Liika on liikaa lämmössäkin

Volders, Itävalta. Kuumuutta karkuun. Lämpötila 33 astetta. Lomafiilis 140%

Vaikka ainakin pohjoisessa Suomessa on värjötelty aivan viime päiviä lukuun ottamatta ilmeisen koleissa keleissä, niin kovasti hehkuvaa hellettä tuntuu riittävän täällä muualla Euroopassa ihan kotitarpeiksi saakka. Keskiviikkoiltana Jussi ja Tarja viestittelivät Saksasta Schangausta päivän ajomatkan päätepisteeseen päästyään, että lämpötila Baijerin entisen kuninkaan linnan lähistöllä oli heidän saapuessa 39,9 astetta. Huh, huh!

Meillä Jaanan kanssa oli tarkoitus nauttia vielä muutaman päivän ajan Italian tunnelmista, mutta reissun alkuosuuden matkakavereidemme lähdettyä jo paluumatkalle, alkoivat täysin yllättäen ongelmat asuinosan ilmastointilaitteen kanssa. Keskiviikkona ilmastointi ei enää jäähdyttänyt sisätiloja ulkona porottavasta yli 33 asteen helteestä kuin yhden-kahden asteen verran alaspäin. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä saimme vielä oivallisen muistutuksen millaista on nukkua autossa, jonka sisätilat ovat lämmenneet kuuman päivän aikana yli kolmeenkymmeneen asteeseen. Vaikka päivän pimennyttyä ulkolämpötila laskikin noin 23 asteeseen, hohkasivat auton rakenteet sen verran kovasti lämpöä, ettei lämpötila auton sisällä laskenut kuin noin 28 asteeseen. Melkoista hikisenä pyörimistähän ja koirien läähätyksen kuuntelemista yön viettäminen tuon takia siis oli.

Aamulla kehnosti nukutun yön jälkeen auringon alkaessa jälleen lämmittää autoa paljastui toinen ongelma. Kehnosti toimivan ilmastointilaite alkoi kaiken kukkuraksi valuttamaan auton sisään vettä ja sitä tuntui tulevan ihan desilitratolkulla. Jouduimme nostamaan auton maton ulos kuivamaan ja laittamaan tiskiastian laitteen alle, jotta vesi ei kastelisi joka paikkaa. Olin onneksi soittanut jo edellisenä iltana lähimpään mahdolliseen Dometicin Caravan-ilmastointilaitteita huoltavaan liikkeeseen meille ajan korjaukselle, joten laitoimme leirin nopeasti kasaan ja jätimme hyvästit mukavalle Maronen kylälle.

Ajomatka Lago d'Iseolta kohti Garda-järven eteläpuolta sujui kohtuullisen kivuttomasti pienissä Brescian kaupungin aamuruuhkissa. Muutaman ylimääräisen pyörähdyksen jouduimme tosin moottoriteillä tekemään, sillä uusien tiejärjestelyjen ja tietöiden takia navigaattorimme ilmeisesti opasti meidät pariin otteeseen eräänlaiseen oravanpyörään, josta oli vain yritettävä ulos oikeaan suuntaan omin toimin ilman navin suuntaohjeita. Noin 80 kilometrin ajon jälkeen saavuimme kello kymmenen aikaan Castiglione Delle Stivieren pikkukaupunkiin, missä ilmastointiasennusliikkeen omistaja Carlo Mazzardi jo odottelikin meitä sovitusti.

Valitettavasti Carlo ei puhunut sanaakaan englantia, joten aluksi yritimme tulla toimeen lähinnä viittomakielellä, ilmeillä ja eleillä. Kaveri kapusi Karppasen katolle ja aloitti vian etsinnän. Onneksi Carlon työntekijä kyllästyi pian hurjaan käsien viuhtomiseen ja "Eijjummarra" -päiden puisteluun ja kävi hakemassa jostain korjaamon naapurustosta nuoren Marco-nimisen kaverin, joka osasi varsin sujuvasti englantia. Sen jälkeen homma alkoi sujua ja Carlo alkoi kuivaamaan ilmastointilaitteen sisustaa. Marcon käännöksen mukaan ilmastointilaitteen pintakuoren kahden muovisauman välistä on ajettaessa päässyt vettä ilmastointilaitteen sisään, joka sinne pidempään kertyessä ja ehkäpä vielä yhdessä sisään kondensoituneen veden kanssa on jossain vaiheessa alkanut aiheuttamaan ongelmia. Onneksi ilmastointilaitteessa on vielä takuu voimassa, joten sain Suomeen Rintajoupille soitettuani luvan korjauttaa vehkeen siihen kuntoon, että toivottavasti loppuloma sujuu ilmastoinnin osalta ongelmitta. Sen verran tärkeäksi ilmastoinnin toimivuus on varsinkin meidän kaltaisille koirakaravaanareille osoittautunut, että ilman asuinosan viilennyslaitetta olisi todella tukala jatkaa kesäloman viettoa, varsinkin kun lämpötilat ovat jatkuvasti yli kolmenkymmenen asteen.

