Regensburg, Saksa. Kesäistä sadetta ja auringon porotusta. Lämpötila 24 astetta. Lomafiilis 98%
Heräilimme maanantaiaamuna hieman Hampurin eteläpuolelta noin kahdeksan aikaan rekkojen ja muiden matkalaisten kansoittamalta taukopaikalta kiihtyneen liikenteen synnyttämiin ääniin. Edellisen illan rauhallisesta menosta ei ollut tietoakaan, vaan saksalaisilta moottoriteiltä tuttu rekkojen jylinä oli yön ja aamun aikana palannut normaaliin hypersinfoniaaniseen tilaansa.
Edessä oli jälleen reipas huikonen pitkin saksalaisia maanteitä ja autobaanoja. Olemme parin edellisvuoden reissuilla sahanneet liki kyllästymiseen saakka Kasselin mäkiä suuntaan jos toiseen, joten päätimme tänä vuonna suosiolla siirtyä hieman itäisemmälle reitille, jotta pääsisimme näkemään välillä muitakin maisemia.
Ennen Hannoveria navigaattori opasti meidät kohti itää ja Magdeburgia kapeammalle B-luokan maantielle, jonka varrelta löysimme mukavan pikkukaupungin, missä kävimme tankkaamassa auton ruoka- ja juomavarastoja. Joonaksen ja Anuliinan suusta pääsi kaupassa yllättyneitä ja iloisia äännähdyksiä sitä myötä, kun he huomasivat sen positiivisen tosiasian, että sekä syöminen että juominen on täällä Saksassa huomattavasti kotimaata edullisempaa. Hyvä esimerkki hurjasta hintaerosta on vaikkapa hiilihapollisissa kivennäisvesissä, joita ainakin meillä kuluu kuumina kesäpäivinä pullotolkulla. Suomessa puolentoista litran pulloista saa pulittaa noin eurosta ylöspäin, mutta täällä Saksassa noista ei tarvitse pulittaa, kuin parhaimmillaan alle 20 senttiä pullolta. Sama hintaero näkyy käytännössä kaikessa, joten melkoisen lastin evästä saimme työnnellä asuntoautolle, eikä edes sataa euroa kulunut kaikkiin ostoksiin oluineen ja viineineen.
Magdeburgista matkamme kulki Hallen ja Leipzigin vieritse kohti etelää ja Tonavan varrella sijaitsevaa Regensburgia, mistä olimme jo etukäteen edellisessä pysähdyspaikassa katsoneet sopivan leirintäalueen ehdolle yöpaikaksi. Matkanteko sujui todella vauhdikkaaseen tyyliin ja onneksi tuota itäistä reittiä ajamalla vältyimme suuremmilta ruuhkilta ja rekkajonoilta lähes kokonaan. Ajomatkalla oli helppo huomata kuinka Saksa panostaa erilaisiin energiamuotoihin aivan eri volyymillä kuin esimerkiksi meillä Suomessa tehdään. Välillä ajoimme maisemassa, missä ympärillämme oli sähköä tuottavia julman kokoisia tuulivoimaloita silmänkantamattomiin ja hetken päästä taas tie halkoi peltoja, missä aurinkokennojen lomasta hädintuskin näkyi maata.
Saksaa alkukesästä koetelleista tulvista emme nähneet minkäänlaisia jälkiä ja muutenkin muutamaa sadekuuroa lukuun ottamatta emme joutuneet hidastelemaan juurikaan, vaan pystyimme ajelemaan reilua noin 115 km/h matkanopeutta lähes koko matkan. Eilisen ajotaipaleen ainoa hidastus tapahtuikin vasta Nürnbergin jälkeen aivan Regensburgin kaupunkiin sisään ajettaessa, kun liikenne yhtäkkiä kiivaan sadekuuron jälkeen pysähtyi erään tunnelin kohdalla täysin. Perille leirintäalueelle olisi ollut enää vajaat kolme kilometriä, mutta meillähän ei auttanut kuin seistä muiden mukana ruuhkassa ja toivoa, että liikenne alkaisi taas virtaamaan. Puolen tunnin paikallaan seisomisen jälkeen jonot alkoivat onneksi taas liikkumaan ja hetken päästä pääsimme majoittumaan Azur Campingiin aivan Tonavan rantaan.
Nyt tässä sitten lepäillään yön yli, käydään vaikka kävelyllä Tonavan rannalla ja syödään tuhti päivällinen, jotta taas huomenna jaksetaan ajella menomatkan viimeinen rykäisy kohti Adrianmerta. Tarkoitus olisi tiistaina olla joko Sloveniassa tai Kroatiassa, riippuen ihan siitä mistä löydämme varmimmin aurinkoa ja lämpöä.
Siispä hyvää yötä täältä Baijerista. Matka kohti "etelän hetelmiä" jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti