle ja päästy hyvin ansaitulle levolle.

Aurinkokin alkoi paistaa. Tämänvuotisen Euroopan kierroksen viimeiset lomapäivät ovat menossa, mutta vielä on aikaa käydä katselemassa Itämeren rannikon pitkiä hiekkarantoja ja antaa koirien nauttia kosteista kylvyistä. Jos sitä vaikka vielä yhden vesivaa'an ottaisi jääkaapista, vaikka kyllä tämä auto jo ihan riittävän suorassa on…