Suoraan huipulle!

Schwangau, Baijeri. Saksa. Aurinkoista. Lämpötila 32 astetta. Lomafiilis 100%

Tiistaiaamu koitti Saksan ja Itävallan rajaseudulla miellyttävän kesäisenä. Vaikka edellinen päivä olikin ollut liki tuskaisen helteinen yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloineen, laski mittarinlukema onneksi yön ajaksi lähelle 20 astetta, joten nukkuminen sujui mukavasti ilman turhaa hikoilua. Oma vaikutuksensa öiden sopivaan viileyteen lienee myös sillä seikalla, että alppijärvi Forggensee, jonka rannalla olemme majoittuneena, sijaitsee itsessään jo lähes 800 metriä meren pinnan yläpuolella.

Koska emme olleet enää sidottuja kenenkään muiden aikatauluihin, eikä aamiaispöytäänkään ollut kiirettä, saatoimme kuljailla aamulla rauhassa kunnon kesälomatyyliin. Päivä alkoi kuitenkin nopeasti lämpenemään auringon noustessa ylemäksi ja luvassa oli taas yli 30 asteen helteitä, joten vähitellen oli pakko alkaa suunnittelemaan päivän ohjelmaa, ennen kuin sää tulisi liian kuumaksi tehdä yleensäkään yhtään mitään. Koska suunnitelmissa oli tutustua Schwangaun alueeseen vähän laajemminkin, päätimme ottaa päivän ohjelmaksi pyöräilyreissun Tegelbergin alppihuipulle vievälle gondolihissiradalle, mistä pääsisimme kurkistelemaan toivottavasti upeita näkymiä ympäristöön.

Ennen pyöräilemään lähtemistä kävimme uittamassa koirat Forggenseen rannassa, jonne pääsee helposti suoraan leirintäalueelta kävelemällä pari sataa metriä kohti jarveen työntyvän niemen kärkeä. Kuumuudessa läähättäville koirille uintimahdollisuus lertsun lähellä on aivan ehdoton juttu, joten siinä suhteessa tämä Brunnenin leirintäalue tuntuu olevan todella sopiva paikka koiraporukoille. Vedessä Lola ja Bitte päästelivät menemään sydäntensä kyyllyydestä ja alppijärven viileät vedet jäähdyttivät mukavasti karvakuonojen oloa. Jätimme uitetut koirat lepäämään varjoon autolle ja lähdimme itse hikoilemaan täydessä terässä mollottavan auringon alle.

Matkaa Brunnenin lertsulta Tegelbergin hissiasemalle on noin kolmisen kilometriä, joista ensimmäiset kaksi sujuivat kohtuullisen keveästi tasaista maaseutumaisemaa helteessä halkoen. Viimeisen kilometrin aikana maasto alkoi kuitenkin nousemaan kohti alppien juuria, joten oli pakko panna pienempää vaihdetta silmään ja tarjota liikettä lihoille. Hiki tursusi jokaisesta ihosolusta ja vauhti ei päätä huimannut, mutta pääsimme kuitenkin perille hissiasemalle kaikesta kuumuudesta huolimatta.

Liput Tegelbergin huipulle ja takaisin maksoivat 33 euroa kahdelta hengeltä ja halvemmalla olisi tietysti päässyt, jos olisi ottanut vain ylös menon ja tullut jalkaisin alas vuorenrinteitö pitkin kulkevia vaellusreittejä. Tiistain kovassa kuumuudessa päätimme kuitenkin valita helpomman vaihtoehdon ja käytimme sekä nousuun että laskuun moottorisoitua apuvälinettä. Astuimme pienen odottelun jälkeen gondolihissiin ja maisemat alkoivat nopeasti muuttua korkeanpaikan kammoiselle sopimattomiksi. Hissikori roikkuu ranteen paksuisen satojen metrien pituisen vaijerin varassa ja uskomatonta kyllä kaikesta huojumisesta huolimatta kulkee turvallisesti vuoren huipulle ohi pystysuorien kallioiden ja yli alppirinteiden.

