Bad Dürrheim, Saksa. Kelit viilenee. Lämpötila 26 astetta. Lomafiilis 122%
Tätä kirjoitellessa ollaan jo tultu aimo harppaus kohti pohjoista. Eilinen päivä eli sunnuntai oli meillä ajopäivä, joten ratin sompailua ja huimia maisemia riitti Alppeja pohjoiseen päin ylitettäessä. Soricosta olisi navigaattorin mukaan kulkenut Alppien yli pienempi tie suoraan kohti Sveitsiä, joka vaikutti ainakin navigaattorin ruudulta osittain melkoiselta syheröltä, joten valitsimme suosiolla helpommin ajettavan reitin eli ajelimme aluksi takaisin etelään päin Como-järven rantoja seuraillen.
Valitsemamme reiti kulki aluksi Comon kaupungin kautta Sveitsiin Luganoa ja Bellinzonaa sivuten. Italian puolella tie halkoi yhä korkeammiksi nousevien vuorten juurella laaksossa kohti San Bernadinon solaa, josta edellisenä vuonna olimme Jaanan kanssa tulleet jo kertaalleen läpi Alpeista Maggiore-järvelle. Maisemat tuolla laaksoissa ovat kyllä tosi komeita ja välillä tie mutkittelee esimerkiksi pylväiden varassa kulkien vanhojen linnojen vartioimien rotkojen reunamilla.
Oli kyllä taas nautittavaa ajella San Bernadinon solan läpi ja pysähdellä välillä ihailemaan alaspäin aukevaa näkymää. Nousua meren pinnan tasolta San Bernmadinon läpi ajettaessa tulee yli kaksi kilometriä, joten tuolta ylhäältä solan korkeimmilta kohdilta näkymä alaspäin on kuin suorastaan lentokoneesta. San Bernadinon sola ei ole pelkästään Alppien aluella Saksan- ja Italian kielialueiden raja, vaan se myös erottaa Po- ja Reinin jokilaaksot toisistaan. Pysähdyimme syömään hampurilaiset solan näköalapaikalla ja samalla otin muutamia kuvia tuolta yli kahden kilometrin korkeudesta. Ilmeisesti näin kesäkuussa kaikki Alppien rinteiden lumet eivät ole vielä ehtineet sulaa tuolta korkeudelta, koska joissain kohdissa lunta oli käytännössä aivan samalla tasolla, missä tiekin kulki. Edellisvuonna heinäkuussa samaa reittiä ajellessamme lunta ei vastaavissa kohdissa kyllä näkynyt.
Ajo solan läpi sujui todella helposti ja ilmeisesti sunnuntain takia ei rekkojakaan ollut käytännössä yhtään liikenteessä. Niinpä tiellä ei tarvinnut jarrutella kuin omien ajotaitojen ja tiukimpien mutkien mukaan, joten matkanteko eteni leppoisasti. Yhden pienen seikkailun tosin jouduimme tekemään moottoritien alapuolella kulkevalla kapemammalla mutkaisella tiellä, koska joku moottoritien tunneleista oli suljettuna, joten liikenne ohjattiin pienemmälle ja kapeammalle tielle, mutta edelle menevän bussin perässä ajellessa sekin kiertotie onnistuttiin ajelemaan lopulta ilman kommelluksia läpi. Tiukimmissa paikossa tosin bussi joutui käytännössä pysähtymään, koska mahtuminen oli millimetreistä kiinni ja kerran jopa peruuttamaankin, mutta Bütte pienempänä meni noistakin kohdista ihan rattia sompaamalla.
Solan läpi ajettuamme tie alkoi nopeasti laskeutumaan alaspäin ja navigaattoriin asetettu Liechtensteinin minivaltio tuli nopeasti vastaan. Joka reissulla olisi mukava päästä käymään uusissa ja ennen kokemattomissa valtioissa, joten emme voineet vastustaa kiusausta, vaan koukkasimme pienen mutkan jäätelöille Vaduzin kaupunkiin, joten nyt tuli sitten jo toinen uusi valtio plakkariin tällä reissulla toisen kääpiövaltion Vatikaanin lisäksi.
