Loppurynnistys kotiin

Oulu, Suomi. Aurinkoista. Lämpötila 25 astetta. Lomafiilis 100%

Maanantaina Zierowissa olimme laittaaneet herätyskellon ensimmäistä kertaa loman aikana päälle ja niinpä heräsimme sen vähemmän iloisiin ääniin poikkeuksellisen aikaisin eli noin 6.30. Aamutoimiin ja aamiaisen nauttimiseen oli aikaa varattuna puolisentoista tuntia, jotta ehtisimme ajaa ajoissa noin 40 kilometriä Lyypekkiin eläinlääkärille, minne meillä oli sovittuna tapaaminen heti klo 9 jälkeen. Leirintämaksun olin käynyt maksamassa jo edellisenä iltana, joten muuten olimme valmiita starttaamaan viimeiselle Saksan ajo-osuudelle.

Navigaattori opasti meidät yllätykseksemme eri reitille, kuin paikalle tullessa, joten lähdimme ajelemaan moottoritien sijasta pienempää saksalaista maantietä kohti vanhaa Hansa-kaupunkia. Reitti kulki rannikon kylien läpi ja ajelimme pitkiä matkoja aivan tien vieressä kasvavien puiden muodostamassa tunnelissa katsellen niiden väleistä rantaniittyjen maisemia. Reilun puolen tunnin ajon jälkeen saavuimme Lyypekin keskustan reunamille, missä navi opasti meidät vanhojen rakennusten muodostamalle aukiolle, jonka reunalla eläinlääkäriasema sijaitsi. Parkkerasimme Büten aukiolla sijaitsevan torin parkkipaikalle ja astelimme koirien kanssa sisään eläinlääkärille. Varttitunnin odotuksen jälkeen pääsimme sisään ja yhdessä eläinlääkärin kanssa annoimme koirille kotimaasta mukana tuomamme vaadittavat matolääkitykset ja saimme niistä asianmukaiset merkinnät koirien Eu-passeihin. Laskukin oli iloinen yllätys, sillä koko hommasta tarvitsi maksaa vain 18,20 euroa, mikä ei tunnu ollenkaan kovalta, kun ottaa huomioon, että Suomessa eläinlääkäriä pääsee tuskin edes kättelemään ilman alle 50 euron laskua!

Eläinlääkärikäynnin jälkeen päätimme käydä tonkimassa viereisen torin tarjontaa. Löysimmekin paikalta monenlaista ostettavaa, joten tuoreiden kasvisten, mansikoiden ja herneiden lisäksi Jaana löysi vaatekojusta itselleen kesämekon ja onpa meillä nyt jääkaapissa myös uusia saksalaisia perunoitakin. Shoppailutuokion jälkeen palasimme autolle ja laitoimme navigaattoriin osoitteeksi Citti-parkin ostoskeskuksen, minne suunnittelimme menevämme kuluttamaan aikaa ja tekemään viimeisiä ostoksia ennen illan lauttaanajoa.

Citti-parkissa laitoimme auton parkkiin bussiparkkiin muiden asuntoautojen peräään. Paikan P-alueella on kyllä ihan asuntoautoillekin tarkoitettuja pysäköintiruutuja, mutta niihin ei mahdu kuin muutama auto ja nekin olivat siis täynnä, kun paikalle heti aamusta saavuimme. Myöhemmin päivällä huomasin, että nekin muutamat Caravanparkkiruudut olivat lopulta normaalien henkilöautojen täyttämiä, joten ihan hyvällä mielellä ja pokalla annoimme automme olla bussialueella, vaikka ohjetekstissä se olikin ilmeisen kiellettyä.

Shoppailimme Citti-parkin kaupoissa useamman tunnin ajan ja lompakkokin alkoi keventymään aikamoista vauhtia. Onneksi saimme survottua vielä jollakin ihmeen konstilla uudetkin juomahankinnat jo aiemmin hankittujen lisäksi Büten kyytiin. Kävin myös ihan mielenkiinnosta vartailemassa Saksan hintoja ostoskeskuksen Media-Markt liikkeessä kotimaiseen hintatasoon. Loman aikana olin huomannut netistä, että SF Caravan ry tarjoaa yhdessä Gigantti-ketjun kassa Navigonin navigaattoreita jäsenhintaan, joten päätin katsoa, saisiko tuota laitetta täältä vieläkin edullisemmin. Yllättäen saksalaisten verkkokauppa.comin tyylisessä kaupassa sama navilaite olikin lähes 90 euroa kalliimpi, kuin jäsentarjouksessa. Kyseessähän on toki hieman järeämpi navigaattori, joka on nimenomaan tarkoitettu rekka-, kuorma-auto ja karavaanarikäyttöön ja siihen saa esimerkiksi syötettyä sisään ajoneuvon mitat ja painon, jotka se sitten huomioi ajoreittejä suunnitellessaan. Tuolle ominaisuudelle olisi kyllä käyttöä varsinkin etelämpänä Euroopassa ajellessa, sillä siellä vanhojen kaupunkien kapeat kadut ja tiukat käännökset saavat joskus kuskin kädet solmulle, kun yrittää sompailla pitkää autoa läpi kaikista navin suosittelemista käännöksistä.

Päivä kului nopeasti isoa ostoskeskusta kierrellessä. Lounaan syötyämme ja aikamme shoppailtuamme päätimme lähteä illan kähmässä kohti Travemündeä ja satamaa. Ennen satamaan ajoa aioimme kuitenkin käyttää koiria pikku lenkillä, joten etsiskelimme sopivan pysähdyspaikan aivan Ivendorfin kylän liepeiltä sataman läheisyydestä, missä parkkeerasimme auton pariksi tunniksi tien varteen mansikkaviljelysten vierelle. Päästimme koirat juoksemaan joksikin aikaa läheiselle pellolle ja itse lueskelimme tovin aikaa kirjaa aikaa kulutellen.

Kahdeksan maissa ajelimme viimeiset pari kilometriä satamaan ja liityimme lauttaan menevään jonoon. Yllättäen pääsimmekin vain viiden minuutin jonotuksen jälkeen check-inistä sisään satama-alueelle uuteen jonoon. Olimme tässä jonossa toisena asuntoautona ja siinäpä sitä sitten saimmekin nököttää ihan riittämiin. Sisään lauttaan nimittäin pitäisi normaalisti päästä viimeistään puolen yön maissa, mutta jostain kumman syystä meidät karavaanarit otettiin sisään aivan viimeisinä vasta noin kello kolmen aikaan aamuyöstä. Onneksi autossa riitti syötävää ja juotavaa, joten kirjaa lueskellen, koiria kusetellen ja musiikkia kuunnellen tuo aika jotenkin siedettävästi saatiin kulumaan. Helpotukseksi lauttaan sisään ajettaessa ei tarvinnut enää ryhtyä mihinkään vaativiin peruutushommiin, sillä sen verran väsyneitä aloimme jo aamuyöstä olemaan, että silmät ristissä oli varmaan tullut kolisteltua johonkin pahki. Sitten vaan koirat ja ihmiset hyttiin ja unta kuulaan!

Tätä kirjoitellessa ollaan jo mukavasti kotisohvalla Oulussa. Laivamatka sujui jo aiemmin totuttuun tapaan. Aamulla lähdimme syömään tuhdit aamiaiset laivan seisovasta pöydästä. Sitten koirien kusetus koirakannella ja nukkumaan. Television töllötystä ja kirjan lukemista. Ja sitten taas syömään. Illalla vatsa oli täpösen täynnä, vaikka olimme tarkoituksella jättäneet lounaan kokonaan välistä. Jonkinlaisesta seisovan pöydän syndroomasta kai tuossa täytyy olla kyse? Kun herkulliset alkuruoat, lämpimät lautaset ja jälkiruoat monine herkkuineen on lapioitu sisuksiin, niin onhan sen kumma, jos vatsanahka ei ole piukeana! Nettiinkään ei laivalta tuntunut pääsevän kuin todella tahmeasti ja satunnaisesti, joten matkapäiväkirjan päivityskin piti jättää suosiolla mantereella tehtäväksi.