Carlo sai siis hetken touhuttuaan ilmastoinnin jälleen pelaamaan ja laittoi laitteen takaisin kasaan, joten pääsimme noin tunnin korjaamopysähdyksen jälkeen jatkamaan matkaa. Lähtiessä kättelin Carlon ja Marcon erittäin kiitollisina ja kerroin heille, että nyt olivat miehet pelastaneet kesälomamme. Utelin vielä lähdön hetkellä Marcolta missä hän oli oppinut puhumaan noin sujuvasti englannin kieltä. Nuori mies totesi, ettei heille Italiassa tosiaankaan opeteta perukoulussa englantia, joten koulusta kielitaito ei ole peräisin. Mies lisäsi siihen sitten hieman puoliksi nolona, että hän onkin oppinut englantinsa pääasiassa Youtubea katselemalla ;)

Tuoreimpien säätietojen perusteella teimme Gardajärveä kohti ajellessamme päätöksen, että suihkisimme saman tien Alppien halki kohti Itävaltaa, missä ainakin ennusteiden mukaan pitäisi olla hieman viileämpää kuin esim. Gardalla, jonne oli luvattu muutamaksi seuraavaksi päiväksi noin 37 asteen helteitä. Niinpä teimme pienen shoppailupysähdyksen jossain Brescian esikaupunkialueen suuressa kauppakeskuksessa, mistä ostimme mukaan pakollisia Italian tuliaisia. Sitten suuntasimme Karppasen keulan kohti pohjoista, Itävaltaa ja Brennerin solaa. Koskaan aiemmin emme ole ajelleet yhtä kuumassa kelissä ja ensimmäisen kerran koko karavaanariharrastuksen aikana oli laitettava auton ohjaamon ilmastointi täysille sekä lämpötilan että puhalluksen osalta. Siltikin meinasi pelkät shortsit ja t-paita päällä tulla kuuma. Pakollisen vinjetinostopysähdyksen aikana vilkaisin ulkolämpömittaria, joka näytti huikeita yli 40 asteen lukemia. Eipä ihme, että noissa Alppien suojaisissa laaksoissa näytti siis tarkenevan, mutta alkavat ne tuollaiset lukemat olla jo valkoiselle miehelle hieman liikaa. Hurjia lämpötiloja kuvanne parhaiten se omituisuus, että kun kojelaudalla auringossa olleesta kotimaisesta Leijonapastillirasiasta otti pastilleja suuhun, niin ne olivat sen verran pehmeitä, että alkoivat suun sisällä välittömästi kovettumaan, koska niiden lämpötila laski suussa tuntuvasti :)

Illalla noin viiden aikaan saavuimme Tiroliin pieneen Voldersin kylään 12 kilometriä Innsbruckin itäpuolelle. Olimme jo Italiassa valinneet seuraavaksi majoituspaikaksi kylässä sijaitsevan Schloss Camping Aschachin, joka nimensä mukaisesti on Aschachin linnan tiluksille tehty leirintäalue. Linna vartioi rinteessä niiden alapuolella sijaitsevaa leirintäaluetta sekä Voldersin kylää ja kaikkialla ympärillä maisemaa reunustavat majesteetilliset Alppien huiput. Aivan kävelymatkan päässä ylempänä vuorilla on vielä toinen Friedberg-niminen linna. Kaikenkaikkiaan varsin viihtyisän oloinen paikka ja onneksi lämpötilakaan täällä ei ole aivan neljässäkympissä. ;)

Joten tässä sitä nyt köllötellään Alppien keskellä jokunen päivä nauttien kesästä ja lämmöstä. Mikäs tässä on völjäillessä. Onneksi lertsulla on oma uima-allas, johon voi tarvittaessa pulahtaa viilentymään. Ja kuulemma tuossa vartin kävelymatkan päässä alppimetsikössä on pieni vuoristopuro, jonka suvannoissa voimme uittaa myös koiria. Ja ilmastointikin pelaa entiseen malliin. Mutta kylästä ja sen ympäristöstä lisää myöhemmin. Nyt keskitytään tirolilaismeininkiin.