Koiranpennun metsästystä

Brnon alue, Tsekki. Hikikeliä pukkaa. Lämpötila 32 astetta. Lomafiilis 125%

Sunnuntaiaamuna heräilimme Krakovasta melkoisen rivakalla meiningillä ja pakkailimme leirin kasaan ripeään tahtiin. Ajomatkaa ensimmäiseen Tsekin puolella olevaan kenneliin oli navigaattorin mukaan reilut 200 kilometriä, joten pikaisen koiralenkin, aamiaisen, vesien täytön ja tyhjennyksen sekä uloskuittaamisen jälkeen olimme jo noin yhdeksän maissa ajelemassa kohti seuraavaa maata. Tiet tuolla eteläisessä Puolassa tuntuvat olevan todella hyvässä kunnossa, joten reilun parin tunnin päästä Krakovasta lähdettyämme olimme jo ajelemassa Tsekin puolella.

Etukäteen hankkimiemme kontaktien avulla ja sähköpostitse sopimamme mukaan menimme ensimmäiseksi katsomaan erään tsekkikasvattajan pentuetta. Magdalla olikin keskellä tsekkiläistä maaseutua tosi mukava, aktiivinen ja hyvinhoidettu pentue, josta silmiimme sattui erityisesti eräs Bruno-niminen täysin musta hoffi-poika. Koska olimme kuitenkin ensisijaisesti etsimässä hoffi-tyttöä, päätimme jatkaa vielä vajaan 100 kilometrin matkan toiseen kenneliin, missä tiesimme olevan myös vapaita Hoffi-tyttöjä.

Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme aivan Brnon-kaupungin liepeillä olevaan pikkukylään, missä tapasimme kylän kirkon luona nuoren tsekkinaisen Petran, jonka hoffikenneliin oli syntynyt toukokuussa mukavan oloinen pentue.  Petran kennelissä pääsimme valikoimaan useasta merkkivärisestä narttupennusta itsellemme mieluisimman ja niinhän siinä kävi, että teimme kaupat eräästä pienestä sydäntenmurskaajasta. Aikamme pentuja seurattuamme meidän oli kuitenkin valitettavasti pakko lähteä jatkamaan matkaa ja kieltämättä oli vaikea jättää pentu kenneliin odottamaan kuljetusta uuteen kotiin. Kesälomamme kuitenkin jatkuu vielä tovin aikaa, joten kaupat tehtyämme ja käytännön asioista sovittuamme lähdimme jatkamaan loman viettoa läheiselle leirintäalueella, missä viettäisimme seuraavan yön ennen Unkariin ajamista.

Tsekkiläinen Autocamp Obora, missä vietimme sunnuntain ja maanantain välisen yön oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt, mutta hoffeillemme se oli mukava paikka, koska lähes tyhjällä leirintäalueella saatoimme heitellä palloa koirille kenenkään häiriintymättä, joten tytötkin pääsivät sopivasti jälleen purkamaan paineita kuuman pääosin autossa vietetyn päivän jälkeen. Tällä reissulla on kyllä taas varsin kirkkaasti tullut mieleen se, kuinka toivotonta olisi, jos asuntoautossamme ei olisi sekä ajonaikaista että asunto-osan ilmastointia. Tällaisissa yli kolmenkympin keleissä ja koirien kanssa matkustettaessa homma ei oikeastaan toimisi ollenkaan, jos autoa ei saisi halutessaan viilennettyä siedettäviin lukemiin. Eivätkä koirat ole todellakaan ainoat, jotka ilmastoinnin ihanasta viileydestä saavat nauttia, sillä onhan se mahtavaa, kun pääsee itsekin halutessaan viilentelemään siedettäviin lämpötiloihin, jos ulkona helteessä hikoileminen alkaa tuntua liian raskaalta.

Sunnuntai-ilta kuluikin leppoisasti uuden pennun nimeä suunnitellen ja ruokaa laitellen. Suunnittelimme myös loman jatkokuvioita ja päätimme, että reissu jatkuu ennakkosuunnitelmien mukaisesti kohti Unkaria ja siellä olevia Thermal-kylpylöitä. Niinpä maanantain ohjelmassa olisi reilun parin sadan kilometrin ajorupeama unkarilaiseen Papan kylpyläkaupunkiin, mistä pitäisi löytyä moderni, siisti ja hyvin varusteltu leirintäalue aivan kuumien rikkikylpyjen ja hierontapalveluiden viereltä. Eiköhän siellä saada jokunen päivä lomasta kulumaan varsin rennoissa merkeissä.

Mutta siitä lisää seuraavana päivänä. Nyt jatketaan hyvän tsekkioluen parissa keskustelua siitä, pitääkö A-pentueeseen kuuluvan pennun uuden nimen alkaa A-kirjaimella vai ei? ;)