Pari yön ja yhden päivän laivamatkan jälkeen olimme perillä keskiviikkoaamuna Helsingin Vuosaaren satamassa. Ajelimme ulos satamasta ilman mitään pysäytyksiä eikä tulli vaikuttanut olevan millään tapaa kiinnostunut meistä, koiristamme tai Büten lasteista. Navissa oli jo päämääränä kotiosoite, joten vakionopeudensäädin sopivalle säädölle ja lasti liikkeelle kohti pohjoista. Hieman ajossa jo auton käytöksestä huomasi, että lastia on paljon kyydissä, mutta lastun voimilla auto liikkui yhä varsin kevyesti.

Kotipihassa noin seitsemän tunnin ajon jälkeen katsoin matkamittarin lukemaa ja vertasin sitä numeroihin, jotka olin kirjoittanut ylös noin neljä viikkoa aiemmin. Kilometrejä oli tullut lisää 4669 kappaletta. Ihan mukava määrä? Auto oli pelannut kuin unelma. Öljyä tai nesteitä ei ollut tarvinnut lisätä kertaakaan. Ajotietokoneen mukaan keskikulutus olisi jopa jäänyt koko reissulla alle 10 litran sataselle. Ihan siihen en uskonut, mutta kun laskin matkan aikana tankkaamani dieselit ja vertasin sitä todelliseen ajomäärään, niin pakkohan se on uskoa, että jonnekin 10,2-10,3 litran tienoille keskikulutus on todellisuudessa asettunut. Se on aika vähän näinkin isolle autolle. Ja paljon vähemmän kuin ennen lastutusta. Joten Alppien mäkimaastoista ja ihan reilusta etenemisvauhdista huolimatta kulutus on pienempi, kuin osasin toivoakaan. Ehkäpä Bütte on nyt sopivasti sisäänajettu, kun 50 000 kilometriä ylittyi mittarin ajokilometreissä reissun aikana ja kulutuskin on siten pienimmillään? Oli miten oli, alle 700 euron polttoainekustannukset tällaisella reissulla olivat positiivinen yllätys!

Nyt on aika tyhjennellä autoa ja asettua taas kotiin normaalioloihin. Mieli on reissun jäljiltä molemmilla mukavan rento ja loma on tehnyt tehtävänsä. Jospa sitä taas maanantaina töihin palatessa jaksaisi orientoitua duunin paiskomiseen uudella innolla ja ilolla. Onneksi kesälomaakin on vielä viikonlopun verran jäljellä. Jospa vaikka saunan laittaisi lämpiämään ja ottaisi muutaman saunaoluen. Niiden puolesta tämä talous onkin nyt jonkin aikaa omavarainen. :)

PS. Bütte on muuten myynnissä. Jos joku tarvitsee vähän ajettua, hyvin varusteltua ja laadukasta matkakotia, niin meiltä sen voi sopivaan hintaan hankkia monelle tulevalle Euroopan tai kotimaan reissulle. Jos saamme auton kaupaksi, niin ehkä sitten ensi kesänä lähdetään reissuun uudella autolla? Tai sitten jatketaan matkailua Büten mukavilla kyydeillä. Mutta joku kaipuu reissuun taas jäi ja kenties seuraavakin matka suuntautuu Italian suuntaan? Voisi seuraavalla kerralla ajella vaan paljon etelämmäksi ja tutkia saapasmaata kunnolla. Sen verran kiva maku tuolta pizzan kotimaasta kuitenkin tämän reissun perusteella jäi!