Peräpeiliin tuijottelijan tunnustuksia

Oulu, Suomi. Lämpötila 17 astetta. Aurinkoista. Lomafiilis 22%.

Osa asuntoautoilun viehätyksestä tulee monien mielestä myös kulkupelin varustelusta tai jopa tuunauksesta. Kuluneen kevään aikana myös Bütte on saanut osakseen kevyttä varustelua. Edellisessä asuntoautossamme oli kuskin paikalta jonkinlainen näkyvyys myös auton taakse, koska ohjaamon sisäisestä taustapeilistä näki ulos myös takaikkunan kautta. Toki ulkoiset taustapeilit olivat se pääasiallinen takanäkyvyyden väline, mutta peruutellessa jotain apua sai myös korin läpi peilaillessa.

Heti ensikilometreistä lähtien Bütte lähes metriä pidempänä ja ilman peräikkunaa varustettuna tuntui kuitenkin kaipaavan jotain apuvälinettä takanäkyvyyden parantamiseksi. Vaikka Bürstner onkin varustanut Avianot todella hyvillä ulkopeileillä, jää ihan auton taakse pakollakin aikamoinen katve. Niinpä aloitin heti syksyllä kohtuuhintaisen peruutuskameran etsinnän ja löysinkin pian edullisen, mutta toimivan ratkaisun yhdistelemällä kiinalaisen ja saksalaisen nettikaupan tarjontaa.

Kiinalaisesta Dealextremestä, josta on tullut tilattua vuosien varrella monenlaista edullista tavaraa, bongasin 3,5 tuuman piiloon kääntyvän näytön, joka ei ollut hinnalla pilattu.

Noin 50 US-dollarin hintaisena ja viime syksyn euron kurssilla maksettuna tuolle näytölle jäi hintaa lähipostiin toimitettuna siis vain noin 37 euroa. (Dealextreme ei siis peri postikuluja). Kaveriksi tuolle näytölle tilasin saksalaisesta carlights.de nettikaupasta Büten valkoiseen ulkokuoreen väriltään hienosti sopivan peruutuskameran.

Kameralle tuli hintaa postikuluineen n. 45 euroa, joten koko paketti jäi reilusti alle sadan euron, vaikka mukaan laskisi halpamarketista lisäksi hankitun muutaman euron johdon, jolla kuva välitetään perästä auton ohjaamoon kuljettajan näkökenttään.

Sitten vaan poraamaan perään reikää kameran kaapelille. Onneksi sain hyvät neuvot Kokkolasta sikäläiseltä Bürstner-huoltomieheltä, jonka ohjeiden mukaan tähtäsin reiän kulkemaan passelista paikasta läpi siten, että kaapeli tuli sisällä esille sopivaan paikkaan ja muutenkin kulkee rakenteiden läpi halutulla tavalla. Reiän porasin ulkoapäin katsottuna hieman yläviistoon ja tiivistin kameran jalan ja läpiviennin huolellisesti valkoisella sikaflexin tyylisellä puolijoustavalla tiivistysmassalla. Ainakaan toukokuussa tehdyssä vuosittaisessa tiiviystakuutarkastuksessa ei talven jäljiltä läpiviennistä löytynyt mitään huomautettavaa, joten uskoisin homman tulleen tehtyä varsin hyvin.

Suurin työ olikin kaapelien juoksuttaminen läpi auton rakenteiden kohti keulaa. Muutaman tunnin ähellyksen jälkeen ja useiden kymmenien ruuvien ja muutamien rakenteiden raottamisen jälkeen johdot kuitenkin kulkivat siististi piilossa ja pääsimme kytkemään virrat ja testaamaan uutta peruutusapua. 120 asteen kuvakulma riittää sopivasti kattamaan reilusti auton perän molemmat kulmat ja näkyvyyttä taaksepäin on silti reilut 6 metriä takaseinästä mitattuna. Enää ei katveeseenkaan luulisi jäävän kovin helpolla mitään haitallista, joten hieman rauhallisemmalla mielellä tuo peruuttelu peilien ja kameran avulla jatkossa sujuu.

Peruutuskameran näytön päätin sijoittaa heti nopeusmittarin päälle kojelaudan yläpuolelle ja kiinnitys hoitui vaivattomasti sekä ilman reikiä kaksipuoleisen tarrateipin avulla. Näyttö tuntuu pysyvän hyvin paikallaan ja piiloon taitettuna ei edes pistä kovin paljon silmään, vaikka toki pieni ylimääräinen möykky kojelaudan päällä onkin. Kirkkaina päivinä peruutellessa ja auringon sopivasti häikäistessä kuva ei tietenkään ole näytössä paras mahdollinen, mutta pään asennon siirrolla näkyvyys yleensä paranee ja on aina toki parempi apu kuin pelkkä tuurin ja arvauksen pohjilta peruuttelu.

Joten reissussa nyt viimeistään nähdään se, onko se elämä helpompaa, kun näkyvyys takasektoriinkin on kunnossa? Peräpeiliin tuijottelijat kun kuulemme ovat ihan oma ihmisrotunsa :)

Illan ratoksi päätin myös asentaa Fiamman sääskiverkon paikalleen ja siinä se puolen tunnin päästä nyt roikkuu. Eihän se tietysti mikään täydellinen este hyttysille ole, mutta jospa se Lolaa pienemmistä otuksista edes puoletkaan pitäisi ulkopuolella vertamme kuppaamasta.

Laitan tähän loppuun myös yhden panoraaman Büten sisältä, jonka värkkäilin eilen palauttaakseni mieleen reissua varten sen, kuinka noita panoraamoja yleensä tehdään. Kummallista kuinka puolessa vuodessa onnistuu jo unohtamaan asioita - vanhuus ja dementiako lienee jo vaivana?