Vaduzissa pehmikset nautittuamme ja muutaman valokuvan otettuamme laitoimme navigaattoriin Saksassa Bad Dürrheimissa sijaitsevan leirintäalueen koordinaatit, jonne oli enää vajaat 200 kilometriä matkaa. Reitti Saksan puolelle kulki Bodenseen eteläpuolta ja raja oli tarkoitus ylittää Konstanzin kaupungin kohdalla. Navigaattorin ilmoittama aikataulu ei ihan pitänyt kutiansa, sillä juutuimme heti Saksan puolelle saavuttuamme vajaaksi tunniksi melkoiseen stauhun, joka johtui lukuisista tietöistä, joita tehtiin heti Konstanzin pohjoispuolella.
Saavuimme lopulta Schwarzwaldin metsien ja ympäröivien peltoaukeamien keskellä sijaitsevalle leirintäalueelle hieman ennen auringon laskeutumista. Kirjauduimme alueelle sisään ja unta ei taas tarvinnut kummemmin houkutella. Pienet iltapalat toki nautiskelimme hieman italialaista Panini-reseptiä myötäillen, joten ihan tyhjin mahoin ei tarvinnut onneksi kuitenkaan nukkumaan ryhtyä.
Matka kotia kohti on alkanut ja huomenna reissu jatkuu eteenpäin kohti pohjoista. Ostoksia pitää tietysti tehdä ja samalla hilautua kohti Travemündea, missä laiva odottaa puolen viikon maissa meitä kyytiinsä kohti kotimaata.
Ajo solan läpi sujui todella helposti ja ilmeisesti sunnuntain takia ei rekkojakaan ollut käytännössä yhtään liikenteessä. Niinpä tiellä ei tarvinnut jarrutella kuin omien ajotaitojen ja tiukimpien mutkien mukaan, joten matkanteko eteni leppoisasti. Yhden pienen seikkailun tosin jouduimme tekemään moottoritien alapuolella kulkevalla kapemammalla mutkaisella tiellä, koska joku moottoritien tunneleista oli suljettuna, joten liikenne ohjattiin pienemmälle ja kapeammalle tielle, mutta edelle menevän bussin perässä ajellessa sekin kiertotie onnistuttiin ajelemaan lopulta ilman kommelluksia läpi. Tiukimmissa paikossa tosin bussi joutui käytännössä pysähtymään, koska mahtuminen oli millimetreistä kiinni ja kerran jopa peruuttamaankin, mutta Bütte pienempänä meni noistakin kohdista ihan rattia sompaamalla.
Solan läpi ajettuamme tie alkoi nopeasti laskeutumaan alaspäin ja navigaattoriin asetettu Liechtensteinin minivaltio tuli nopeasti vastaan. Joka reissulla olisi mukava päästä käymään uusissa ja ennen kokemattomissa valtioissa, joten emme voineet vastustaa kiusausta, vaan koukkasimme pienen mutkan jäätelöille Vaduzin kaupunkiin, joten nyt tuli sitten jo toinen uusi valtio plakkariin tällä reissulla toisen kääpiövaltion Vatikaanin lisäksi.
Saavuimme lopulta Schwarzwaldin metsien ja ympäröivien peltoaukeamien keskellä sijaitsevalle leirintäalueelle hieman ennen auringon laskeutumista. Kirjauduimme alueelle sisään ja unta ei taas tarvinnut kummemmin houkutella. Pienet iltapalat toki nautiskelimme hieman italialaista Panini-reseptiä myötäillen, joten ihan tyhjin mahoin ei tarvinnut onneksi kuitenkaan nukkumaan ryhtyä.
Matka kotia kohti on alkanut ja huomenna reissu jatkuu eteenpäin kohti pohjoista. Ostoksia pitää tietysti tehdä ja samalla hilautua kohti Travemündea, missä laiva odottaa puolen viikon maissa meitä kyytiinsä kohti kotimaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti