perjantai 24. kesäkuuta 2011

Pumppaa, poika, pumppaa!

Helsinki, Vuosaaren satama, Suomi. Aurinkoista. Lämpötila 19 astetta.
Lomafiilis 92%


Torstai eli kesäloman ensimmäinen viraabeli päivä käynnistyi heti aamusta alkaen täydellä tohinalla. Olimme jo työviikolla aloitelleet pakkaamaan tavaroita autoon, mutta varsinaiseen reissukuntoon saattamiseen pääsimme kiinni vasta, kun leipätyöt oli suosiolla jätetty takavasemmalle ja mielen säätöruuvi pyöräytetty kunnolla loma-asentoon. Vedet tankkiin, vaatteet kaappeihin, roinaa sinne ja tavaraa tänne. Vaikka tämänkertaisella reissulla meitä on viime vuotisesta ihmisporukasta vain puolet, niin jostakin sitä tavaraa tuntuua aina mukaan siunautuvan. Tällä reissulla nuoriso jäi tai jätettiin suosiolla kotimiehiksi ja päätimme Jaanan kanssa lähteä jälleen kahteen pekkaan kiertelemään Euroopan nähtävyyksiä. Hyvähän se toisaalta on, että nuoriso pitää huolta kotinurkista, kun itse koluamme maailmalla koirien kanssa kuljailemassa!

Pakkaillessa ja polkupyöriä kyytin nostellessa paljastui pieni lievä hankaluus. Siitäkin huolimatta, että olin tehnyt polkupyöriin remonttia ja mm. vaihtanut jo viikolla Jaanan pyörään uuden päällyskumin, ei ilma alkanut pysymään renkaissa kunnolla, joten edessä oli vielä sisuskumin vaihto kaiken sen kiireen ja reissuvalmistelun keskellä. Eihän siinä montaa minuuttia mennyt, mutta muutama ärräpää kyllä pääsi siinä vaiheessa, kun Jaanan pyörän kunnostamisen jälkeen aloin pumppaamaan omaan pyörääni lisää ilmaa. Ilmeisesti senkin takarattaan sisuskumin kilometrit olivat tulleet täyteen, koska venttiilin juuresta alkoi kuulumaan varsin äänekäs suhina, joten jälleen oli lähdettävä hakemaan lisää sisuskumeja ja ryhdyttävä toiseen renkaan irroitukseen.

Renkaat tulivat kuitenkin lopulta kuntoon ja muutaman sadan pumpppausliikkeen jälkeen ilmakin alkoi pysyä siellä, minne se oli tarkoitettu. Muutenkin saimme lopulta kaikki tarpeellisiksi kuvittelemamme tavarat kannettua autoon, joten illan kähmässä pääsimme vihdoinkin starttaamaan kohti Helsinkiä ja siellä perjantaina odottavaa Finnlinesin laivakyytiä Saksaan.

Ajomatka sujui turruttavan tylsään tapaan Rantsilan suoria ja Pulkkilan mutkia reunustavien pusikoiden halki kohti keski-Suomea. Vaikka lähtiessämme Oulussa oli ihan lupaava juhannuksen aatonaatonilma, niin sääennusteiden mukaisesti törmäsimme etelään suunnatessamme varsin tanakkaan myrskyrintamaan, joka alkoi pudottaa vettä taivaan täydeltä, tai niin kuin lapsuudessa oli hieman rumasti tapana sanoa: vettä tuli taivaalta kuin Esterin perseestä. Mitähän lie muuten Esteri-raukalle tapahtunut, kun on moisen sananlaskun kohteeksi päässyt? Joka tapauksessa tien varren bussipysäkit ja P-paikat olivat välillä täynnä rankkasateen pysäyttämiä autoilijoita, mutta sisulla ja sinnillä jatkoimme keskeyttämättä ajamista ja lopulta pääsimme ohi pahimman myrskyrintaman. Puolen yön tienoilla ohitimme Juväskylän seudun ja päätimme asettua nukkumaan heti Vaajakoskelle, missä parkkeerasimme Büten ABC-aseman pihaan lukuisten rekkojen ja venäläisten Hiacekauppiaden sekaan. Pikaisen koirienkusetuskeikan jälkeen olimme valmiita yöunille ja huomiseen loppusujautukseen kohti Vuosaaren satamaa.

Perjantai-aamuna heräilimme heti kahdeksan jälkeen Vaajakoskelta ja lyhyiden aamutoimien jälkeen olimme valmiita viimeiselle reilun parin sadan kilometrin taipaleelle kohti Saksaan vievää paattia. Olimme perillä Vuosaaren satamassa juuri sopivasti noin klo 13.25, joten muutaman minuutin sisällä saapumisesta pääsimme chekkautumaan sisälle satama-alueelle. Mitään tungosta tuskin olisi ollut myöhemminkään, koska juhannuksen takia liikenne tuntui olevan varsin rauhallista ja varsinkin rekkoja tuntui olevan normaalista poiketen verrattain vähän tulossa lautalle. Lauttaan pääsyä jouduimme sitten odottelemaan parisen tuntia, mutta se sujui leppoisasti aurinkoisesta ilmasta nauttien.

Tätä kirjoitellessa olemme jo mukavasti laivassa ja matka jatkuu lepposasti kohti Saksaa. Aurinkokin on alkanut paistaa täydeltä terältä liki pilvettömältä taivaalta. Kävimme juuri varamassa paikat illan päivällispöytään. Nyt se loma oikeastaan alkaa vasta päästä vauhtiin. Finnmaidin turbiinit alkoivat mylvimään lupaavasti ja rannikon saaristo lipuu silmissämme laivan liukuessa ulos satamasta. Olisiko nyt sen jääkylmän päärynäsiiderin vuoro? Oikeastaan kesäloma ei ole edes vielä kunnolla virallisesti alkanut, ennen kuin kurkkuun lipuu tuhti annos jääkylmän mehukasta päärynäsiideriä. Siinä se vasta on oikea kesän maku!


2 kommenttia:

  1. Sanonta lienee lähtöisin paloauton vesitykkistä mallia Esther jonka tiiviste tykin takaa yleensä vuoti. Mukavaa reissua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta nippelitiedosta! Onneksi paloruiskut ovat nyt jääneet takavasemmalle ja keli on kuiva.

    VastaaPoista