Krakova, Puola. Auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Lämpötila 31 astetta. Lomafiilis 110%
Torstaipäivä kului aurinkoisen Puolan läpi ajellessa ja Krakovaa kohti laskeutuessa. Olimme etukäteen hieman lueskelleet muiden karavaanareiden kokemuksia tältä vuodelta erilaisista Puolan läpiajoreiteistä, mutta mitään selkeää ja parasta reittiä ei ainakaan pikaisten palstojen läpikahlaamisten jälkeen tuntunut löytyvän, joten päätimme antaa navigaattorin tehdä lopullisen valinnan. Niinpä lähdimme aamulla hieman kahdeksan jälkeen uuden navin opastamana nopeimman reitin asetusten mukaisten koordinaattien kautta kohti seuraavaksi majoituspaikaksi valitsemaamme Camping Clepardiaa Krakovassa.
Paljon on kehitystä tapahtunut ihan muutamassa vuodessakin, sillä pääosin reitti Augustovin ja Varsovan kautta etelään kohti Krakovaa osoittautui ihan kohtuullisen ajettavaksi taipaleeksi. Isot osuudet maanteistä olivat vähintään samalla tasolla kuin maantiet kotimaassa, joten parhaimmillaan matkanteko sujui suorastaan leppoisasti. Toki matkalla oli muutamia pätkiä, joissa rekkarallin aiheuttamat urat vatkasivat autoa aivan liki entiseen Puolan maanteiltä tutuksi tulleeseen malliin, mutta jotain hyvää on kyllä saatu aikaiseksi EU:n rahoittamilla tierahoillakin. Ja onneksi ajokulttuurikin on vähitellen muuttumassa hieman sivistyneemmäksi, joten aivan muutamaa hullua ohitusta lukuun ottamatta ajaminen onnistui ilman turhaa vastaantulijoiden tai omaan suuntaan menevien väistelyjä.
Aikaisemmilla Puolan reissuilla on käynyt jonkun kerran mielessä, että yksi syy siihen, miksi noin Suomen kokoisessa maassa asuu 50 miljoonaa ihmistä, voisi olla se, että täkäläisen kahjopäisen liikennekulttuurin takia tarvitaan väestön määrässä hieman enemmän "särkymävaraa". Sen verran usein teiden varsilta voi nimittäin bongata ristejä ja muita ihmishenkiä vaatineista onnettomuuksista muistuttavia muistomerkkejä. Paikka paikoin jokaisessa vastaan tulevassa risteyksessä on risti muistuttamassa täkäläisen liikenteen vaaroista, joten on tosi mukavaa huomata, että ajokulttuurissa on tapahtumassa selkeä muutos parempaan.
Entisaikaan noin 600 kilometrin ajomatka Puolassa olisi saattanut vaatia liki 12 tunnin ajorupeaman, mutta nyt olimme ruoka- ja koirienkusetustauotkin mukaan luettuna perillä Krakovassa jo noin kymmenen tunnin kurvailuiden jälkeen. Itseasiassa uusi navigaattori osoittautui melkoiseksi nipottajaksi, sillä juuri kun olimme saapumassa perille Krakovan campingille, ilmestyi Navin näyttöön teksti: Pakollinen tauko 5 minuutin päästä. Navin mielestä emme siis ilmeisesti olleet pitäneet riittävästi taukoja, joten aparaatti ajatteli, että nyt on lyötävä moottori hiljaiseksi ja kuski pikku paussille. Melkoinen vekotin! Onneksi laite jatkoi kuitenkin opastusta perille saakka, joten emme joutuneet jäämään paussin pitoon ihan muutamaa kilometriä ennen leirintäaluetta.
Illalla leirin pystytettyämme löimme grilliin Latviasta ostamamme saslik-lihat. Muutaman oluen ja grillivihannesten kera ne maistuivatkin varsin mainioille, joten eipä paljon tarvinnut unta houkutella, kun saimme vatsat täyteen. Pienen koirien kanssa tehdyn iltalenkin jälkeen laitoimme rivakasti nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavana päivänä lähteä tutustumaan Krakovan nähtävyyksiin.
Kelikin tuntuu muuten lämpiävän koko ajan sitä mukaa, mitä etelämmäksi siirrymme. Ihan kiva! Mutta nyt koisimaan. Huomenna Krakova kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti