Schwangau, Baijeri. Saksa. Pilvipoutaa ja ukkosmyrskyä. Lämpötila 23 astetta. Lomafiilis 101%
Matkapäiväkirjan kirjoittamisessa on ollut pieni paussi, mutta se johtuu ihan vaan siitä, että olemme nautiskelleet täysillä lomasta, lepäilystä ja mykistävistä maisemista, joten yksikertaisesti ei ole kehdannut alkaa näppäilemään tietokonetta, kun ulkona oleva näkymä on ollut sitä luokkaa, että hetkikin siitä tunnelmasta pois on tuntunut hukatulta ajalta. Nyt kun olemme siirtyneet jo eteenpäin reissun seuraavaan kohteeseen, Lago di Maggiorelle, on varmaan pakko välillä päivittää tännekin tunnelmia, sillä maisemat ja lomafiilis tuntuu olevan vain rajussa nousussa, joten jos jossain vaiheessa ei vaan yksinkertaisesti varasta pientä hetkeä päivityksille, ne jäävät kohta kokonaan tekemättä.
Keskiviikkona heräilimme Schwangausta vasta aamuyhdeksän aikoihin ja aamulla jalkoja oikoessa edellisen päivän pienoinen Alppien valloitus muistutti jäsenissä pienenä lupaavana jomotuksena. Sen siitä saa, kun lähtee kylmiltään reuhkaamaan jyrkille rinteille rapakuntoisena. Sääennustus oli luvannut edellisistä päivistä poiketen keskiviikkoillaksi mahdollista sadetta, joten pähkäilimme aamupalaa nauttiessamme, lähtisimmekö heti seuraavaksi Schwangaun päänähtävyyteen, Neuschwansteinin linnaan, joka taitaa olla samalla myös yksi Saksan käydyimmistä turistikohteista, vai raskisimmeko pitää ihan puhtaan välipäivän lomariennoista.
Edellispäivän alppikävelyllä ja pyöräillessä oli aurinko myös saanut meiltä molemmilta hartiat ja käsivarret hieman punaisiksi ja nahkat helliksi, joten aikamme sumplittuamme päätimme pitää tämän loman ensimmäisen völjäilypäivan, jolloin keskittyisimme vain löhöilemään lertsulla ja korkeintaan kävisimme koirien kanssa uimassa.
Vaikka me Jaanan kanssa olemmekin matkailijoina sellaisia, että kaipaamme yleensä lomapäiviimme kaikenlaista pientä "äksöniä", niin joskus on hyvä ainakin yrittää ottaa ihan iisisti ja antaa kellon vaan tikitellä omaa tahtiaan. Niinpä päivän ohjelmaan kuului hyvän kirjan lukemisen, koirien kanssa järvessä läträämisen ja maukkaasta ruoasta nauttimisen lisäksi kauppareissu pölkupyörällä läheiseen kylään, missä täydensimme hieman huventuneita eväsvarastojamme. Iltapäivästä taivas tummui uhkaavan synkäksi ja onneksi ehdimme sateen alta takaisin leirintäalueelle, missä olikin jo parempi alkaa sulkemaan asuntoauton kattoluukkuja, sillä taivaalta oli tulossa kohta vettä kunnolla. Ennen sateen alkua kaiken maailman ötökät ja muut hyönteiset tuntuivat olevan levottomalla tuulella, joten päätin laittaa kameraan makrolinssin kiinni ja kävin tähtäilemässä muutaman otoksen noista levottomista monijalkaisista. Erityisen kummallinen otus oli ruusupuskassa lymyillyt hämähäkki, joka asettui aikansa verkkoa kudottuaan odottamaan saalista kudelman keskelle erikoiseen, lähes meduusaa muistuttavaan asentoon.
Ilta pimeni sadetta tehdessä ja yön laskeuduttua taivas tuntui oleva jostakin syystä hieman äreällä tuulella. Salamat iskivät taivaan täydeltä ja maa tärähteli auton alla ukkosen iskujen voimasta. Aikamme ukkosen mekastusta ihmeteltyämme vaivuimme kuitenkin uneen ja jossakin vaiheessa yötä sade ja myrskykin alkoivat hiipua, koska seuraavana aamuna ei melskeestä ollut enää juurikaan tietoa. Ennen nukkumaan menoa päätimme kuitenkin, että seuraavana päivänä vaihtaisimme maisemaa, mutta sitä ennen kävisimme katsastamassa Neuschwansteinin linnan.
Kummasti on jo loma tehnyt tehtävänsä ja muut arkisemmat asiat unohtuneet jonnekin kauas kotimaahan. Hyvää kirjaa voi toki lukea missä vain ja aina se rentouttaa kummasti, mutta relaksoiva vaikutus tehostuu suuresti, kun katseen nostaa kirjasta ja näkee edessään Alppien vuorijonot, vuorilta laskeutuvat vesiputoukset ja kauniin vihreän luonnon.
Matkapäiväkirjan kirjoittamisessa on ollut pieni paussi, mutta se johtuu ihan vaan siitä, että olemme nautiskelleet täysillä lomasta, lepäilystä ja mykistävistä maisemista, joten yksikertaisesti ei ole kehdannut alkaa näppäilemään tietokonetta, kun ulkona oleva näkymä on ollut sitä luokkaa, että hetkikin siitä tunnelmasta pois on tuntunut hukatulta ajalta. Nyt kun olemme siirtyneet jo eteenpäin reissun seuraavaan kohteeseen, Lago di Maggiorelle, on varmaan pakko välillä päivittää tännekin tunnelmia, sillä maisemat ja lomafiilis tuntuu olevan vain rajussa nousussa, joten jos jossain vaiheessa ei vaan yksinkertaisesti varasta pientä hetkeä päivityksille, ne jäävät kohta kokonaan tekemättä.
Keskiviikkona heräilimme Schwangausta vasta aamuyhdeksän aikoihin ja aamulla jalkoja oikoessa edellisen päivän pienoinen Alppien valloitus muistutti jäsenissä pienenä lupaavana jomotuksena. Sen siitä saa, kun lähtee kylmiltään reuhkaamaan jyrkille rinteille rapakuntoisena. Sääennustus oli luvannut edellisistä päivistä poiketen keskiviikkoillaksi mahdollista sadetta, joten pähkäilimme aamupalaa nauttiessamme, lähtisimmekö heti seuraavaksi Schwangaun päänähtävyyteen, Neuschwansteinin linnaan, joka taitaa olla samalla myös yksi Saksan käydyimmistä turistikohteista, vai raskisimmeko pitää ihan puhtaan välipäivän lomariennoista.
Edellispäivän alppikävelyllä ja pyöräillessä oli aurinko myös saanut meiltä molemmilta hartiat ja käsivarret hieman punaisiksi ja nahkat helliksi, joten aikamme sumplittuamme päätimme pitää tämän loman ensimmäisen völjäilypäivan, jolloin keskittyisimme vain löhöilemään lertsulla ja korkeintaan kävisimme koirien kanssa uimassa.
Vaikka me Jaanan kanssa olemmekin matkailijoina sellaisia, että kaipaamme yleensä lomapäiviimme kaikenlaista pientä "äksöniä", niin joskus on hyvä ainakin yrittää ottaa ihan iisisti ja antaa kellon vaan tikitellä omaa tahtiaan. Niinpä päivän ohjelmaan kuului hyvän kirjan lukemisen, koirien kanssa järvessä läträämisen ja maukkaasta ruoasta nauttimisen lisäksi kauppareissu pölkupyörällä läheiseen kylään, missä täydensimme hieman huventuneita eväsvarastojamme. Iltapäivästä taivas tummui uhkaavan synkäksi ja onneksi ehdimme sateen alta takaisin leirintäalueelle, missä olikin jo parempi alkaa sulkemaan asuntoauton kattoluukkuja, sillä taivaalta oli tulossa kohta vettä kunnolla. Ennen sateen alkua kaiken maailman ötökät ja muut hyönteiset tuntuivat olevan levottomalla tuulella, joten päätin laittaa kameraan makrolinssin kiinni ja kävin tähtäilemässä muutaman otoksen noista levottomista monijalkaisista. Erityisen kummallinen otus oli ruusupuskassa lymyillyt hämähäkki, joka asettui aikansa verkkoa kudottuaan odottamaan saalista kudelman keskelle erikoiseen, lähes meduusaa muistuttavaan asentoon.
Ilta pimeni sadetta tehdessä ja yön laskeuduttua taivas tuntui oleva jostakin syystä hieman äreällä tuulella. Salamat iskivät taivaan täydeltä ja maa tärähteli auton alla ukkosen iskujen voimasta. Aikamme ukkosen mekastusta ihmeteltyämme vaivuimme kuitenkin uneen ja jossakin vaiheessa yötä sade ja myrskykin alkoivat hiipua, koska seuraavana aamuna ei melskeestä ollut enää juurikaan tietoa. Ennen nukkumaan menoa päätimme kuitenkin, että seuraavana päivänä vaihtaisimme maisemaa, mutta sitä ennen kävisimme katsastamassa Neuschwansteinin linnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti