Kohti valoa, aurinkoa ja lämpöä

Suwalki, Puola. Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Lämpötila 21 astetta. Lomafiilis 100%

Tästä se taas alkaa. Hieman on vettä Oulujoessa ja muissakin puroissa virrannut sen jälkeen kun viimeksi tänne blogiin on tullut kirjoiteltua. Mutta nyt on taas kunnolla aikaa ja rutosti virtaa, kun alkoi viimeinkin taas se kovasti toivottu ja ahkerana ansaittu kesäloma. Ja sehän tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että pakkaamme joka kesäiseen tyyliin porukkamme autoon ja suihkimme suorinta tietä kohti valoa, aurinkoa ja lämpöä.

Viime syyskesällä Kroatiasta saavuttuamme innostuimme vaihtamaan matkakodin uuteen, joten siinä autonvaihtohuumassa jäi viime kesäisen reissun loppupohdinnatkin tekemättä. Vaan eipä hätää, viimevuotinen reissu oli sen verran hieno, että jälleen on auton keula suunnattu kohti etelää ja itse asiassa tätä kirjoittelemme jo kovasti Oulun seutua alempana Puolassa.

Uudella autolla on kyllä ollut mukava suhailla menemään. Saimme tilaamamme uuden Caradon puoli-integroidun asuntoauton käyttöömme viime elokuun lopulla ja sillähän oli aivan pakko päästä heti tuoreeltaan käymään pikaisella testimatkalla. Niinpä tempaisimme reilun viikon retken syys-lokakuun vaihteessa Vuono-Norjaan, missä emme aiemmin olleet käyneet koskaan matkailuautolla. Ja kyllä kannatti käydä! Maisemat olivat jotain ennenkokemattoman hienoa ja Norja valloitti kyllä täysillä ison osan sydämestä. Tässä jutun ohessa on muutamia kuvia vielä viime syyskuun lopulta Sogne-vuonon maisemista ja suojaisista vuonolaaksoista, missä kyllä oli vuodenaika huomioiden mahtavan kesäiset kelit, varsinkin kun vertasi säitä siihen sohjoiseen Pohjois-Suomen todellisuuteen, mistä lähdimme pistäytymään naapurimaassa.

Mutta tuo riittäköön lyhyesti viime vuoden lopun ajeluista. Vaikka Bütte olikin palvellut meitä useammalla Euroopan reissulla luotettavasti, niin myös Karppanen eli uusi Carado-automme on osoittautunut jo lyhyessä ajassa varsin käytännölliseksi matkantekovälineeksi. Pakollisten perusvarusteiden, kuten markiisin, pyörätelineen, ilmastoinnin jne. lisäksi olemme tänä keväänä asennuttaneet siihen ilmatoimiset lisäjouset taakse, mikä on vaikuttanut uskomattoman paljon ajomukavuutta lisäävästi. Eipä silti, hienosti Norjan reissu sujui ihan vakiojousituksellakin, mutta nyt  kompressorisäätöisenä jousituksen ja takapään vakauden saa aina säädettyä kuorman ja auton painon mukaiseksi. Samalla peräpään korkeutta pääsee kätevästi säätämään, joten ihan kunnon lastissakin perä ei todellakaan roiku alhaalla. Niinpä esimerkiksi laivan rampeissa perän saa hurjasta peränyrityksestä huolimatta toivottavasti riittävän ylös, ettei tule turhia pohjakosketuksia. Hyvin ajaminen sujui ainakin Silja-Tallinkin Starin kyytiin ja samoin useilla etelä-Euroopan leirintäalueilla on melkoisen jyrkkiä ramppeja, missä voi jatkossa olla hyötyä säädettävästä perän korkeudesta.

Toinen Karppaseen asennettu lisävaruste, mikä on osoittautunut varsin käteväksi apuvälineeksi, on Zenecin Fiatin matkailuautoihin tarkoitettu monitoimilaite, mikä asennetaan radion tilalle keskikonsoliin. Laite vie konsolista kahden unitin tilan, mutta samalla laitteella hoituukin sitten sekä radion kuuntelu, puhelimen hands free -toiminnot,  navigointi, peruutuskameran kuvan katselu ja vaikkapa musiikin kuuntelu siihen bluetoothilla kytketystä puhelimesta tai tabletista. Vermeessä on toimintoja enemmän kuin äkkiseltään uskoisi ja ne yllättäen vielä toimivat varsin hyvin. Karttojen päivitys tosin on toteutettu suorastaan melko kökösti ja siinä hommassa menee aikaa ihan turhan kauan, joten täysin kokemattomalle tietotekniikan harrastajalle en karttapäivitystä voi näillä omien kokemusten perusteella suositella.

Mutta hypätäänpä nyt tämän vuotiseen reissuun ja tähän hetkeen. Lähdimme maanantai-iltana Oulusta kohti Helsinkiä, missä ajoimme Karppasen Silja-Tallinkin kyytiin tiistaina iltapäivällä. Tallinnassa olimme jo ennen neljää ja illalla leiriydyimme aivan Latvian rajalle Lepanina-hotellin läheiselle Mini-Campingille. Tämä päivä eli keskiviikko kului sitten reippaan ajelun merkeissä ja nyt olemme Puolassa Suwalkin kaupungissa pienellä Ośrodek Sportu i Rekreacji -leirintäalueella aivan lähellä kaupungin keskustaa. Muutaman olusen kera nautittujen grillimakkaroiden kyytipoikana meni hieman muhevan makuista perunasalaattia, jonka kruunasi venäläinen Adgika-tahna, jonka tulinen maku sopi loistavasti rasvaisen grilliruoan kera.

Että eipä tässä tämän kehnompaa. Kesäloma ja karavaanarireissu on polkaistu vauhdilla käyntiin. Huomenna Karppanen ohjataan kohti etelää ja Krakovaa. Jos vaikka siellä kuljailtaisiin muutama päivä. Sitten voisimme ajella Slovakiaan ja kenties vaikka Unkariin. Eli mitään tarkkoja suunnitelmia ei oikeastaan ole. Mennään sinne missä aurinko paistaa. Ja sehän paistaa!