Hissin vauhti oli melkoinen ja korvat menivät luonnollisesti lukkoon, kun hissi halkoi alppinäkymää kiitäessään kohti korkeuksia. Matkalla ylös liki kahden kilometrin korkeuteen on vain yksi kannatinpilari, jonka kohdalla hissi hypähti pystysuorassa suunnassa melkoisesti, joten siinä kohdalla sisuskalut kävivät hetkellisesti kurkussa. Hissikorin heijaamista ja hyppelehtimistä tuskin kuitenkaan huomasi, sillä alapuolella ja ympärillä avautuvat maisemat varastivat kyllä kaiken huomion. Taivaalla kiitävät liitovarjolentäjät halkoivat alppinäkymää ja hissin noustessa yhä ylemmäs, jäivät leirintäalueen läheiset järvet ja pellot kauas alapuolellemme. Neuschwansteinin linnakin näkyi upeasti alppijärveä vasten ja kaiken kaikkiaan maisema oli yksinkertaisesti mykistävän hieno.

Perillä ylhäällä maisemat vain paranivat. Hissiaseman yhteydessä on varjoliitäjien lähtöpaikka, jossa huimapäät purkivat liitovehkeensä ja juoksivat kohti tyhjyyttä päästäkseen leijailemaan näiden upeiden maisemien yläpuolella. Yritin ehdotella Jaanallekin tandemhyppyä tyhjyyteen, mutta ehdotukseni ei jostain syystä ottanut tuulta liitovarjoihinsa. Tukeva maanpinta kuulemme sopii paljon paremmin kannattelemaan kehoa kuin muutama kepoinen rätinkappale. Niinpä lähdimme pienelle vaelluskävelylle kohti Tegelbergin huippua, jonne kulki kohtuullisen helppokulkuinen polku. Hyvät kengät tuonne tosin kannattaa ottaa mukaan, sillä irtosoran ja -kivien takia poluilla voi helposti vaikkapa nyrjäyttää nilkkansa, jos huono tuuri käy. Täydeltä terältä porottavassa auringonpaisteessa nouseminen vuorenrinnettä kävi totisesta työstä ja juomapausseja oli pidettävä tuon tuostakin. Niinpä mukaan ottamamme juoma alkoi uhkaavasti huveta, joten jossain vaiheessa päätimme, että emme enää uskalla jatkaa pidemmälle, vaan on ehkä parempi aloittaa paluumatka takaisin kohti hissiasemaa ja siellä oleviä myymälöitä, joista saisi lisää juotavaa. Tässä on kuitenkin näyte näkymistä tuolta Tegelbergin huipun tuntumasta panoraaman muodossa. Kuikuilkaa ympärillenne, niin näette, millaista siellä oli!

Alastulo vuorelta sujuikin sitten jo tottuneeseen tapaan ja hissin ala-asemalle päästyämme lähdimme polkemaan takaisin leirintäalueelle, missä koirat jo odottelivat omistajiaan takaisin. Tulomatkalla todella raskaalta tuntunut ylämäki antoi nyt meille mukavan vauhdin kohti alppijärveä, eikä ensimmäiseen kilometriin tarvinnut juurikaan polkimiin koskea. Vajaassa puolessa tunnissa olimme takaisin lertsulla, missä koirat kaipalivat jo kusettajiaan. Päätimme yhdistää huvin ja hyödyn ja käytimme samalla itseämme ja koirat uimassa Forggenseen viileissä vesissä. Olipa vaan mahtava mosauttaa helteen ja pyöräilyn kuumentamat kehot alppijärven kylmiin aaltoihin.

Kevyen ja hieman myöhäisen keittolounaan jälkeen päätimme asettautua viettämään siestaa päivän kuumimpien hetkien ajaksi ja niinpä lepäilimme muutaman tunnin ennen illan saapumista. Kuumuutta ja auringon tukahduttavaa paistetta riittää täällä näköjään aina kello kahdeksaan saakka, jonka jälkeen illan pimeys alkaa hitaasti laskeutumaan ja lämpötila muuttuu meille pohjoisen kulkijoillekin paremmin sopivampiin lukemiin.

Illan jo pimentyessä löimme grilliin tulet ja laitoimme pihvit tirisemään. Oluen ja punaviinin kanssa oli mukava rauhottua yöpuulle onnistuneen ja ennenkokemattomia maisemia ja näkymiä tarjonneen päivän päätteeksi. Onneksi loma jatkuu ja Neuschwansteinin linna on vielä näkemättä lähempää!