Serenadi soi Italian yössä

Cannobio, Piemonte. Italia. Aurinkoista. Lämpötila 24 astetta. Lomafiilis 112%

Lago di Maggioren huikaisevat näkymät ja kapeiden keskiaikaisten katujen kahviloiden aito italialainen tunnelma ovat totaalisesti hurmanneet meidät Jaanan kanssa näiden kahden päivän aikana, mitä olemme täällä Italian ja Sveitsin rajaseudulla Cannobion kylässä viettäneet. Tällainen pieni, pittoreski rannikkokaupunki tai -kylä on juuri sitä, mitä matkalle startatessa lähdimme hakemaan.

Lauantaina päätimme lähteä seuraaman polkupyörillä Alpeiilta laskeutuvan joen mutkittelevia rantoja ylöspäin vuorille. Aivan leirintäalueen kohdalta pääsee hyvin opastetulle polkupyöräreitille, joka seuraa joen kulkua halkoen maanviljelyksiä, viinitarhoja ja vuorenrinteitä. Reitin päässä muutaman kilometrin päässä ylempänä vuorilla sijaitsee Orrido S. Annan kirkko, joka kalliolta vartioi alapuolella virtaavan joen kulkua. Joki on tässä kohdassa puhkaissut reittinsä kallioiden läpi ja sateiden aikana kyseinen paikka on hengenvaarallinen, koska vuorilta tulviva vesi voi synnyttää melkoisen tulva-aallon kapeassa kanjonissa. Onneksi aurinko porotti korkealta keskitaivaalta täydellä voimallaan, joten pelkoa yhtäkkisistä sateista ja tulvista ei ollut. Tässä panoraama tuolta kirkon alapuolelta. Pääsette sen avulla kotimaassakin kurkistamaan miltä tuolla kanjonissa näytti.

Kanjoni tuntui houkuttelevan paikalle monenlaisia kulkijoita. Puiden varjossa pari miestä laittoi sukellusvälineitään kuntoon. He aikoivat sukeltaa kanjonin syvänteeseen, johon vuorilta voimalla laskeutuva vesi oli kuluttanut vuosituhansien aikana yli kymmenen metriä syvän onkalon. Kirkkaassa ja viileässä vuorilta tulevassa vedessä oli varmaan virkistävää kastautua, mutta kieltokylttien perusteella uiminen tuolla oli kuitenkin kiellettyä. Kielloista huolimatta ihmisiä meni vähän väliä veteen ja myös koiria näytti kylmä kylpy houkuttavan vastustamattomasti.

Kalliolla olevan kirkon ja sillan tarjoama erikoinen näkymä oli houkutellut paikalle myös taidemaalarin, joka hitaasti kivellä istuen tallensi siveltimen vedoilla tuota maisemaa. Itse vietin tovin kuvaten rantakasveissa singahtelevia perhosia, mutta mukana olleella suttuzoomilla ei noiden kuvaaminen oikein viimeisen päälle onnistunut.

Iltapäivän kuumimpina hetkinä pyöräilimme takaisin leirintäalueelle auton katoksen suojaan ja Jaana kävi uimassa lertsun omalla uima-altaalla. Lounaan syöminen meni pyörälenkin takia pitkälle iltapäivän puolelle, mutta maukkaiden valkosipulisten bruschettojen ja tomaattikeiton voimin suunnittelimme jaksavamme taas illan pimeyteen saakka, jolloin välimerelliseen tyyliin söisimme vasta päivän varsinaisen pääaterian. Tunnelma leirintäalueellakin tuntui lauantaina hieman edellistä päivää vilkkaammalta ja paikalle viikonloppua viettämään ilmestyneiden italialaisten leirintäpaikoilta alkoi kuulua tutunkuuloinen soitin. Vaikka me suomalaiset olemmekin huomattavasti italialaisia jurompia ja hiljaisempia, meillä on kuitenkin italiaanojen kanssa ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat pidämme haitarimusiikista. Haitarin säestämänä völjäilimmekin sitten iltapäivän loppuja tunteja iltaa odotellessa.

Illalla joskus seitsemän aikaan päivän kovin kuumuus alkaa väistymään, joten päätimme lähteä käyttämään koirat pyörälenkillä samassa Orrido S. Annan kanjonissa, missä olimme keskipäivällä käyneet. Viilentyneessä illassa koiratkin jaksoivat juosta reippaina kohti vuorilla odottavaa uimapaikkaa ja perillä läähätys palkittiin ihanan viileillä kylvyillä. Tällä reissulla koirat ovat saaneet taas kosolti uusia kokemuksia ja esimerkiksi tuonne kanjonille mentäessä täytyy molempiin suuntiin ylittää Ponte Ballerinan riippusilta, mutta hienosti koirat siitäkin selviytyivät. Hieman toki ihmettelivät lankkulattian alapuolella kulkevan joen kivikkoista virtaamista.

Illalla ennen pimeän laskeutumista laitoimme grillin tulille ja vartaita tirisemään. Oluen ja viinin kyydittämänä grillatut lihapalat ja kasvikset maistuivat varsin mainioilta. Syötyämme suuntasimme vielä Cannobion rantakadulle tunnelmia ja näkymiä ihastelemaan. Öinen Lago di Maggiore on yksinkertaisesti upea. Ympäröivillä vuorilla pikkukylien ja pienten rannikkokaupunkien tukkivat valot reunustavat järvelle avautuvaa näkymää. Ravintoloista kantautuva italialainen musiikki ja puheensorina luovat autenttisen taustan kaikelle tuolle. Vuorilta kantautuva kirkonkellojen ääni kajahtelee kaupungin kapeilla kaduilla aivan samalla tavalla kuin jo satoja vuosia sitten. Harvoin on olo tuntunut näin levolliselta. Täältä ei juuri nyt ole kiire minnekään!